1. Lyhyesti eräästä Hutisalosta
Wikipedian mukaan Suomen sisäministerin tehtäviin kuuluu poliisia, pelastustointa, rajojen vartiointia ja maahanmuuttoa koskevat asiat. Näin ollen voi todeta että sisäministeri on valtakunnan turvallisuuden kannalta varsin tärkeä, ettei suorastaan elintärkeä henkilö. Hän on vastuussa meikäläisenkin turvallisuudesta koska en voi ottaa vallitsevassa tilanteessa turvallisuuttani omiin käsiini. Suomalaisten turvallisuus on korvamerkitty viranomaisille. Mistä taas voi päätyä siihen johtopäätökseen että sisäministerin täytyy olla erittäin hyvin perillä siitä, mitä hän tekee, mitä maassa tapahtuu ja hänen täytyy ymmärtää tietyt kansalaisia kohtaan kohdistuvat turvallisuusriskit. Hänen tulisi osata myös reagoida niihin oikealla tavalla.
Suomen tämänhetkinen sisäministeri on vihreitten tuore puoluejohtaja Maria Ohisalo. Onko hän tehtäviensä tasalla? Tuon kysymyksen myötä tulee mieleeni pari asiaa hänen viime aikojen avautumisista.
Ensinnäkin hän totesi hylsyn saaneista turvapaikanhakijoista:
Ohisalon mukaan palautukset ovat ja tulevat jatkossakin olemaan osa turvapaikkajärjestelmää. Hänen mielestään palautukset tulee kuitenkin tehdä ihmisoikeussopimuksiin vedoten.
– Ja niin, ettei palauteta maihin, joissa ihmisillä on riskejä.
Tästä tulee mieleen kysymys:
Mitä ovat ne ihmisoikeussopimukset joitten mukaan ihminen voi hakea turvapaikkaa elintasosiirtolaisuuteen vedoten ja saada oikeuden jäädä maahan? Ne sopimukset joihin on vedottu suvaitsevais-tiedostavasta väestönosasta kerta toisensa jälkeen. Geneven pakolaissopimus ei ole sellainen. Niitä ei ole olemassakaan. Onko Ohisalo tietoinen tästä – niin kuin ministerin luulisi olevan – vai tekeekö hän ns. taktisen unohtamisen utopiansa ylläpitämiseksi?
Ja toinen kysymys:
Kuinka paljon on olemassa maita joissa on vähemmän ”riskejä” kuin Suomessa ja pohjoismaissa? Onko sellaisia ollenkaan?
Onko Ohisalolla tämän myötä tarkoitus että Suomesta ei voi karkoittaa ketään? Vaikka kyseiset henkilöt olisivat syyllistyneet raskaisiin rikoksiin?
Toinen asia. Ohisalo totesi:
”On tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta, ettei ihmisiä laiteta säilöön, vaan heillä on mahdollisuus liikkua. Valvonta ei välttämättä tarkoita jalkapantaa, vaan esimerkiksi matkapuhelimeen liittyvää paikkatietojakoa.”
Vaan entäs jos se hylsyn saanut elintasosiirtolainen ei pidäkään sitä kännykkäänsä mukanaan? Onko Ohisalo todellakin niin yksinkertainen ettei tajua kusetuksen mahdollisuutta vai haluaako hän tällä tavoin kiertää koko karkoitusasian?
Tämmösiä minä vaan yksinkertaisena mietin. Osaako Ohisalo vastata? Haluaako hän vastata?
2. ISIS-lapset
Aiheesta ”palautetaanko ISIS-naiset ja lapset Suomeen & missä määrin” on käyty keskustelua enemmän kuin sen verran. Itse olen huomannut keskustelussa aika ajoin sellaisia vaatimuksia että jos äidit/lapset/molemmat palautetaan Suomeen niin lapset täytyy erottaa äideistään ja ottaa huostaan & sijoittaa lastensuojelulaitoksiin.
Asiasta sattuneesta syystä jotain tietävänä voin sanoa että meidän lastensuojelulaitoksiltamme on viety rajoituskeinot sen verran täydellisesti että me emme enää pärjää omienkaan huostaanotettujen kanssa. Sitten kun laitoksiin sijoitetaan valmiiksi psykopaatteja, tappokoulutettuja ja mahdollisesti tappotöihin osallistuneita nuoria niin kyseessä ovat enää kävelevät aikapommit. Ei lastensuojelulaitoksissa mitään erikoisjääkäreitä olla. Sijoitusta vaativat saattavat ehkä ajatella että tällä tavoin nämä lapset/nuoret erotetaan haitallisesta ja vaarallisesta tuttavapiiristä. Ottakaapa piruuttaan selvää kuinka vaikeaa on tehdä yhteydenpidon rajoitus. Ja sekin on aina ajallisesti rajattu. Kas kun se älykännykkä ja yhteys läheisiksi tulkittuihin ihmisiin kuuluu nykyisin automaattisiin ja kyseenalaistamattomiin ihmisoikeuksiin. Lisäksi voi todeta että kyseiset tyypit ovat itse sitä haitallista ja vaarallista tuttavapiiriä.
Ei sellaisia laitoksia enää ole jotka pystyisivät käsittelemään noita nuoria. Ehkä kannattaisi miettiä laitoksissa olevien lasten, nuorten ja henkilökunnan turvallisuutta. Samoin kuin yleistä turvallisuutta. Joku tietysti voi kysyä että no kuinkas heidän käy jos heitä ei päästetä Suomeen. Vastaan jälleen Rhett Butleria siteeraten:
Frankly, my dear, I don´t give a damn. Onhan olemassa termi ”varoittava esimerkki”.
Laitoksilla alkaa olla keinonaan enää pelkkä puhe. Ja kuinkahan pelkkä puhe näille pienokaisille riittäisi?
3. Pride-paradoksi
Nythän vietetään jälleen tuota viikkoa jolloin homohypetystä hierotaan vasten tavallisten ihmisten pärstävärkkiä. Voin todeta että arvostusta ei saada vaatimalla vaan ansaitsemalla mutta en puutu asiaan sen enempää koska itseänikin asia alkaa totaalisesti kyllästyttää. Laitanpa kumminkin valokuvan mikä kuvaa aikamme yhtä suurinta paradoksia:
Sheep against wolfphobia. Kuinkahan kauan tuo porukka pysyisi hengissä islamilaisessa maassa?