Eli kun japsiautot Kekkoslovakian valtasivat
Koska ollaan siirrytty virallisesti kevääseen, niin aloitetaan kyseinen vuodenaika hieman kevyemmin. Kekkoslovakian autokannasta olen kirjoittanut ennenkin mutta juuri tähän kirjoitukseen tuli inspiraatio blogikollegani Kumitontun kommentista juttuuni Kekkoslovakian snagarien ruokatarjonnasta eli ”mainio paluu ihmiskunnan juurille, aikaan jolloin japanilaiset autot aloittivat Suomen valloituksen”. Ja nimenomaan sitä aikaahan silloin elettiin. Vielä vuoteen 1962 saakka autojen maahantuonti oli säännösteltyä ja Mosse, Volga sekä Popeda olivat tuttuja näkyjä ja hyvin monelle ainoa mahdollisuus hankkia itselleen nelipyöräinen.
1960-luvulla tulivat sitten länsiautot suuremmissa määrin ja kai japsiautot – joihin tässä kirjoituksessa keskitytään – voidaan lukea länsiautoiksi. Vaikka Japani sijaitseekin vielä idempänä kuin silloinen Rauhanvaltio. Tosin kun mennään tarpeeksi länteen niin saavutaan itään. Kirjoituksessa – joka toimii oman muistini varassa, joku autoilun harrastaja varmaankin tekisi laajemman – keskitytään siihen aikaan kun Datsun oli vielä Datsun eikä Nissan. Muistini mukaan auton nimi muuttui siksi että Datsun meinaa japanin kielellä jonkunlaista persnettoa.
Mutta jo ennen Datsuneita Kekkoslovakian teille ilmestyi Isuzu Bellet:
Auto oli meillä varsin arvostettu vaikka sen hinta olikin Kuplaan verrattuna puolitoistakertainen. Vuonna 1969 kyseisiä Isuzuja oli Suomessa rekisteröity noin 5.500 kappaletta joten se oli pikku-Ykällekin tuttu näky pitkälle 1970-luvun lopulle. Mutta Isuzusta ei tullut maamme autoilun valtamerkkiä. Datsunista puolestaan tuli ja kun siirryttiin 1970-luvulle tuli maanteillemme uusi tulokas joka pudotti pajatsosta keskustan ts. Datsun 100A eli tuttavallisemmin amppeeri:
Ensimmäiset vuodethan kyseistä autoa myytiin nimellä Datsun 1000 ja noita mainioita ”riisimopoja” oli maa pullollaan. Erityisesti nuoret miehet hankkivat niitä suhteellisen halvan hintansa vuoksi. Jo ennen amppeeria oli maan valtauksen aloittanut ”Luupää” eli Datsun Bluebird. Tässä omasta mielestäni se Luupään legendaarisin malli:
Datsun 1200-mallia myytiin Suomessa 1970-luvulla nimellä Datsun Finn ja sekin oli varsin yleinen näky kekkoslovakialaisilla teillä:
Seuraava Datsunin jackpot Suomessa oli sitten Datsun Cherry jolla hyvin moni sen ajan kekkoslovakialainen nuori mies ajeli yleensä (toisin sanoen aina) tuloksetonta pillurallia jota harrastaessa kerättiin kimpparahat joilla ostettiin sekä tupakkia (aromasätki me kääritä, herra majuri) sekä bensaa, tosin tankki saatiin täyteen hyvin harvoin. Vaan sehän ei tahtia haitannut sillä olihan turvanamme suoran nelosen ja 988 kuution ruhjova voima:
1970-luvulla myyntiin tuli myös hieman urheilullisemman näköinen (siis vain näköinen, vakiokone oli 1,2 litraa) Datsun 120Y joka Perskeleilläkin jonkun aikaa oli:
Samoin kuin sitä seuraava Datsun 140Y jonka jälkeen auto muuttikin nimensä Nissaniksi ja maamme presidentilläkin olivat silloin jo hiukset:
Myös Datsunin pick-up saapui kekkoslovakialaiseen autokantaan.
Aikanaanhan tuosta mallista kehittyi se Ykän ja Lötjösen suosima Punainen Nissan. Mutta mitäpä olisi kekkoslovakialainen autokanta ilman Toyotaa? Ensimmäisenä Toyotan menestystarinassa oli Toyota Crown:
Crown oli silloiseksi japanilaiseksi varsin suurikokoinen ja sitä käytettiin paljon takseina. Varsinaisesti pöydän putsasi sitten pikkuauto Toyota Corolla eli pommi-Corolla. Sen ensimmäinen mallihan näytti tältä:
Mutta se malli joka varsinaisesti täytti Kekkoslovakian maantiet oli tämä:
Elintasoaan kohottavassa maassa tämä oli haluttu ja suosittu peli vaikka nykymittakaavassa auto olikin tietysti varsin ahdas, talvikeleillä kylmä ja kesäkeleillä keinonahkaverhoiluineen taas tolkuttoman kuuma. Mutta siihen aikaan pommi-Corolla oli peruskekkoslovakialaisen suosikki ja se oli monena vuonna maan myydyin automerkki. Ennen Corollaa myyntiin tuli jo 1960-luvun puolella hieman suurempi, suuremmalla koneella varustettu ja ehkä silloin hieman ”keskiluokkaisempi” Toyota Corona:
1970-luvun Toyotoja oli tietysti hieman isompi ja suuremmalla koneella varustettu Toyota Carina:
Carinasta voi mainita tietysti sen että Kummelin Matti Näsäkin aikanaan totesi että Toyota Mark kakkonen on autoista ehkä voittamaton:
Kaikki eivät välttämättä muista sitä että Näsää (ja hyvin monta muutakin hahmoa) esittänyt huumorimies Heikki Silvennoinen oli aikanaan hyvin tiukka sekä ryppyotsainen progemies ja Tabula Rasa-yhtyeen kitaristi. Laitetaan tähän väliin yhtyeen ehkä tunnetuin kappale Rakastatko Vielä Kun On Ilta:
Toyotoista tulee tietysti mainita urheilullisempi Toyota Celica joka kilpaili samoilla apajilla Ford Caprin ja Opel Mantan kanssa:
1970-luvun loppupuolella Kekkoslovakiassa tuli sitten myyntiin ensimmäinen Toyotan valmistama etuvetoinen malli eli Toyota Tercel:
Toki kekkoslovakialaiset ehtivät tutustua myös nelivetoiseen Toyota Hiluxiin joka on erittäin suosittu avolavapakettiauto vielä nykyisinkin:
Samoin tutustuttiin nuorisolle 1970-luvulla suunnattuun Toyota 1000-avolavapakettiautoon. Mainostettiin myös nimellä Timangi:
Timangi Toyota tonni,
se kulkee kuomun alla,
saat sen prätkää halvemmalla
Auton pisarapeili oli tv-mainoksessa se kovasti hypetetty juttu ja sehän onkin tietysti auton toimivuuden kannalta se olennaisin seikka. Jos pysytään vielä henkilöautoissa niin edellä mainitun kahden suuren lisäksi meille rynni muitakin merkkejä ihan kohtuullisella menestyksellä. Ensimmäisenä Mazda, josta esitellään ensiksi Mazda 1500 Deluxe:
Sekä pienempi Mazda 1200 jonka ajo-ominaisuuksia kehuttiin erinomaisen huonoiksi:
Mazdan 1500:sen korvasi sitten myöhemmässä vaiheessa Mazda 616 Capella:
1970-luvun loppupuolella markkinoille ilmestyi sitten Mazda 323 joka varsinkin seuraavalla vuosikymmenellä oli varsin yleinen näky teillä:
En tässä kirjoituksessani luettele juurikaan näitten autojen teknisiä tietoja sillä se menisi melkoiseksi numeroitten toistoksi eikä ehkä kiinnostaisi kuin kaikkein innokkaimpia autoharrastajia. Sen henkilökohtaisen seikan voin kertoa – lieneekö blogin lukijoissa samanlaisia tyyppejä – että en edelleenkään hahmota auton tehoja kilowatteina vaan ne pitää selittää minulle hevosvoimina.
Kekkoslovakian loppuvuosina automarkkinoillemme kerkesi myös Mitsubishi jonka silloisesta valikoimasta esitellään Mitsubishi Lancer:
Harmi, ettei youtubesta löydy sen ajan Mitsu-mainosta jossa japanilainen kaveri mainosti autoa suomen kielellä ja päätti mainoksen sanomalla ”mweilla itsubitsilla olemme siita ulpeita”.
Vaan käydään hieman läpi japsi-invaasion mukanaan tuomia pakuja. Varmaankin se menestynein oli ”Haisu” eli Toyota Hiace:
Datsun taas toi teillemme Caravanin:
Ja Mazda puolestaan E 1600-mallin:
Jonkun verran noita tuon aikaisia pakuja ajaneena tiedän että niitä kun ajoi niin tiesi todella ajaneensa. Oikeastaan tämä japanilainen autoinvaasio oli nopeasti käsiteltynä tässä. Tietysti invaasion yksi osa-alue olisivat vielä moottoripyörät. Vielä 1960-luvullahan suomi-poika ajeli kiltisti joko IC:llä:
Tai Jawalla:
Mutta seuraavalla vuosikymmenellä tarjolle tuli Suzuki, Honda, Yamaha ja Kawasaki. Ehkä tästä japsi-invaasion osa-alueesta tekee katsauksen joku, joka tietää moottoripyöristä enemmän. Itse tyydyn lopettamaan katsauksen kaikkien aikojen mopobiisillä. Vuorossa Sleepy Sleepers ja Kesämopo:
*
Ja lopuksi vielä jotain aivan muuta ajasta joka haipuu ja katoaa muttei koskaan unohdu.
22.02.2019 siirtyi ajasta ikuisuuteen Suomen ilmavoimien viimeinen elossa oleva hävittäjä-ässä Jaakko Hillo:
Jaakko Hillo taisteli LeLv 32:n riveissä koko jatkosodan ajan lentäen sodan alussa Fokker D.XXI-hävittäjää ja sen jälkeen Curtiss Hawk 75-hävittäjää. Hän saavutti sodassa kaikkiaan kahdeksan ilmavoittoa.
Kunnia niille, joille kunnia kuuluu.
Kiitokset kommentoijalle Voi Aikoja Voi Tapoja vinkistä. Ja ehkä tähän voi laittaa myös hänen osuvan kommenttinsa:
Katse iltataivaalle ja käsi menee lippaan. Nämä miehet hankki sen mikä nyt valuu käsien välistä.
Hyvää alkanutta maaliskuuta kaikille lukijoille.
