Lämpimimmät onnittelut perussuomalaisille suhteellisen hyvästä (17,5 % ja 39 paikkaa) vaalimenestyksestä. Saavutuksen arvoa nostaa erityisesti kaksi asiaa:
1. Tosiasiassa Suomessa on ollut merkittävä kansallismielinen puolue vasta kesäkuusta 2017 lähtien. Kun Soinin vedätys silloin katsottiin, niin silloin ns. asiantuntijat ennustivat (lue: toivoivat) jäljelle jääneitten perussuomalaisten romahtavan muutaman prosentin sirpalepuolueeksi. Toisin kävi. Mielenkiintoista on muuten se että Yle ilmoittaa persujen voittaneen vain yhden paikan vaikka se lähti vaaleihin 17:llä paikalla ja saavutti 39. Mitenkäs niitten sinisten kävi…
2. Perussuomalaisilla on ollut vastassaan vihan kostajana ei sen vähempää kuin koko valtamedia ja valtakoneisto. Molempien yhteisestä sopimuksesta käydyt eduskuntavaalit pyrittiin väkisin muuttamaan ilmastovaaleiksi. Maassa, joka hoitaa ympäristöasiansa paremmin kuin ehkä mikään muu.
Siihen nähden perussuomalaisten suoritus oli loistava ja Jussi Halla-aho puolestaan harvinainen suojelukohde jonka vanhemmat sukupolvet muistavat termillä ”valtiomies”.
Mutta.
On tietysti selvää, että henkseleitä ei kannata millään muotoa paukutella. Valtamedian ankarasti ja suorastaan epätoivoisesti komppaama järjestelmäpuolue voitti lukemin 161 – 39. Erityisesti viherutopistit ja vasuriutopistit lisäsivät paikkojaan. Oman veikkaukseni mukaan järjestelmäpuolueet sulkevat perussuomalaiset kaiken päätösvallan ulkopuolelle. Ne pystyvät siihen vielä oikein hyvin ja tekevät sen pokkana demokratian nimissä. Ammattibroilerit ja utopistit eivät tunnusta tekemiään virheitä. Ne eivät kestä kasvojensa ja asemansa menettämistä. Varsinkaan ne eivät ole valmiita kantamaan vastuutaan tekemisistään. Osa niistä ei edes tajua, mitä ne ovat saaneet aikaiseksi. Niihin ei auta kuin itä-eurooppalaiset vaalilukemat.
Ne lukemat tuntuvat tällä hetkellä vielä kovin kaukaisilta mutta vaalijärjestelmämme kuitenkin mahdollistaa niittenkin toteutumisen. Jos vanha puoluekanta romahtaa ja näivettyy, niin se ei tarkoita maan romahtamista. Mainitaan toistona että kyseisen ajattelutavan mukaan Vironkin olisi pitänyt romahtaa silloin kun valtaa ei enää pitänytkään NKP:n alainen Viron kommunistinen puolue. Jota sitäkin ikuisena pidettiin.
Erästä edesmennyttä brittiläistä, viskistä ja sikareista pitävää valtiomiestä siteeraten voisi todeta, että tämä ei ehkä ollut lopun alkua, mutta ehkä tämä oli alun loppu.
Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa mutta muutama asia on selvä:
1. Sosiaalinen media täyttyy jälleen (kolmannen) kerran suvaitsevais-tiedostavista itkupotkulupauksista joissa ilmoitetaan että muutanpa pois tästä fasistisoituvasta maasta parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin.
2. Yksikään lupailija ei kuitenkaan muuta minnekään vaikka kovasti rääkyykin eikä kukaan jäisi heitä kaipaamaan.
3. Valtamedia etsii käsiinsä huomattavan määrän ”asiantuntijoita” jotka analysoivat sitä, miksi niin moni suomalainen äänesti väärin. Yksi varmimmista haastateltavista on entinen/nykyinen kommunisti Martin Scheinin jonka ajatusrännistä on peräisin tämäkin tuore pläjäys:
Kun meillä ne sertifikoidut ajattelijat ovat tuota tasoa niin ehkä kannattaisi kysellä useammin tavallisen tallaajan mielipidettä. Vaikkei meillä sitä sertifikaattia olekaan.