Koska politiikan 24/7 kestävä masentava maanantai tuppaa aika ajoin ottamaan otsalohkoon niin täytyy kirjoittaa taas välillä jotain ihan muuta. Eli kun tässä on mennyt se kahdeksankymmentä vuotta ja risat talvisodan alkamisesta niin käydäänpä läpi hieman sitä kirjavaa kalustoa jolla Suomen ilmavoimat joutuivat käymään epätoivoista mutta silti varsin menestyksekästä taisteluaan ylivoimaista vihollista vastaan. Näin alkuun laitetaan näkyville Suomen ilmavoimien silloinen tunnus:
Nykyisinkin joku suvaitsevais-tiedostava ihminen – ehkä tarkoituksellisesti – sekoittaa tuon tunnuksen natsien hakaristiin mutta muistutetaan että sen lisäksi että tuo tunnus on vanha hindujen onnensymboli niin tuo tunnus oli Suomen tapauksessa itse asiassa ruotsalaisen kreivi Eric von Rosenin henkilökohtainen onnenmerkki. Kyseinen von Rosen luovutti Suomelle sen ilmavoimien ensimmäisen koneen vuonna 1918 ja Suomen ilmavoimat ottivat sen myötä tuon tunnuksen itselleen. Natseista ei ollut silloin vielä tietoakaan. Tietyissä ilmavoimien tunnuksissa hakaristiä käytetään edelleenkin joten ehkäpä valtakunnansyyttäjämme saa siitäkin ahaa-elämyksen.
Tämä kirjoitus – niin kuin aikaisemmatkaan samanlaiset – ei ole täydellinen tekninen manuaali. Se vaan taas kertaalleen herättää kuvia ja muistoja. Samoin kirjoituksessa ei sanota paljonko esillä olevia koneita oli juuri talvisodan alussa vaan kerrotaan, paljonko niitä oli kaiken kaikkiaan. Myös käytössä olleet koulutus- ja yhteyskoneet on jätetty pois.
Kun talvisota alkoi, oli ilmavoimillamme käytössään 116 lentokonetta joista suurin osa oli vanhentuneita. Hävittäjäkalustomme ykkösnyrkki – sekin jo vanhentunut – oli hollantilainen Fokker D.XXI:
Huippunopeus: 415 km/h
Aseistus: 4 x 7,7 mm konekivääriä
Osa Fokkereista ostettiin Hollannista ja suurin osa valmistettiin lisenssillä valtion lentokonetehtaalla. Fokkerit ampuivat talvisodassa alas kaikkiaan 151 viholliskonetta menettäen itse kymmenen konetta. Kapteeni Jorma Sarvanto teki 6. tammikuuta 1940 Fokkerilla maailmanennätyksen ampumalla alas kuusi Iljushin DB-3 –pommikonetta neljässä minuutissa.
Sen jälkeen talvisodan alkuvaiheissa hävittäjäkaluston suhteen oli huomattavan köykäistä. Käytettävissä oli 17 kappaletta brittiläistä jo 1920-luvulla suunniteltua Bristol Bulldog Mk. IVA-hävittäjää:
Huippunopeus: 360 km/h
Aseistus: 2 x 7,7 mm konekivääriä
Näilläkin vanhentuneilla koneilla onnistuttiin saamaan kuusi ilmavoittoa. Yksi ilmavoitoista oli ilmavoimien ensimmäinen pudotus talvisodassa. Tuolloin ylikersantti Uuttu pudotti Bulldogillaan vihollisen paljon nykyaikaisemman Polikarpov I-16 –hävittäjän. Vielä Bulldogiakin vanhentuneempi malli oli Gloster Gamecock:
Huippunopeus: 253 km/h
Aseistus: 2 x 7,7 mm konekivääriä
Kyseistä konetta käytettiin vain tiedustelutehtävissä mutta silläkin saatiin yksi ilmavoitto. Tai järvivoitto. Tai jäävoitto. Miten sen nyt ottaa. Sillä lentomestari Pasi Jääskeläinen onnistui haavoittamaan järven jäälle tankkaamaan laskeutuneen DB-3-pommittajan lentäjää niin pahasti että kone jäi suomalaisille sotasaaliiksi. Tyyppiä oli ilmavoimilla käytössä 17 konetta vuosina 1927–1944.
Siinähän se talvisodan alun hävittäjäkalusto olikin eli tilanne ei ollut millään muotoa hyvä. Pommituskalustossa oltiin tietysti viholliseen nähden yhtälailla pahasti alakynnessä mutta pommittajien pääkalustoa saattoi pitää jopa kohtuullisen modernina eli Suomella oli kahta tyyppiä Bristol Blenheim-pommikoneita. Sodan alussa oli käytössä Bristol Blenheim Mk.I:
Koneen huippunopeus oli päähävittäjäämme nopeampi eli huippunopeus oli 430 km/h. Aseistuksena oli kaikkiaan kolme 7,7 mm konekivääriä. Kaksi edessä, yksi taka-ampujalla. 18:ssa ensimmäisessä suomalaisessa Blenheimissä oli suomalaiset pomminripustimet jotka ottivat 800 kg:n pommikuorman. Myöhemmin, helmikuussa 1940 saadussa vastaavassa tyypissä oli englantilaiset ripustimet joihin mahtui vain 454 kiloa. Siinä välissä tammikuussa saatiin sitten kymmenen kappaletta pitkänokkaista Mk.IV-mallia:
Tässä tyypissä oli maksimissaan 526 kilon pommikuorma. Blenheimeillä tehtiin talvisodassa 423 pommituslentoa. Kaikkiaan Blenheimejä oli ilmavoimien käytössä 97 kappaletta vuosina 1937–1958 Ja siinä ne talvisodan vähänkin modernimmat pommarit olivatkin. Muuta pommituskelpoista kalustoa olivat hollantilainen Fokker C.X:
Huippunopeus: 356 km/h
Aseistus: 2 x 7,7 mm konekivääriä siivissä ja 1 x 7,62 mm konekivääri tähystäjällä
Pommikuorma: 400 – 600 kiloa
Näitä koneita oli käytössä kaikkiaan 39 kappaletta vuosina 1935 - 1958. Käytössä oli myös vielä vanhempi hollantilainen Fokker C.VE. Kaikkiaan ilmavoimissa oli kirjoilla 19 konetta vuosina 1927–1945:
Huippunopeus: 265 km/h
Aseistus: 2 x 7,7 mm konekivääriä
Pommikuorma: 260 kiloa
Pääosin tiedustelu-, ja kuljetus- mutta joissain yksittäisissä pommitustehtävissä pohjoisella rintamanosuudella toimi myös viisi saksalaista Junkers K 43-konetta:
Huippunopeus: 265 km/h
Aseistus: 3 x 7,92 mm konekivääriä
Pommikuorma: 300 kiloa
Sekä myös neljätoista täysin vanhentunutta englantilaista Blackburn Ripon-konetta:
Huippunopeus: 220 km/h
Aseistus: 2 x 7,7 mm konekivääriä
Pommikuorma: max 400 kiloa
Ilmavoimien käytössä oli vuosina 1929–1944 yhteensä 26 Riponia. Talvisodassa konetta käytettiin tiedustelussa mutta myös ajoittaisissa pommitustehtävissä
Tässä oli tarjolla se, mitä käytettävissä oli talvisodan alussa. Ilmavoimat tietysti epätoivon vimmalla pyrki saamaan lisää kalustoa. Heti sodan alettua ilmavoimat pyysivät Iso-Britannalta Supermarine Spitfire- ja Hawker Hurricane-hävittäjiä mutta saivat vain vanhentuneita Gloster Gladiator-hävittäjiä jotka palvelivat lentolaivue 26:ssa ja saavuttivat 34 ilmavoittoa. Omat tappiotkin konetyypillä olivat raskaat eli kuusi ohjaajaa ja 13 konetta, joista 11 ilmataisteluissa;
Huippunopeus: 400 km/h
Aseistus: 4 x 7,7 mm konekivääriä
Muutama Gladiator oli myös lentolaivueissa 12 ja 14 ja ne saavuttivat kolme ilmavoittoa. Gladiatoreita oli myös Pohjois-Suomessa toimineella ruotsalaisella vapaaehtoisella lentorykmentti F 19:lla. Osasto saavutti talvisodassa kahdeksan ilmavoittoa. Hawker Hurricanejakin saatiin kaksitoista kappaletta mutta ne eivät ehtineet osallistua taisteluihin. Samoin kuin ei ehtinyt jatkosodassa kuuluisaksi tullut Brewster Buffalo-hävittäjä.
Ruotsalaisten vapaaehtoisten mukana pohjoisen rintamalle tuli myös viisi kappaletta englantilaisia Hawker Hart-pommikoneita:
Huippunopeus: 260 km/h
Aseistus: 2 x 7,7 mm konekivääriä. Yksi eteenpäin ampuva ja yksi taka-ampujalla.
Pommikuorma: 240 kiloa
Näistä kolme menetettiin yhdellä sotalennolla 12.1. 1940 kun kaksi konetta törmäsi toisiinsa ja yksi ammuttiin alas.
Mainittakoon että Iso-Britannia olisi myynyt Suomelle myös Blackburn B-25 Roc –hävittäjää joista tehtiin kauppaakin.
Koneet eivät ehtineet Suomeen eikä niillä olisi ehkä ollut pahemmin käyttöäkään sillä kone oli hidas (huippunopeus 359 km/h) ja sen ainoa aseistus oli taka-ampujan neljä 7,7-millistä konekivääriä. Koneessa ei ollut mitään eteenpäin ampuvaa asetta.
Tositoimiin sen sijaan ehti ranskalainen Morane-Saulnier M.S.406-hävittäjä joka saapui Suomeen helmikuussa 1940:
Huippunopeus: 486 km/h
Aseistus: 3 x 7,5 mm konekivääriä ja osassa koneista myös 20 mm tykki.
Koneet palvelivat lentolaivue 28:ssa joka ehti saada koneilla talvisodassa 14 ilmavoittoa. Ranskasta tuli Suomeen myös kuusi kappaletta Caudron-Renault C.R. 714-hävittäjää:
Koneet eivät ehtineet taistelutoimiin eivätkä ne olleet Suomen ilmavoimissa aktiivipalveluksessa muutenkaan. Koneita ei pidetty tarpeeksi hyvinä. Tarpeeksi hyvä sen sijaan oli italialainen Fiat G.50. Kuvassa kone jatkosodan tunnuksissa:
Huippunopeus: 484 km/h
Aseistus: 2 x 12,7 mm konekivääriä
Lentolaivue 26 saavutti Fiateilla talvisodassa yksitoista ilmavoittoa. Koneissa käytetty risiiniöljy aiheutti huollolle huomattavia ongelmia mutta tulee muistaa että – varsin yllättävä tieto ehkä – se saavutti molempien sotien aikana suhteellisesti eniten voittoja sillä jokainen vihollislentäjän alasampuma Fiat maksoi vastapuolelle 44 Fiattien alasampumaa konetta. Vastaava suhdeluku oli Messerschmitteillä 31,51 ja Brewstereillä 23,53. Ilmavoimien käytössä oli kaikkiaan 35 Fiatia vuosina 1939 – 1946.
Talvisodan aikana Suomelle lahjoitettiin myös DC-2 kuljetuskone jota kutsuttiin nimellä ”Hanssin Jukka”:
Kone hankittiin Suomeen ruotsalaisen kreivi Carl Gustav von Rosenin järjestämän kansalaiskeräyksen tuotolla. Keräyksen myötä Suomeen tuli puolivahingossa ja ilmavoimille yllätyksenä myös kaksi Koolhoven F.K.52-konetta:
Nopeus: 380 km/h
Aseistus: 2 x 7,7 m konekivääriä eteen ja 1 x 7,62 mm konekivääria taka-ampumossa
Pommikuorma: 150 kg
Koneet toimivat lentolaivue 36:ssa ja niillä tehtiin tiedustelu- ja maataistelulentoja Suomenlahdella. Koska koneissa ei ollut ripustimia pienille pommeille, niitä heitettiin tähystämöstä vihollisen joukkojen niskaan.
Täytyy mainita vielä tässä se Husu Husseinin aikanaan mainostama Afrikan apu joka ei tullut Somaliasta vaan Etelä-Afrikasta joka lahjoitti Suomelle talvisodan aikana 29 kappaletta Gloster Gauntlet-hävittäjiä:
Kone oli silloin jo täysin vanhentunut, se ei ehtinyt talvisotaan eikä sitä käytetty taistelutoimissa vaan koulukoneena ja siinä tehtävässähän sillä oli kyllä käyttöä. Mutta ei se Husu siis ihan täysin valehdellut vaikka hotellin respassa veikataan että Husu ei noista koneista tiennyt yhtään mitään.
Suomalaiset saivat talvisodassa myös sotasaaliiksi vihollisen koneita mutta ne eivät ehtineet varsinaisiin taisteluihin. Ne olivat mukana vasta jatkosodassa.
- Iljushin DB-3-pommikoneita
- Polikarpov I-15bis-hävittäjiä
- Polikarpov I-153-hävittäjiä
- Polikarpov I-16 hävittäjiä
- Tupolev SB-2-pommikoneita
Mutta näitä ei ehditty käyttää talvisodassa varsinaisissa taistelutoimissa. Niistä ehkä sitten tuonnempana. Täytyy vielä antaa erityinen maininta ilmasodan hiljaisille sankareille eli mekaanikoille jotka tekivät kirjavan kaluston kanssa mahdottomasta mahdollisen:
Kyseinen kuva on jo jatkosodan ajalta kun talvisodasta ei tahtonut oikein löytyä.
Kaiken kaikkiaan Suomen ilmavoimien koneet ampuivat alas talvisodassa 207 lentokonetta ja ilmatorjunta pudotti 314 konetta. Ylivoimaista ja paremmalla kalustolla varustettua vihollista vastaan tätä voidaan pitää loistavana tuloksena.
Silloin sekä Suomen kansa että sitä johtava hallitus tekivät kaikkensa Suomen ja suomalaisten puolesta. Ja mitä meillä on nyt?
Jokainen teistäkin ostaa tämän bändin uutuusalbumin. Vaikka ei huvittaisi. Se kun myydään teille väkisin.
Mutta mukavaa joulun odotusta silti kaikille.