1. Untouchables
Poliisihallinto on pikkuhiljaa siirtymässä puhtaasti poliittiseksi poliisihallinnoksi ja sen myötä tietysti luottamus koko poliisitoimeen alkaa pikkuhiljaa rappeutua. Mikä muuten yhteiskuntarauhan kannalta on erinomaisen huolestuttava asia. Suhteellisen järkevässä maailmassa kyseinen poliisihallinto katsoisi peiliin ja miettisi että olisikohan sen muutettava toimintatapojaan nykyisesta taponen-metodista ja etnisesti edistyksellisten poliisien riveihinsä haikailemisesta takaisin perinteiseen poliisintyöhön.
Näinhän ei tietenkään tapahdu joten ”poliisihallitus esittää rikoslakiin muutosta, jolla virkamiesten maalittamista kyettäisiin torjumaan nykyistä tehokkaammin”. Ilta-Sanomien uutisessa tämä ”maalittaminen” määritellään näin:
Maalittamisella tarkoitetaan systemaattista toimintaa, jossa esimerkiksi virkamiehestä kaivetaan yksityistä tietoa eri lähteistä ja käytetään tietoja häntä vastaan.
Hotellin respassa todetaan moisesta että paskapuhetta sillä mikäli virkamies sosiaalisessa mediassa toimii – usein vielä virkatileillään – selvästi jonkun poliittisen ideologian puolesta niin silloin hänen toimintaansa kohtaan voi aivan rauhassa sanallisesti hyökätä. Viranomaisen kun kuuluisi – ainakin sen vanhan käsityksen mukaan – toimia työssään poliittisesti neutraalisti.
Kyseinen lakiesitys mainitsee siis virkamiehet yleensä mutta erityisesti tämä koskee tietysti poliisia organisaationa koska esitys on tullut poliisihallitukselta. Mietitäänpä:
1. Poliisi on organisaatio johon kuuluvat voivat kantaa asetta.
2. Poliisi on organisaatio jolle on sallittu väkivallan käyttö.
3. Kyseinen organisaatio on hyvää vauhtia politisoitumassa.
Jos tällaisen organisaation ja siihen kuuluvien henkilöiden toiminnan arvostelu kielletään niin aletaan olla hyvin lähellä itäsaksalaista ideaalitilaa.
Tuo ”maalittaminen” on muuten vihervasemmistolaisten kehittämä termi jota poliisihallituskin on ryhtynyt käyttämään. Termin määritteli joku aika sitten blogikollegani Vasarahammer varsin osuvasti:
Ensin kirjoitetaan trollausta lähentelevä roskajuttu, sitten saadaan negatiivista palautetta ja lopuksi toimittaja uhriutuu, kun hän on joutunut maalituksen kohteeksi. Jälkiruuaksi vaaditaan puuttumista verkon vihapuheeseen, koska se rajoittaa toimittajan sananvapautta.
Poliisi toimii samalla hyväksi havaitulla vihervasemmistolaisella uhriutumislinjalla.
2. Verorahoitteinen vaalikusetus
Noin yleensä ottaen voi todeta että valtamedian niin sanottuihin vaalikoneisiin ei kannata luottaa. Koneitten ohjelmoijat voivat asettaa kysymykset oman poliittisen ideologiansa mukaisesti, painottaa jotain ja jättää jotain kokonaan kysymättä. Kunnallispolitiikassa tästä käytettäisiin nimitystä ”esittelijän valta”.
Näissä uusimmissa vaaleissa touhu menee entistä härskimmäksi erityisesti verorahoitteisen Ylen vaalikyselyssä. Ensiksi sen vaalikone todisti että Jussi Halla-aho on itsensä kanssa samaa mieltä vain 71%:sesti.
Ja sitten nimenomaan Yle Kioskin nuorille suunnittelema vaalikone pisti vielä paremmaksi eli ”ennen kysymyksiin vastaamista Vaalibotin käyttäjän silmille vyörytetään useiden minuuttien ajan vahvasti politisoitunutta ja ohjaavaa argumentaatiota sekä videosisältöä koskien muun muassa translakia, vihapuhetta ja ilmastonmuutosta” eli ts. kehottaa vaalikoneen käyttäjää äänestämään punavihreitä puolueita.
Lapin yliopiston kvantitatiivisen tutkimuksen yliopistonlehtori Arto Selkälä totesi asiasta että ”tämä on räikeintä propagandaa, mitä olen Suomessa ennen vaaleja nähnyt”.
Muistutettakoon että Yle on verorahoitteinen toimija jota jokaisen suomalaisen on pakko rahoittaa vaikkei huvittaisi. Ja ihmeteltäköön myös sitä asiaa että niin Kepu kuin Kokoomus ovat olleet asiasta hiljaa. Meinaan, kuvitellaanko noissa puolueissa että jos vihervasemmistolaiset puolueet (SDP, Vihr, Vas ja kiilatyttö RKP) saavat vaaleissa ehdottoman enemmistön niin ne ottavat Kepua ja Kokoomusta reilun pelin hengessä mukaan hallitukseen?
3. Pekka ja flygarit
Näin alkuun muistutettakoon että Pekka Haavistoa pidetään vihreitten parhaana maanpuolustuksen asiantuntijana.
Ja sen jälkeen todetaan että Pekka sanoa pläjäytti painavan sanansa Suomen uudesta hävittäjähankinnasta ja rajaisi Yhdysvaltojen tarjoamat hävittäjät kilpailun ulkopuolelle koska Yhdysvallat ei ole mukana Pariisin ilmastosopimuksessa.
Vihreillä on tietysti oikeus yrittää sotkea koko Suomi suohon ilmastohysteriansa kanssa – vaikka Suomi muuten on ympäristönsuojelussa varmasti jo muutenkin maailman TOP 5:ssä – mutta ehkä Haaviston tulisi muistaa että kyseisiä hävittäjiä ei olla hankkimassa siksi että niillä ruokittaisiin vihreää ilmastoegoa vaan siksi että niillä ammutaan alas tänne mahdollisesti hyökkäviä viholliskoneita.
Vaan toisaalta – jos Haaviston loihelausumaa viedään hieman pidemmälle – niin voi olla että noissa muissakin tarjolla olevissa hävittäjäkoneissa on amerikkalaisia komponentteja ja ainakin ruotsalaisessa Gripenissä kaikki ilmataisteluohjukset ovat amerikkalaista valmistetta. Näin ollen voidaan päätyä siihen johtopäätökseen että ehkä ainoa vihreille kelpaava kone HX-hankkeessa onkin tämä:
Näin loppuun muistutettakoon edelleenkin että Pekka Haavistoa pidetään vihreitten parhaana maanpuolustuksen asiantuntijana. Jonka ehkä suurin saavutus kyseisellä alalla on voimakas vaikutus siihen tilanteeseen että varastossa olleet suomalaiset jalkaväkimiinat eivät enää tapa yhtään angolalaista lasta kun ne mentiin hävittämään. Eivät ne tosin tappaneet angolalaislapsia sitäkään ennen mutta Pekkahan ei takerru yksityiskohtiin. Tulipa kumminkin miinakiellosta hyvä ja tiedostava mieli.
4. Talkoohenkeä tappamassa
Suomessa talkoohenki elää edelleenkin ja sehän on erinomaisen hyvä asia. Talkoilla tehdään hyvää hyvyyttään porukassa se, mitä yksi henkilö ei pysty tekemään. Ja talkoohengessä toimivat lukemattomat suomalaiset yhdistykset. Nyt verohallinto on ottanut kantaa talkootyöhön ts. kussut vapaan kansalaistoiminnan muroihin:
Laki muuttui: Jopa koiran voittama parin euron lelu pitää nyt ilmoittaa verottajalle
Yhdistysrintamalla kohistaan vuodenvaihteessa voimaan tulleesta uudistuksesta. Verottajan tulorekisteri on nimittäin kehittänyt aivan uudenlaista paperisotaa harrasteyhdistyksiin, joissa harjoitetaan pientäkin kilpailutoimintaa.
Vuodenvaihteesta lähtien verohallinnon tulorekisteriin on täytynyt ilmoittaa esimerkiksi kaikki urheiluseuran antamat kilpailupalkinnot.
Tampereen vinttikoiraradalla kisoja järjestävän Pirkanmaan vinttikoirakerho ry:n hallituksen puheenjohtaja Jari Hänninen sanoo, että uudistus herätti kovaa keskustelua kerholaisissa. Yhdistyksen luonteen vuoksi tilanne on huvittava.
– Meillähän koirat tekevät sen suorituksen ja koirat palkitaan. Ainakin minä näen tilanteen niin, mutta se on eri asia, miten tulorekisteri asiaan suhtautuu.
Vinttikoirakerho jakaa koirille palkinnoiksi muun muassa pokaaleja ja parin euron arvoisia vinkuleluja. Parhaimmillaan koirat voivat voittaa sponsoreiden koiranruokasäkkejä. Koirien saamista palkinnoista on ilmoitettava omistajien tulorekisteriin.
…
Verohallinnon ohjeessa todetaan yksiselitteisesti näin: ”Verohallinnon nykyistä 100 euron ilmoittamisrajaa ei käytetä tulorekisterissä, vaan kaikki palkinnot on ilmoitettava ilman euromääräistä alarajaa”.
…
Tampereen kalamiehet ry:n puheenjohtaja Seppo Lähteenmäki sanoo, että vapaaehtoistyöhön kohdistuva ylimääräinen paperisota on niin tuskallista, että sitä ei viitsisi tehdä. Yhdistys on perustettu vuonna 1961 ja järjestää muun muassa pilkkikisoja.
– Harkitsemme vakavasti koko seuran lopettamista. Mietimme, kannattaako meidän pelata tällaisten hommien kanssa ollenkaan, Lähteenmäki sanoo.
Lähteenmäki sanoo, että isoja kisoja ei kannata järjestää, koska jokainen jaettu palkinto pitäisi ilmoittaa. Palkintoina yhdistyksen pilkkikisoissa on ollut tyypillisesti esimerkiksi kalastustarvikkeita.
Yhdistys on kerännyt pilkkijöiltä esimerkiksi noin kymmenen euron osallistumismaksuja pilkkikisoista. Niistä puolet on jaettu takaisin palkinnoissa ja puolet menee yhdistyksen toimintaan.
– Olemme tehneet sellaisen linjauksen, että jos Verohallinnolta tulee kyselyitä, me pistämme pillit pussiin ja lopetamme toiminnan. Jos talkootyö tehdään liian vaikeaksi, se lopetetaan. Ei se sen kummempaa ole, toteaa Lähteenmäki.
Mieleen tulee se mielikuva jossa hyvällä tuntipalkalla toimiva virkakyösti ynnäilee sitä että paljonko jonkun seuran arpajaisissa lahjana ollut kumiankka tai jonkun leipoma kahvikakku maksaa ja paljonko siitä tulee maksaa veroa. Kun mukaan laskee virkakyöstin palkan voi todeta että kalliiksihan se kumiankka epäilemättä tulee.
Meikäläistä voi haukkua foliopipoilijaksi mutta olisiko niin että asialleen omistautuneen ja totaalisesti omia ajatuksia omaamattoman virkakoneiston mielestä talkootoiminta on kovasti epäilyttävää sillä tapahtuuhan se ihmisten kesken ja täysin ilman viranomaislähtöisyyttä? Lähestulkoon anarkiaa?
Luonnollisesti verokyösti myös toimii niin kuin verokyöstin tulee toimia ja repii riikintaalerit kaikesta mahdollisesta minkä vaan keksii. Onhan meinaten myös oman käytön ulkopuolelta kerätyistä pulloista ja tölkeistä tehtävä ilmoitus verottajalle ja maksettava niistä ansiotuloveroa. Ettei – Laurilan Anttoota hieman mukaillen – valtio helvetin portilla sitäkään vaille jää.
Olisiko jo aika vuonna 2014 kehittämälleni orgasmiverolle? Ei kai sitä naidakaan saa ilman virkakoneiston valvontaa eikä varsinkaan ilmaiseksi?
