Koska hotellin respassa ollaan kuuliaisia ja vallitsevaa järjestelmää kannattavia suomalaisia hallintoalamaisia niin täälläkin otettiin – virallisen kaavan mukaan – suurella surulla vastaan tieto siitä että suuri afrikkalainen valtiomies, rasisminvastainen taistelija, Zimbabwen synnyn isä ja maan vapautuksen ikoni Robert Gabriel Mugabe on siirtynyt ajasta ikuisuuteen 95-vuotiaana. Mugabehan oli sissipäällikkö, strategi, poliitikko, seitsemän yliopistollisen tutkinnon suorittaja sekä myös 11-kertainen kunniatohtori. Tosin kolme näistä kunniatohtorin arvoista on jälkeenpäin peruttu mutta syynä siihen lienee vain valkoisten ihmisten sekä avoin-, piilo- että rakenteellinen rasismi josta länsimaat ovat onneksi pikkuhiljaa luopumassa ja ymmärtämässä niin Mugaben kuin yleensäkin afrikkalaisen elämäntavan viisauden. Ottaahan Eurooppa nykyisin jatkuvasti vastaan afrikkalaista osaamista mitä se epäilemättä tarvitsee aina kasvavissa määrin.
Ennen kaikkea Mugabe oli visionääri.
Hänen visionsa oli muutos. Ja hänen haluamansa muutoksen myötä hän antoi länsimaillekin esimerkkiä afrikkalaisesta osaamisesta. Hän – luoja nähköön – todellakin onnistui muuttamaan maansa toisenlaiseksi.
Hän onnistui muuttamaan Rhodesiasta Zimbabweksi muuttuneen maan menestyksekkäästä viljanviejämaasta nälänhätää kärsiväksi maaksi. Mutta se, että nälänhätää ja maatalouden romahdusta tuodaan esille länsimaisissa populistisissa medioissa on vain osoitus sekä rasismista että suoranaisesta kateudesta. Sillä näissä esilletuloissa unohdetaan säännöllisesti ja tietoisesti se asia että Mugaben hallinto teki osaamisellaan jokaisesta zimbabwelaisesta multimiljardöörin:
Kenellä suomalaisella muka on tällaisia rahoja lompakossaan, hä? Kysyn vaan.
Tietyt populistiset mediat ovat tuoneet esille myös sen seikan, että kun zimbabwelaista mustaa väestöä muutettiin multimiljardööreiksi niin samalla murhattiin suuri määrä valkoista maanviljelijäväestöä ja karkoitettiin loput mutta onneksi suomalainen, vastuunsa kantava valtamedia ei ole takertunut tällaisiin yksityiskohtiin vaikka ne sinänsä totta ovatkin. Mutta tulee muistaa että totuuskin on vain sosiaalinen konstruktio.
Suomen vastuullinen valtamedia ei myöskään puutu niihin epämiellyttäviin – joskin tosiin – mutta suuressa suvaitsevaisessa mittakaavassa merkityksettömiin seikkoihin että aikanaan myöskin rikkaassa Etelä-Afrikassa ollaan mugabelaisia oppeja noudattaen lahtaamassa valkoista väestöä ja ajamassa ennen niin rikas maa pankrottiin ja kaaokseen.
Miksi valtamediamme niihin seikkoihin puuttuisi? Sillä tärkeintähän on pitää yllä illuusiota afrikkalaisesta osaamisesta. Ja siitä osaamisesta oli erinomainen esimerkki muuan Robert Mugabe.
