Lähitulevaisuuden Radanvarsikaupunki…
Yksi kahdeksasta Radanvarsikaupungin julkishallintobyroon palvelukseen nimitetyistä sovelletun työhyvinvoinnin kuraattoreista odotti seuraavaa tapaamistaan. Kyseinen sovelletun työhyvinvoinnin kuraattori oli nimeltään Diureetta Vanne-Kiristäinen. Diureetta oli 32-vuotias, varsin näyttävän näköinen nainen joka oli ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassaan valmistuttuaan puoli vuotta aikaisemmin Helsingin Yliopistosta selitteläätiön, sovelletun spedestetiikan ja feministisen kiihkokäsitehässimisen maisteriksi.
Diureetta oli valmistunut hyvin arvosanoin ja erityisesti hänen gradunsa oli saanut paljon kiitosta. Gradun aiheena oli ollut ”Pahalle haiseminen yhteisöllisenä ympäristöllisenä kokemuksena” ja se perustui haastatteluihin niitten yliopiston opiskelijoitten parissa jotka olivat ympäristötekona luopuneet wc-paperin käytöstä. Myös Diureetan asenne sopi tähän kuraattorin tehtävään erinomaisesti. Sovelletussa työhyvinvoinnissa ja nimenomaan sen määrittelyssä oli asianlaita pääosin niin että tapaamiset eivät olleet sovittuja vaan määrättyjä ja Diureetan edessä ei ollut asiakas, vaan kuulusteltava. Sellaiseen työhön Diureetta sopi sekä luonteeltaan että koulutukseltaan. Vakka ja kansi olivat kohdallaan.
Se seuraava asiakas/kuulusteltava olikin jo saapumassa. Ovisummeri soi, Diureetta odotti asiaan kuuluvan akateemisen varttiminuutin ja painoi sitten sisään-nappulaa. Ovesta astui sisään Radanvarsikaupungin yleisen asioita säätävän, sähläävän ja säveltävän subdiviision atk-tukihenkilö Jouko Jötikkä joka näytti olevan jotenkin hukassa ja ihmetteli selvästi että mitähän hän täällä oikein mahtaa tehdä. Näytti siltä kuin miehelle oltiin annettu metrijärjestelmän työkalut joilla piti kiristellä tuumakoon pultteja, muttereita ja liittimiä.
- Niin tota, päivää. Toi subdiviision esihenkilö, toi Annaluutia Mähkiö-Flöffmann sanoi että minun pitäisi tulla tänne. Tosin en kyllä oikein ymmärrä miksi. Ei mulla mitään välitöntä valitettavaa työhyvinvoinnissani ole. Minä kun tuumin että hyvinvointini määrittelen itse. Ihan keskenäni. Minä voin hyvin kun voin pitää huolen omista asioistani ja sitten jos joku muu alkaa määritellä hyvinvointiani puolestani niin silloin minä alan voimaan huonosti. Sen vuoksi minua yleensäkin vituttaa kaikenlaiset työhyvinvointipäivät ja olen silloin sairaslomalla äkillisten sydämen rytmihäiriöitten takia.
- Istukaa, olkaa hyvä. Itse asiassa tässä tapaamisessa ei määritellä ensinkään teidän hyvinvointianne vaan subdiviisionne yleistä sovellettua työhyvinvointia. Jota te olette osaltanne selkeästi heikentäneet. Teidän louksinne on hälyttävän korkea.
- Mikä ihmeen louksi?
- Loukkaamis-indeksi.
- Ja mitä maan tulen helevettiä tarkoittaa loukkaamis-indeksi? Onko minut kutsuttu työaikana kuuntelemaan jotain vitsiä? Onks tää piilokamera?
Diureetta huokasi. Taas yksi, joka ei seurannut ajan tapahtumia ja kehitystä ollenkaan. Selvä dinosaurus. No, täytynee taas kädestä pitäen selittää…
- Koska nähtävästi ette seuraa tapahtumia niin yhteiskunnassa kuin työelämässäkään niin briiffaan teitä vähän. Kannattaa muuten kuunnella tarkasti koska asia hipaisee teidän hilsettä aina verinahkaa myöten. Loukkaantumis-indeksi eli louksi pohjautuu niihin ilmoituksiin joita on tehty ILO:on.
-ILO:on? International Labour Organization? Mitä ihmeen kumman tekemistä kansainvälisellä työjärjestöllä on Radanvarsikaupungin virkakoneiston kanssa?
- Ei niin mitään. Sillä kyseessä on toinen ILO. Eli sisäministeriön perustama Ilmianna Loukkaaja-sivusto. Sivusto toimii samalla lailla kuin esmes verohallinnon ilmiantosivusto tai anonymkana tehdyt viharikosilmoitukset. ILO:on voi ilmoittaa, jos on kokenut tulleensa loukatuksi. Ja me, sovelletun työhyvinvoinnin kuraattorit olemme puolestaan saaneet valtuuden tehdä kootuista ilmiannoista johtopäätöksiä sekä tehdä asiaan liittyviä kurinpidollisia toimenpiteitä. Sekä ILO että sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimalli on käytössä kaikkialla julkisella sektorilla. Niin valtiolla, kunnissa kuin seurakunnissa. Järjestelmää on tarjottu myös yksityiselle sektorille mutta sehän on jostain syystä aina hidas syttymään edistyksellisiin työelämän toimintamalleihin.
- Kurinpidollisia toimenpiteitä? Nimettömistä ilmiannoista? Tuohan on hitto vie mielivaltaa.
- Ei sinne päinkään vaan se takaa, että työpaikan ilmapiiri paranee ja tasa-arvoistuu.
- Eivätkö ihmiset sitten voisi loukkaannuttuaan sanoa asian päin naamaa? Suoraan ja samantien.
- Niin no, katsokaas… loukkaantuminen on kovasti henkilökohtainen tunne. Usein loukkaantuminen tapahtuu syistä joita loukkaaja ei itse edes huomaa. Ei sellaista osaa naamakkain oikein selittää. Siinä voi jopa loukkaantua lisää. Mutta tärkeintä on kuitenkin loukkaantumisen kokemus. Jos henkilö kokeetulleensa loukatuksi niin silloin häntä onloukattu ja hänellä on myös oikeus sovitukseen.
- Jaa… taidanpa arvata mistä suunnasta noita loukkaantumisia eniten tulee. No, mikäs se minun louksi vai mikäperkelesenytolikaan sitten tällä hetkellä on?
- Kaksikymmentäyksi. Eli teistä on tehty kaksikymmentäyksi ilmiantoa ILO:on. Ja siinä on kuulkaa parikymmentä liikaa. Onko teillä älyviestittimenne mukana?
- Totta kai on.
- Laittakaas se päälle.
Jötikkä käynnisti älyviestittimensä, Diureetta räpläsi hieman omaansa, painoi enteriä ja Jötikän älyviestittimeen alkoi ilmestyä loukkaantumisilmoituksia:
* Olin esittelemässä moniammatillisessa työryhmässä erästä työn kehittämiseen liittyvää ideaani. Jötikkä vaan katseli sillai yläviistoon. Ei hän sanonut mitään eikä kommentoinut mutta ilmeestä saattoi aistia selvän halveksunnan. Ja minusta tuntuu että se puristi pöydän alla pallejaan ettei olisi ruvennut nauramaan. Suupielet väpätti siihen malliin. Voiko korkeaa koulutustani ja ammatillista osaamistani enää pahemmin loukata?
* Työpaikan ruokalassa kerroin kollegoilleni siitä, kuinka olemme sisustamassa kotiamme feng shuin mukaisesti. Samassa pöydässä istunut jötikkä sanoi että ”Joo, minunkin kämppäni feng pthyissä olis vähän säätämistä. Tuppaa meinaan lauantai- ja sunnuntaiaamuina olla joskus vähän hutera olo ja päätäkin saattaa särkeä”. Sitten se päästi päälle sellaisen inhottavan toksisen maskuliinisen naurun.
* Kerroin kollegoilleni perheeni Intian matkasta. Samassa pöydässä istunut Jötikkä totesi että ”Etkös sinä ole niitä vihreitten kunnallispoliitikkoja ja haluaisit polttomoottorit kokonaan kiellettäväksi? Mainostat sitä kovasti täällä töissäkin. Eikös tossa ole vähän ristiriitaa?”. Todella moukkamaista käytöstä Jötikältä. Ei ihminen saa työntää kärsäänsä toisen perheen asioihin vaikka olisi itse mitä mieltä hyvänsä.
* Minulla oli päälläni avokaulainen paita ja Jötikkä aivan selvästi tuijotti rintavakoani. Kauhea ajatus että nyt hän sitten makustelee mielikuvissaan rinnoillani. Koen, että ruumiillista koskemattomuuttani on loukattu.
* Minulla oli päälläni avokaulainen paita ja kun asioin eräässä työasiassa Jötikän kanssa hän korostetusti katsoi koko ajan poispäin minusta keskittyen vain itse kyseiseen työtehtävään. Hän aivan selvästi halusi mitätöidä naiseuteni. Koen, että naiseuttani on loukattu.
* Jötikkä inhoaa ja halveksii minua. Olen varma siitä. Ei se koskaan ole sillai sanonut mutta sillai se kumminkin ajattelee.
* Kun kerroin Jötikälle olevani Amnestyn jäsen hän sanoi minulle hyvin osaaottavalla äänellä ”Olen todella pahoillani. Onko sinulla minkälainen paranemisennuste?”. Miksei tuollaisia voida heittää suoraa päätä vankilaan?
* Olin ruokalassa syömässä maittavaa ja terveellistä kasvisruoka-annostani. Jötikkä tuli viereiseen pöytään ja kaivoi esille omat eväänsä. Karjalanpiirakkaa, munavoita ja päällä paksuja kinkkuviipaleita. Siinä se sitten natusteli eväitään kuin hyeena haaskalla. Menetin ruokahaluni ja kyseinen henkilökohtaisen mukavuusalueeni loukkaus sai ilmastoahdistukseni puhkeamaan niin pahaksi että jouduin hakeutumaan ilmastoryhmäterapiaan.
Ja niin edelleen. Jötikkä silmäili kaikki ilmiannot, huokaisi, ajatteli itsekseen että no enpä olis arvannut ja totesi sitten:
- Ja näistä siis seuraa kurinpidollisia toimia? Ei ole varsinaisesti kylläkään mitään käräjäkelpoista materiaalia tämä.
Sovelletun työhyvinvoinnin kuraattori Diureetta Vanne-Kiristäinen katseli Jötikkää tyynenä, kevyt edustushymy huulillaan, kädet puoliristikkäin sylissään ja pää noin viisi astetta vasemmalle kallistuneena (asento opetellaan sovelletun spedestetiikan alkeisopinnoissa). Hän vastasi rauhallisella äänellä jossa kuitenkin tietyt painotukset antoivat ymmärtää kenellä oli kädessään ruoska ja suola.
- Epäilemättä. Mutta ei tässä ollakaan menossa käräjille. Koko järjestelmä – ja sen myötä nuo, epäilemättä perustellut – ilmiannot ovat osa sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimallia. Ja teillä on louksi-lukemanne perusteella selkeää ja tarkoituksellista positiivisen ajattelumallin puutetta. Siksi minä olen pakotettu saamieni valtuuksien perusteella suorittamaan teille positiivisen ajattelumallin puuttumisesta seuraavan aktiivimallin mukaisen rangaistuksen.
- Joka on?
- Teidän nettopalkastanne vähennetään viisitoista prosenttia seuraavan kuuden kuukauden ajan. Mikäli louksi-lukemanne putoaa tällä ajalla alle viiden, pääsette takaisin normaalipalkallenne. Mikäli taas ei, aktiivisuusvähennys jatkuu sen jälkeen seuraavat kaksitoista kuukautta. Jos tämäkään ei auta, työsuhteenne jatkon edellytykset alkavat olla aika vähissä.
- Huomasin muuten että noissa ILO-ilmiannoissa eikä työpaikalla muutenkaan ei ole tullut minkäänlaista valitusta työni laadusta. Eikö sillä ole mitään merkitystä?
- Ei niin minkäänlaista. Tulee muistaa, että sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimalli on ennen kaikkea tasa-arvokysymys. Naisia on sorrettu miesten toimesta maailman sivu. Työelämässäkin. Onhan siihen joku sovitus saatava. Tosi tietysti on, että naiset loukkaantuvat paljon herkemmin ja paljon vähemmästä kuin miehet. Mutta järjestelmä lisää työpaikan keskimääräistä hyvinvointia, sillä sen myötä miehet voivat töissä vähintään yhtä huonosti kuin naiset ja jo tieto tästä kohentaa puolestaan naisten hyvinvointia.
- No niinhän mä vähän arvelinkin. Enkö minä voi tehdä asiasta minkäänlaista valitusta?
- Totta kai voitte. Te voitte irtisanoutua protestiksi koska tahansa. Miten muuten on mahdollista että te ette ole koskaan perehtynyt ILO-järjestelmään ja sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimalliin?
- Johtunee siitä että vapaa-ajallani en mieti työtä ollenkaan ja töissä keskityn olennaiseen eli työtehtäviini. Toisin kuin nuo ämmät jotka taas keskittyvät itsensä hoitamiseen sekä ammatti- ja tapaloukkaantumiseen.
- Jaahah, odottakaapas hiukan.
Diureetta hiplasi hieman älyviestintään, painoi sitten enteriä ja Jouko Jötikän louksi-lukema lisääntyi lukuun 22:
* Jötikkä esitti minulle suoran ryhmäsukupuolittavan miesväitteen että työpaikan naiset eivät keskity työhön vaan ammatti- ja tapaloukkaantumiseen.
Jötikkä luki uusimman ILO-viestin tyynenä ja kysyi sitten stoalaisella tyyneydellä:
- Voinen varmaan poistua? Eiköhän tää ollut tältä erää tässä? Minulla kun olisi niitä töitäkin tehtävänä.
- Ette voi. Ja ei ollut.
- No mitä ihmettä nyt vielä?
- Sisäministeriö on – samanaikaisesti sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimallin kanssa – kehittänyt VATYVA-algoritmin eli Vastuullisen Työntekijän Valvontajärjestelmän. Sillä seurataan julkisen sektorin työntekijöitten aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa. Teillä on facebook-tili omalla nimellänne. Tilillänne ette sinänsä ole julkaissut mitään poliittista mutta olette peukuttaneet nationalistisiksi ja rasistisiksi tulkittuja sivuja kaikkiaan 353 kertaa.
- Ja kaikki peukuttamiset ovat tapahtuneet vapaa-ajallani. Zwidduako se muille kuuluu mitä minä vapaa-ajallani teen?
- Totta zwiddua kuuluu. Ennen kaikkea se kuuluu että mitä te ajattelette. Eihän julkinen sektori voi pitää riveissään viha-ajatteluun taipuvaista työntekijää. Täällähän tehdään tärkeää ja vastuullista työtä yhteisen hyvän eteen ja veronmaksajien rahoilla. Ja mikäli muuten poistatte facebook-tilinne niin se tarkoittaa vain sitä että olette perustaneet feikkitilin ja jatkatte epäilyttävää toimintaanne. Algoritmi seuraa toimintaanne tarkasti ja odotan, että teiltä alkaa tulla peukkuja edistyksellisille, rauhaa, monikulttuurisuutta ja tasa-arvoa ylläpitäville tahoille. Mutta jo tässä vaiheessa olen pakotettu tässäkin asiassa tiettyihin kurinpidollisiin toimenpiteisiin ja niihin syypää olette vain ja ainoastaan te itse.
- Ja mitähän ne ovat? Toiset viisitoista pinnaa palkasta pois?
- Ei. Saatte sekä suullisen huomautuksen että kirjallisen varoituksen sekä lisäksi huomisesta alkavan kahden viikon asennemotivointiloman.
- Oletan että kyseinen asennemotivointiloma on palkaton.
- Oletatte oikein. Ei kai Radanvarsikaupunki sentään viha-ajattelusta palkallisilla lomilla palkitse.
- Jaa. No, voinko nyt poistua? Niille asennemotivointilomille?
- Se olisi enemmän kuin suotavaa. Ja ottakaa opiksenne.
Jouko Jötikkä poistui toimistosta miettien että minkä helvetin takia hän ei lähtenyt nokisutariksi niin kuin serkkupoika. Diureetta puolestaan oli taas kertaalleen tyytyväinen työsuoritukseensa. Hän uskoi työosaamisensa ja työmenestyksensä johtuvan hänen filosofiastaan. Olihan niin, että hyvinvointi itsessään oli ollut aina jonkunlaisessa anarkian tilassa. Valvomaton ja ajelehtiva. Ihmiset saattoivat määritellä sen ihan miten lystäsivät. Eihän se sellainen ollut mistään kotoisin. Sehän vihjaisi jopa siihen että muurahaiskansalaiset saattaisivat osata itse ajatella.
Sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimalli oli askel siihen suuntaan, että ajattelukyvyttömien muurahaiskansalaisten hyvinvoinnin määrittelisivät jatkossa koulutetut, kokeneet ja motivoituneet virkakoneiston akateemiset ammattilaiset. Tuloksena olisi oikeaoppista, tasa-arvoista ja yhteiskunnallisiin arvoihin pohjautuvaa hyvinvointia.
*
Kiitokset inspiraatiosta kommentoijille KKi ja Ano.