Eli uudelleen toistuvasta näytelmästä
Kirjoitin vuonna 2014 ajatustenvaihdostatuttavani Herra N:n kanssa. Hän asuu eräällä suomalaispaikkakunnalla joka tuolloin sai tartunnan monikulttuurisuuskiimasta niin kuin moni muukin paikkakunta ennen sitä ja sen jälkeen. Varsinaisesti se kiima ei tarttunut kovin moniin paikallisiin tavallisiin ihmisiin mutta tarttuipa kumminkin tiettyihin ns. strategisesti tärkeisiin kantakirjakalkkunoihin ja järjestöjyriin jotka halusivat nostattaa egoaan hyvinä ja kansainvälisinä ihmisinä. Ja olihan paikkakunnalle tullut myös propagoimaan palkattua kalkkunaväkeä ELY-keskuksesta jotka mainostivat kuinka hyvät tuet kunta saa valtiolta pakolaisia ottamalla. Sitä he eivät maininneet että mistähän ne tuet oli alun perin kiskottu ja mihin muuhun ne voitaisiin ehkä käyttää.
Valitettavasti vielä vuonna 2014 elettiin siinä tilanteessa ettei kyseisille kantakirjakalkkunoille oikein uskallettu sanoa vastaan. Nykyään ovat jo muutkin äänenpainot nousseet ja sitä myötä vastaavasti vaatimukset "vihapuheen" kitkemisestä kasvaneet epätoivon lisääntyessä egoaan ruokkivien mädättäjien keskuudessa. Mutta tuolloin tilanne oli vielä toinen, joten Herra N:n paikkakunta Y sai sitten itselleen ikioman etnisesti edistyksellisen arabiaa puhuvan vähemmistönsä ja asiasta eri mieltä olleet mutisivat suupieliinsä ja puristivat nyrkkiä taskuissaan kun eivät muuhunkaan pystyneet.
Vajaa viisi vuotta myöhemmin eli viime viikolla vaihdoin kyseisen Herra N:n (järkevä ja asiallinen mies kerta kaikkiaan) kanssa jälleen ajatuksia siitä että kuinkas sitten kävikään ja tiivistän ajatustenvaihdon hänen luvallaan tähän kirjoitukseen.
Vaikka asia ei paikkakunnassa Y mitään kovin suurta solidaarista intoa herättänytkään – tiettyä realismivajeista ja egonnälkäistä vähemmistöä lukuunottamatta – niin tämä etnisesti edistyksellinen vähemmistö sitten saapui paikkakunnalle. Maakuntalehti suitsutti asiaa kovasti ja totesi että paikkakunta Y sekä saa itselleen suuren lahjan ja samalla kantaa välttämättömän velvollisuuden. Siitä maakuntalehti ei välittänyt että nuo asiat ovat keskenään lievää enemmän ristiriitaisia. Keksipä vain näyttää mitä erikoiskykyjä voimavaroilla/velvollisuuksilla oli. Osasipa eräs etnisesti edistyksellinen mies ommellakin kätevästi, kun sattui olemaan räätäli. Muita erityistaitoja ei kellään mainittu olevan ja Suomessahan ei tunnetusti ole juuri lainkaan työttömäksi jääneitä ompelijoita, joten eiköhän työvoimapula tällä poistu. Sopii kuvioon sillä onhan etnisiä kaarnalaivojakin Suomessa mainostettu. Suurina voimavaroina ja vielä ihan pokkana.
Tämä Herra N on mukana tietyissä harrastustoiminnoissa. Semmoisissa yleishyödyllisissä. Urheilua ja sen sellaista kansalaistoimintaa. Näitten harrastustoimintojen kautta myös hän tutustui etnisesti edistykselliseen väestönosaan. Harrastustoimintaan tuli mukaan pari etnisesti edistyksellistä ja Herra N sai tietoonsa että kunta oli maksanut tyypeille kyseisen harrastustoiminnan osallistumismaksun kerralla koko kaudelta. Ennen ensimmäistäkään osallistumista. Edistykselliset kävivät harrastustoiminnassa kaksi kertaa. Ensimmäisen ja viimeisen. Sen jälkeen heitä ei näkynyt eikä kunta myöskään kyninyt maksamaansa rahaa pois. Ehkä kunta näki sen monikultturismin tukemisena ja siinähän ei tietenkään tärkeintä ole saavutetut tulokset vaan asiaan upotettu raha. Kysykää vaikka virallisesti ja poliittisesti suuresti arvostetulta Ritva Viljaselta eräällä hieman suuremmalla paikkakunnalla.
Herra N totesi että hänen kuntansa pääsi sinänsä vähällä. Esimerkiksi Oulu-ilmiötä (jota tapahtuu toki muuallakin kuin Oulussa) ei tapahtunut. Tämä mitä varmimmin johtui siitä että kyseiset etnisesti edistykselliset olivat suhteellisen pienessä kunnassa niin suhteettoman pieni vähemmistö että he älysivät olla pahemmin perseilemättä ja olla muutenkin hissukseen. Yksikään näistä edistyksellisistä ei tosin tehnyt päivääkään mitään työtä minkä sinänsä ymmärtää sillä kieli- ja ammattitaidoton ei tarjoa apua kuin vanhan maailman leka- ja lapiohommiin ja niitähän ei nykyisin ole tarjolla. Eivätkä etniset niitä tosin pahemmin kyselleetkään.
Herra N oli keskustellut muutaman henkilön kanssa jotka olivat vuonna 2014 kannattaneet kovasti etnisesti edistyksellisen vähemmistön hankkimista. Kyseiset henkilöt olivat sairastuneet nykyisin pelottavaan sairauteen jota kutsutaan nimellä ”ajattelu”. Muuan – kyseisen vähemmistön hankkimista kannattanut – opettajakin oli todennut että mikään ei toiminut ja opetustulokset olivat nolla. Mikä pisti kyseisen opettajan miettimään että oliko oppihalua ollenkaan vai olivatko kyseiset oppilaat päässeet suoraan unelma-ammattiinsa eli suomalaisen yhteiskunnan elätiksi. Eihän sellaiseen mitään varsinaista koulutusta tarvittu. Julkisesti kyseinen opettaja ei uskaltanut avautua vaan puhui vain Herra N:lle.
Sitä kuuluisaa ”kotouttamista” yritettiin myös jalkapallolla mitä suvaitsevais-tiedostava väestönosamme pitää ihmelääkkeenä lähes kaikkeen. Vaan eipä näistä etnisesti edistyksellisistä paikallisen mutasarjajoukkueen pelastajia tullut. Yksi teini-ikäinen pelasi junnujoukkueessa kolkutellen edustusjoukkueen portteja, mutta lopetti. Kolmetoistavuotiaalla oli Suomenkin helteissä aika rankkaa pelata, kun ramadan osui kesään. Kuumaa taisi olla myös tytöillä, jotka puettiin kaapuihin.
Herra N totesi ajatustenvaihdossa:
”Usein tulin töistä iltapäivisin koulun ohi ajaen ja kiinnitin huomiota siihen, että siellä oli näitä etnisesti edistyksellisiä lapsia leikkimässä kouluajan jälkeenkin. Ohjatusti, sillä koululla oli iltapäivätoimintaa lapsille, joiden vanhemmat olivat töissä. Ilmeisesti tämä määritelmä työstä koski myös kielikurssitusta.”
Näinköhän kyseisessä kunnassa ei osattu erottaa turhan työn ja tuottavan työn eroa? Vai olisiko kyseessä nykyisin tunnettu ”Baalille uhrattava työ”? Herra N kertoi lisää. Lasten ja imeväisten suusta kuulet usein totuuden:
”Omalle kohdalle asia kolahti eräänä päivänä, kun yksi lapsistani koulusta tultuaan tokaisi: "Ne ovat ihan tyhmiä. Miksi niiden piti tulla tänne Suomeen?" Olin vähintäänkin hämmästynyt. Taatusti ei kotona oltu mitään tuommoisia puhuttu ja taatusti koulussa oli kerrottu mistä oli kyse. Kysyin että miten niin. Vastaus oli, että ne aina vain mölyävät eivätkä noudata sääntöjä. Painuisivat takaisin sinne mistä ovat tulleetkin.
Olin tosiaan järkyttynyt. Alakouluikäisestä oli kasvamassa hyvää vauhtia realisti. Ironista asiassa on se, että perhetuttunakin oli henkilö, joka oli sukutaustaltaan ns. etnisesti edistyksellinen. Kyseessä ei siis ollut roturasismi, vaan kulttuurirasismi. Eikä lapsilla ollut ongelmaa ulkomaalaisten kanssa; parhaisiin koulu- ja harrastuskavereihin kuului venäläistä, virolaista ja ukrainalaista. Vuoroin ramppasivat toistensa kotona touhuamassa. Etnisesti edistykselliset olivat selkeä poikkeus.
Saattoiko syynä olla se etnisesti edistyksellisten islam ja sen myötä suhtautuminen vääräuskoisiin?”
Tässä vaiheessa ajatustenvaihtoa tunsin itse kylmiä väreitä. Nimittäin siitä asiasta että vanhemmat joutuvat varomaan etteivät heidän lapsensa ole julkisesti realisteja. Ja etteivät he ole sellaisia julkisesti itsekään. Vain julkisesti julistettu utopismi tai sitten turvan totaalinen kiinni pitäminen ovat turvallisia vaihtoehtoja. Vaan sellaiseksi on tilanne maassamme päässyt. Tai ei päässyt vaan tietoisesti päästetty ja tehty asiasta dogmi. Eikä ihme sillä mehän elämme maassa jossa tehdään uutinen siitä että eräs näyttelijätär on huolissaan kun hänen kolmevuotias tyttärensä haluaa olla normaali kolmevuotias tyttö.
Vaan jatketaanpa. Herra N muisteli:
”Aikoinaan – (mistä se aikaisempi juttu kertoi)– ely-keskuksen kantakirjakalkkuna lupasi, että kaikki kulut korvataan tietyn ajan, joten tässä ei voihävitä. Toisaalta voisi miettiä, mitä hyvää suomalaisille olisi saatu sillä rahalla jota nyt tähän uhrattiin. Oman lapsen luokalta muutti yksi suomalainen oppilas pois ja kun samaan aikaan rinnakkaisluokaltakin muutti kaksi, nämä luokat piti yhdistää yhdeksi ainoaksi ylisuureksi luokaksi. Samaan aikaan perustettiin erillinen mamuluokka. Jos nämä rahat olisi käytetty suomalaislasten hyväksi, on helppoa laskea ettei luokkia olisi tarvinnut yhdistää.
Kantakirjakalkkuna oli sinänsä aivan oikeassa todetessaan, että kulut korvataan tietyn ajan. Siitähän hän on uransa tehnyt ja pääsi vaaleissa ehdokkaaksikin tällä ratsastaen. Läpi ei kuitenkaan mennyt, mikä ilmeisesti osoitti sen että riittävän monella kantasuomalaisten elättämällä etnisesti edistyksellä ei vielä onneksi ollut äänioikeutta. Vaan puolue pääsi hallitukseen, joten eiköhän se siitä.”
Mutta kuinka sitten kävi kun se ”tietty aika” kului loppuun? Herra N kertoo:
”Ja sitten koitti lopultakin se päivä, jota kunnan päättäjät olivat jo odottaneet. Ennen neljän vuoden määräajan täyttymistä viimeinenkin etnisesti edistyksellinen muutti pois kunnasta. Takaisin omaan maahanko, jossa oli tällä välin tullut rauha? Ehei. Ei Suomeen ole tullut yhtään ainutta pakolaista. Pakolainen on henkilö, jonka tarkoitus on palata. Nämä ovat siirtolaisia. Ei, he muuttivat suurempiin kaupunkeihin. Joko maakunnan pääkaupunkiin tai sitten suoraan Helsinkiin. Omiensa luokse ghettoutumaan varmalle elatukselle. Ilo kunnan päättäjien keskuudessa oli suuri, sillä piakkoin he olisivat muuttuneet valtion eläteistä kunnan eläteiksi.”
Mutta oliko kunnan johto oppinut asiasta? Eihän toki. Herra N kertoo:
”Aivan erityisen suuri ilo tuli siitä, että juuri ennen viimeisen etnisesti edistyksellisen lähtöä saapui tilalle uusi satsi elättejä. Toteutui siis se kantakirjakalkkunan muutaman vuoden takainen ohje siitä, että ei koneistoa kannata yhtä satsia varten rakentaa. Tällä kertaa saapunut elättimäärä oli kuitenkin pienempi, koska vapaaehtoistyöntekijöistä puolet oli lyönyt hanskat tiskiin edellisen kokemuksen jälkeen eikä uusia ollut jonossa ilmoittautumassa.”
Hotelli Yrjöperskeleen lopputuumaus Herra N:n kokemuksista:
- No niin, me sitä mentiin ja rakennettiin toi kilometrin korkuinen pyramidi. Niin kuin käskettiin. Mutta se tuli kyllä ihan helvetin kalliiksi, rahat olis tarvittu muuallakin ja eihän me sillä mitään tehdäkään. Totaalista hukkapätkää.
- Jaa… totta… sinänsä… myöntää täytyy... Mutta jospa rakennettais toinen? Jos siitäolis sitten jotain hyötyä vaikkei ensimmäisestä ollutkaan? Eihän me pyramidinrakennusvirastoa kumminkaan voida lopettaa. Kun se on jo kumminkin perustettu. Ja siihen on palkattu paljon ihmisiä. Vai haluatteko te ne ihmiset omalle työpaikallenne säätämään ja säveltämään?
Tulee muistaa että paikkakunta Y on vain yksi monista suomalaisista pyramideja rakentavista kunnista. Hyvää alkanutta heinäkuuta suomalaisille jotka joutuvat pakolla rakentamaan kalliita ja tarpeettomia pyramideja.