Blogin lukijoista aseita omistavat ja varmaan muutkin ovat hyvin perillä siitä että niin EU:ssa kuin Suomessa on jatkuva, välillä tasaantuva ja välillä taas lisääntyvä kiima saada siviileiltä kaikki aseet pois. Jos ei kerralla niin pala palalta. Reserviläisaseet ovat olleet liipasimella jo pidemmän aikaa ja nyt ovat tähtäimessä myös metsästäjät. Siitä kertoo yritys kieltää kaikki lyijyä sisältävät patruunat ja nyt tuoreimpana on esille tullut poliisihallituksen uusin suunnitelma aselupien muuttamisesta määräaikaisiksi. Ylen otsikko menee komeasti:
Metsästäjiä on Suomessa 300 000, mutta luvallisia aseita 1,5 miljoonaa – Poliisihallitus: "Unohtuneilla aseilla on riski joutua rikollisille"
Ja käydäänpä uutista hieman läpi. Ensinnäkin uutisessa annetaan ihmeellinen harhakuva että yksi ase riittää kaikkeen metsästykseen. Varsinaista metsästäjän arkkityyppiä ei ole tietysti olemassa mutta hyvin usea metsästäjä on seuraavanlainen:
- Hän metsästää vesilintuja: tarvitaan haulikko.
- Hän käy pienriistajahdissa: tarvitaan haulikon lisäksi kivääri. Yleensä metsälintujahdissa kivääri on suhteellisen pienikaliiberinen kuten esmes .222.
- Hän käy hirvijahdissa: tarvitaan suurikaliiberisempi kivääri.
- Hän saattaa harrastaa loukkupyyntiä: tarvitaan pienoispistooli tai -revolveri.
- Ja saattaapa hänellä olla myös pienoiskivääri sillä sen kanssa ampumaharjoittelu on halpaa.
Tuo tasoittaa lukemaa jo kummasti. Lisäksi uutinen tarkoituksella jättää kertomatta että ne Suomessa olevat luvalliset 1,5 miljoonaa asetta eivät kaikki ole metsästysaseita.
Lisäksi otsikon kohta ”unohtuneilla aseilla on riski joutua rikollisille” ihmetyttää. Eivät aseet minnekään unohdu. Kyllä aseen omistaja ne muistaa. Ja ne ovat yhtä lailla lukittuna vaikka kyseinen aseen omistaja vähentäisikin harrastustaan.
Uutisessa kerrotaan myös poliisihallituksen toteavan:
- Suomessa rikollisilla ja erityisesti järjestäytyneessä rikollisuudessa liikkuvat ampuma-aseet ovat usein asunnoista anastettuja, kertoo poliisitarkastaja Jyrki Aho Poliisihallituksesta.
Kyseinen poliisitarkastaja jättää myös kertomatta että rikollisten haluamat aseet eivät ole metsästäjien käyttämiä pitkiä aseita vaan nimenomaan pistooli- ja revolverityyppisiä.
Mitä taas tulee lupien muuttamisesta määräaikaiseksi (5 vuotta) niin voin todeta että kun tyypeillä – minä mukaan luettuna – on ollut aselupia kymmeniä vuosia eikä ensimmäistäkään törppöilyä aseitten kanssa niin mitä muuta kyseinen vaatimus on kuin silkkaa vittuilua? Varsinkin kun mahdollista on että määräaikaisuuteen liittyy sama vaatimus kuin ampumaharrastajilla eli harrastuksen aktiivisuus on todistettava. Millä metsästämisen todistat? Laitat videokameran olkapäälle kuvaamaan kun lähdet metsään? Vai onko mukaan tultava joku sertifikoitu metsästyksen valvoja?
Luonnollisesti tässä on vittuilun lisäksi kysymys varsin härskistä rahastamisesta. 1,5 miljoonaa asetta x uusi lupa joka viides vuosi = lisää rahaa valtion kankkulan kaivoon. Tosin rahaa myös puoleataan menee täysin tarpeettomaan lankettiruljassiin kun poliisi joutuu käymään läpi jatkuvalla syötöllä tulevia uusintahakemuksia. Joita hakija ei halua jättää käsiteltäväksi eikä käsittelijä käsitellä sillä kummallakin olisi ehkä tarpeellisempaakin tekemistä.
Vaikka aseet ovat olleet Suomessa liipasimella jo toistakymmentä vuotta niin nykyisessä ns. vallitsevassa tilanteessa tulee väkisinkin mieleen ajatus että ollaanko tässä toimimassa niin kuin ulkoministeriössä. Eli poliittisella päättäjällä on missio ja sen vuoksi hän laittaa virkakyöstit asialle hoitamaan likaisen työn. Ja toisin kuin ulkoministeriössä sisäministeriön virkakyöstit tekevät työtä käskettyä. Tosin nuo ylempänä mainitut perusteet ovat niin tarkoituksellisen köykäisiä että ettei vaan sittenkin kyseessä ole virkakyöstien passiivinen vastarinta?
Joka tapauksessa voi todeta että suomalaisella on vielä tietynlainen – joskin vähäinen – oikeus suojella omaisuuttaan ryöstäjiltä.
Vaan entäs silloin kun ryöstäjä onkin viranomainen?
Rikollisilta takavarikoituja perinteisiä suomalaisia metsästysaseita.