Tulipahan törmättyä parinkin kommentoijan lähettämään uutiseen jonka mukaan Saksassa on paljastunut kahdensadan eliittisotilaan rinki joka on suunnitellut tappavansa sekä saksalaisia poliittisia johtajia että Saksassa asuvia maahanmuuttajien johtajia. Selvää on että vasemmistoliberaali media on nimittänyt nämä miehet automaattisesti uusnatseiksi. Sellaiseksi tulkitaan ilman muuta jos vastustaa nykyistä vasemmistoliberaalia järjestelmää. Sinänsä on pikkuisen vaikeaa uskoa että saksalaisissa hyvin valikoiduissa erikoisjoukoissa on toiminut kahdensadan uusnatsin rinki. Kun niitten kyseisten KSK-joukkojen koko on vain noin 1.100 miestä.
Lieneekö kyse jostain muusta? Yksipuolinen uutisointi häivyttää uutisen ja tilanteen taustan sekä ennen kaikkea sen, että nuo miehet eivät ole syyjohonkin, vaan he ovat seurausjostakin, oli heidän poliittinen taustansa mikä tahansa. Minkä hoksaa hyvin uutisoinnissa käytetyistä termeistä tilanteesta miesten toiminnan suunnitellusta aloittamispisteestä eli ”kun laki ja järjestys olisi romahtanut Saksassa” mikä muuttaa tilanteen perusasetelmaa varsin olennaisesti.
En lähde pohtimaan tuota kyseistä saksalaista ryhmittymää sen enempää koska tiedot eivät siihen riitä mutta sen kautta pääsen ymmärrysharjoitukseen joka koskee turvallisuusviranomaisia joihin nuo saksalaiset sotilaatkin kuuluvat. Keskityn suomalaisiin turvallisuusviranomaisiin mutta sama tuumailu koskee tietysti myös hyvin suurta osaa Eurooppaa.
Turvallisuuskoneistojen tehtäväksihän on perinteisen ajattelun mukaan mielletty, no tietysti, niin maan kuin sen kansalaisten turvallisuuden takaaminen. Yhtä lailla perinteisen ajattelun mukaan turvallisuuskoneistot eivät itse harjoita politiikkaa vaan ne toimivat poliittisen johdon antamien määräysten mukaisesti. Tätäkin on pitkään pidetty järkevänä ja sitä se on aikanaan ollutkin sillä hyvin pitkään elettiin sellaisessa tilanteessa jossa maan poliittinen johtokin pyrki toimimaan niin maan kuin sen kansalaisten hyväksi parhaansa mukaan. Joskus onnistuen, joskus epäonnistuen. Mutta aina ajatuksella bona fide.
Perusoletus totta kai on, että turvallisuuskoneistojen ammattilaiset eivät ole tyhmiä. Perusoletus on myös se, että he ottavat tehtävänsä vakavasti ja pyrkivät todellakin niin maan kuin sen kansalaisten turvallisuuden ylläpitämiseen mahdollisimman tehokkaasti. En osaa ajatella turvallisuusviranomaisten puolesta mutta väittäisin että heilläkin on käynyt mielessä heidän tehtäväänsä viimeisen kahden – kolmenkymmenen vuoden aikana liittyvä paradoksi.
Uskon heidän huomanneen että niin maan kuin kansalaisten turvallisuutta uhkaavista tekijöistä tällä hetkellä yksi suurimpia – ellei jopa suurin – on maan oma hallintokoneisto. Uhka, ja sen tunnistaminen ei vaadi kovin suurta älykkyyttä:
- Maan hallintokoneisto on osana utopistista idealistista kokeilua pakkomuuttamassa maan etnistä väestörakennetta. Eikä siihen muutokseen ole mitään muuta perustetta kuin että näin täytyy tehdä.
- Kyseisen väestörakenteen muutoksen myötä tavallisiin kantasuomalaisiin kohdistuu jatkuvassa määrin lisääntyvää arkipäivän terroria joka ilmenee niin väkivalta- kuin seksuaalirikosten muodossa.
- Kyseisen väestörakenteen muutoksen myötä suomalaisiin kohdistuva terrorismin uhka on oleellisesti lisääntynyt ja sitä on jo tapahtunut. Mahdollisia terroristeja ei saa poistaa maasta tai eristää vaan heille taataan hylsytuomionsa valitus- ja uudelleenvalitusmahdollisuus kerta toisensa jälkeen ja he saavat kulkea täysin vapaana. Jopa alaikäisten koululaisten keskuudessa niin kuin se Turun terrori-iskun tekijä.
- Kyseinen väestörakenteen muutos aikaansaa tavallisiin suomalaisiin kohdistuvaa huomattavaa taloudellista rasitetta joka on korvamerkittyä, jota ei saa kyseenalaistaa, josta ei saa edes keskustella ja joka ilman muuta rapauttaa yhteiskunnallista luottamusta.
- Ennen kaikkea turvallisuusviranomainen huomaa että kyseiset epäkohdat eivät ole virallisen ajattelun mukaan ongelma, niistä ei edes saa puhua ongelmana vaan nimenomaan niistä epäkohdista puhuvat suomalaiset ovat ongelma. Ja hallintokoneisto vaatii, että turvallisuusviranomainen keskittyy työssään nimenomaan näistä ongelmista puhujiin. Ihmisiin jotka eivät ole turvallisuusriski, jotka eivät harjoita väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta ja jotka – piru vie – toisin kuin nämä utopian mukaan tänne köijätyt pakkoetnot pitävät yllä infrastruktuuria joka elättää niin hallintokoneiston kuin nämä pakolla tänne hankitut elintasosiirtolaiset.
Tästä päästään kysymykseen:
Ajatteleeko suomalainen turvallisuusviranomainen että hänen täytyy työssään keskittyä nimenomaan maan ja kansalaisten turvallisuuden takaamiseen? Jos hän ajattelee näin, niin hänellä täytyy olla, on pakko olla – ainakin keskusteltuna – olemassa varasuunnitelma X jolloin hän suuntaa toimenpiteensä turvallisuusriskiksi muuttunutta hallintokoneistoa vastaan. Nimenomaan turvatakseen maan ja kansalaisten turvallisuuden.
Vai:
Toimiiko hän itäsaksalaisten oppien mukaan, ei keskity maan ja kansalaisten turvallisuuteen vaan keskittyy pelkästään hallintokoneiston aseman ylläpitämiseen? Unohtaen sen perustehtävän jonka vuoksi turvallisuuskoneisto yleensäkin on olemassa.
En osaa vastata kysymykseen. Mutta uskallan väittää että suomalainen turvallisuusviranomainen joutuu nykyisin käymään melkoista sylipainia omatuntonsa kanssa. Mikäli hän häviää sen sylipaininsa niin varmaankin hän ajattelee, että hänen uskollisuutensa ei kohdistu enää Suomeen maana ja suomalaisiin kansana vaan siihen ylikansalliseen organisaatioon jonka jäsenenä Suomi ja jonka palkollisena hän on.
Aikanaan mm. neuvostovirolaiset ja neuvostoarmenialaiset turvallisuusviranomaiset joutuivat ajattelemaan samoin. Silloin aikanaan kun oli olemassa ns. Vapaa Länsi niin kyseistä ajattelutapaa ei pidetty kovinkaan hyvänä. Itse asiassa sitä pidettiin uhkana ihmisten turvallisuudelle ja vapaudelle. Nykyisin kyseisen ajattelutavan kritisointi mielletään rikolliseksi.
Times they are changing.
