Sinänsä tämä kirjoitus on blogini lukijoille varsin turha sillä he tietävät muutenkin mistä tulevissa eduskuntavaaleissa on kysymys. Mutta laitetaan tämä nyt kumminkin jos kirjoitus vaikka vahingossa tavoittaisi sellaisen kansalaisen jolla asiasta ei ole täyttä varmuutta. Eli: kirjoituksessa käydään tiettyjen kuponkien kautta läpi sitä, mitä vaalit ovat ja mitä ne eivät ole. Otetaan esille ensimmäinen kuponki:
Kyseessä on veikkauskuponki. Sillä veikataan voittajia. Mikäli veikkaaja veikkaa kaikki voittajat oikein, hän saattaa saada sievoisen summan rahaa. Tietyissä asioissa kannattaa siis veikata. Otetaanpa sitten esille toinen kuponki:
Tämä ei ole veikkauskuponki vaan äänestyslippu. Tällä ei veikata voittajia. Tällä tehdään voittajia. Mikäli hallintoalamainen ei ymmärrä asian eroa niin silloin hän ei varsinaisesti käytä ääntänsä vaan veikkaa voittajaa ja pyrkii tietysti silloin satsaamaan johonkin valtamedian hyväksymään ennakkosuosikkiin kuten vaikkapa Antti Rinteeseen. Ajatellen että se häiskä menee varmasti läpi ja kun se on kerran mennyt läpi niin äänestäjällä itselläänkin on sitten oma mies eduskunnassa. Saattaa olla niin että kyseinen äänestäjä mieltää perussuomalaisten ajattelutavan itselleen huomattavasti sopivammaksi mutta koska hän ei ymmärrä vaalien ja veikkauksen eroa, niin hän toimii mielestään varman päälle ja ajattelee ehkä jopa toimineensa fiksusti.
Veikkauskupongilla ja äänestyslipulla on sekin olennainen ero että jos äänestyslipulla veikkaa oikein – esim. Antti Rinnettä – niin äänestysveikkaaja ei voita rahaa, vaan päinvastoin menettää sitä. Erityisesti mahdollisen punavihreän hallituksen tapauksessa. Se kun lupaa lisää energiaverotusta, polttoaineverotusta, lihaverotusta, maitoverotusta, muutamaa vielä keksimätöntä ympäristöverotusta sekä yleistä yrittäjälle vittuilevaa verotusta. Plus sitten tietenkin jatkuvaa ja kyseenalaistamatonta etnisesti edistyksellistä ylöspitoa. Kyseisen suuntauksen myötä aina useampi suomalainen firma menee pankrottiin tai ottaa maasta ritolat aikaansaaden lisää työttömiä ja heikentäen pala palalta yleistä ostovoimaa.
Niinpä – ihan muistutuksen vuoksi – kannattaa ottaa esille vielä kolmas kuponki:
Ja kyseessähän on elintarvikkeiden säännöstelykuponki. Joku voisi tietysti todeta että eihän hyvinvoivassa valtiossa mihinkään elintarvikkeiden säännöstelyyn jouduta. Vaikka vähän veikkailisikin ja äänestäisi utopisteja. No, niinhän ne tuumivat Venezuelassakin. Eikä edes kovin kauan aikaa sitten.
Muista äänestää. Ei veikata.
Sillä sinä olet ratkaisija.
Ja muista varoa vääriä bussikuskeja.