Airisto, 22.9. 2018
Airisto, niin kuin Turun saaristo yleensäkin on yksi Suomen kauneimmista paikoista ja sitä voisi pitää varsinaisena rauhan saaristona, ainakin huvikseen ja ilokseen alueella liikkuvan veneilijän toimesta. Ei muuta kun veneilee kauniilla selällä ja lyö illalla aluksen ankkuriin sopivaan suojaiseen lahteen, nauttii olostaan ja nukahtaa kun leppeät aallot hieman keikuttavat venettä. Alue oli luonnollisesti myös kaikenlaisten merilintujen valtakuntaa jotka lensivät ympäriinsä rääkyen ja höhläillen tyypillisiä merilintujen touhuja. Olipa alueella kuitenkin myös eräs vanha ja viisas korppi joka katseli erään kiinteistön reunalla sijaitsevan männyn latvasta mitä sen manttaaleilla tapahtui.
Merilinnut eivät yleiseltä höhläämiseltään olisi poikkeustilannetta havainneet mutta korppi pani merkille että alueella sijaitsevan rakennusryhmittymän ympärillä oli toistasataa ihmistä ja paljon niitä suuria pyöreäjalkaisia koppakuoriaisia joilla nuo ihmiset liikkuivat. Erityisesti korppi pani merkille että ihmisillä oli kaikilla täysin samanlaiset vaatteet ja käsissään ne huomattavan vaaralliset värkit jotka pitivät kovan metelin ja joitten vuoksi järkevä ja asiallinen lintu saattoi herkkään päästä hengestään. Ehkä ne olivat niitä metsästäjiä tuumasi korppi ja päätti että oli aika ottaa ritolat, lehahti siivilleen ja poistui tästä tarinasta.
Nuo ihmiset eivät olleet metsästäjiä. Eivät he olleet myöskään poliiseja vaikka poliisiunivormut heillä päällään olikin. Miehet olivat puolustusvoimien henkilökuntaa, erityisesti Utin erikoisjääkäreitä sekä merivoimien erikoistoimintaosaston miehiä. Nuo miehet olivat ammattisotilaita eikä heidän tarvinnut hävetä koulutustaan eikä kokemustaan minkään maan erikoisjoukkojen sotilaille. Sotilaat valmistautuivat operaatioon jonka tulisi tapahtua laukaustakaan ampumatta mutta koska oli vahva oletus että operaation kohteena olevassa Airiston Helmi-kiinteistössä oli vastassa yhtä lailla hyvin koulutettuja erikoisjoukkoja oltiin operaatio annettu poliisin sijasta PV:n suoritettavaksi. Tosin poliisin univormut päällä ja poliiseille tyypillinen aseistus varustuksena.
Joukot olivat siirtyneet paikoilleen. Radioita ei käytetty koska niitä mitä varmimmin kuunneltiin. Nämä miehet pärjäsivät kyllä ennakkosuunnittelun ja käsimerkkien turvinkin.
Tehtävä – suorita!
*
Viisitoista minuuttia myöhemmin Airiston Helmen tiloissa.
Paikalla olleet viisi venäläistä miestä olivat todellakin olleet erikoiskoulutettuja spetsnaz-sotilaita. Yhteinen piirre heille oli se, että yksikään ei ollut tyhmä ja he ymmärsivät että ylivoimaa vastaan oli täysin turha taistella. Niinpä he istuivat nyt seinää vasten käsi- ja jalkarautoihin kahlittuina. He eivät sinänsä olleet huolissaan omasta turvallisuudestaan vaikka se, mitä juuri sotatoimeksi luokiteltavan teon tehneet suomalaiset tästä kiinteistöstä löytäisivät osoittaisi että suomalaisten sotatoimi oli vain vastaus venäläisten jo aikaisemmin tekemään sotatoimeen. Sotatoimea ei missään nimessä kannattanut eskaloida alkamalla ampua vieraan valtakunnan sotilaita.
Suomalaista joukoista ei huokunut minkäänlaista vihaa. He olivat yhtä lailla ammattilaisia ja ymmärsivät että vainoharhainen Venäjä valmistautui sotaan aina kun vain voi ja suomalaisten oman typeryyden vuoksi siihen oltiin tarjottu mahdollisuus kultalautasella. Suomalainen erikoisjoukkojen mies katsoi kiinteistössä olevaa elektroniikkaa ja vihelsi:
- Zwiddu joo… tässähän on sen tason signaalitiedustelulaitteistoa ettei sille pärjää kuin Tikkakosken pojat. Hyvä jos nekään…
Ulkoa tullut toinen erikoisjoukkojen mies puolestaan totesi:
- Ja katos tuota häirintälaitetta. Tuolla on piharakennuksissa sen kokoiset aggregaatit että ne olisivat saaneet halutessaan viestiliikenteen sotkettua aina Turkuun saakka.
Suomalaiset sotilaat löysivät varsin pian lattiassa olevan erillisen luukun. Yhtä lailla poliisin univormussa oleva Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen kapteeni sanoi kahlituille venäläissotilaille:
- Epäilemättä teillä on tuossa luukussa räjähdevarmistus. Olkaapa ystävälliset ja kertokaa kuinka se puretaan. Meinaan, te tiedätte että me päästään tuosta luukusta joka tapauksessa läpi ja jos tää koko manttaali räjähtää taivaan tuuliin niin huomautan että alueen ulkopuolella on jo huomattava määrä mediaa joka lähettää asian saman tien julki. Meidän kaikkien etuhan on, että asia ei eskaloidu eikä varsinkaan julkisesti.
Venäläiset katsoivat toisiinsa, nyökkäsivät ja yksi miehistä sanoi selvällä suomenkielellä:
- Älypuhelin. Pöydällä. Hiirenloukkukuvake. Paina se, ja laita sitten koodi kuusi-kaksi-kolme-neljä. Paina sitten enter.
Kapteeni otti kännykän ja lisäsi:
- Ymmärtänette että te olette juuri siinä samassa paikassa kun minä tätä painan.
- Ymmärrämme. Me emme ole tyhmiä.
Kapteeni purki räjähdevarmistuksen, nyökkäsi toisille sotilaille ja he aukaisivat luukun. Sisään ensimmäisenä mennyt ylikersantti totesi:
- Jaahah… lyhyttä AK-74:ää täällä on muutama kymmenen… tusinan verran Dragunoveja… saman verran Vintorez-tarkkuuskivääreitä… vaimennettuja Val-konepistooleja eikö lie neljäkymmentä… tavallista ysimillistä pistoolia viitisenkymmentä… parikymmentä termobaarista Shmel-sinkoa… ja lisäks patruunoita ja muoviräjähdettä keskikokoista sotaa varten… ja sitten tietysti muona-annoksia, viestintävälineistöä ja lääkintätarvikkeita… täähän on semmonen perinteinen partiolaisleirin varustus, hähhää… kyllä täällä on tarpeita huomattavan monelle spetsnaz-ryhmälle suorittamaan kaikenlaista umpivittumaista… ja luulenpa että noissa yläkerrassa olevissa tietokoneissa on varsin yksityiskohtaisia karttoja tietyistä alueista…
Yksi miehistä huomasi että kiinteistön seinällä oli kehystetty kuva kokoomuksen Sanni Grahn-Laasosesta. Mustavalkoprintterillä painettu ja kuvassa oli mukana venäjänkielistä tekstiä. Venäjänkielentaitoinen kapteeni luki tekstin, hymyili kuivasti ja käänsi sen sitten miehille todeten että on noilla ryssilläkin huumorintajua:
Epäluuloa, pelkoa, populismia. Kansanedustaja Suna Kymäläinen (sd) puhuu lempiaiheestaan. Sillä hän nousi eduskuntaan 2007: vastustamalla venäläisten tontti- ja kiinteistökauppoja.
Lakialoite on tehty venäläisiä varten, mutta vain yhdeltä kansallisuudelta kieltäminen olisi – niin – rasismia.
Yksi keino kiinnittää mielenkiintoa – sitouttaa matkailueuroja ja esimerkiksi liike-elämän investointihaluja – on edistää loma-asuntokauppaa, ei kieltää sitä.
Jos Kymäläisen lakialoite menestyisi, olisi se askel taaksepäin matkalla kohti globaalisti avointa ja vapaata kauppaa. Suljetumpi talous ja muurien rakentaminen ovat mennyttä maailmaa. Ennakkoluulojen murtaminen on paitsi avartavaa, myös taloudellisesti kannattavaa.
Teksti ei aiheuttanut miehissä edes hymähdystä. Niin suomalaiset kuin kahlehditut venäläiset sotilaat olivat ammattilaisia. Politiikassa taas utopistinen sinisilmäinen idealisti oli vakio. Ja valitettavasti politiikassa typeryys oli ollut jo pitkään uraa edistävä tekijä. Samassa paikalle tuli erikoisjääkäreitten majuri joka oli johtanut koko operaatiota. Hän totesi kuivasti miehille:
- Onnittelen teitä onnistuneesta sotilasoperaatiosta joka virallisesti ei ollut sotilasoperaatio vaan keskusrikospoliisin isku talousrikollisia ja rahanpesua vastaan.
Majurin lausuma aiheutti röhönaurun joka ei kuitenkaan jatkunut pitkään. Totta kai miehet tajusivat masurkan juonen. Oli selvää että Venäjä oli saanut tässä operaatiossa pahasti kuonoonsa. Se saattoi ottaa kyllä pahojakin avokkaita päin naamaansa jos se tapahtui piilossa eikä Venäjä menetä kasvojaan. Epäilemättä joku PV:n miehistä oli tällä hetkellä kertomassa Venäjän sotilasasiamiehille että näin oli käynyt, kaikki tarvikkeenne takavarikoidaan ja alueella tehdään talousrikoksiin vedoten joku haamupidätyskin mutta nuo viisi venäläistä sotilasta kävelevät jo joskus puolen yön aikaan Vaalimaalla rajan yli. Kas kun Suomi ja Venäjä eivät ole sotatilassa joten suomalaisten on vähän vaikeaa ottaa sotavankeja. Jos ne niitä ottaisivat, niin silloinhan saatettaisiin joutua sanomaan julkisesti että vangit otettiin Venäjän Suomen alueella sijaitsevasta sotilastukikohdasta. Ja eihän Venäjällä toki sellaisia ole?
Yksi erikoisjoukkojen ylikersanteista kysyi majurilta:
- Herra majuri, totta kai on selvää että mitään normaalia poliisitutkintaa kummallisempaa ei ole tapahtunut, asian hoiti KRP eikä me olla edes koskaan oltu täällä. Mutta sitä minä ihmettelen että miten ihmeessä hallitus antoi tähän operaatioon luvan? Onko siellä kasvatettu kivekset?
Majuri hymyili hymyä joka ei onnistunut peittämään halveksuntaa ja vastasi:
- Ei hallitus tiennyt tästä operaatiosta mitään. Se istuu paskat housussa Helsingissä ja sille kerrotaan tällä hetkellä mitä on tapahtunut. Käsky operaatioon tuli alemmalta taholta. Taholta, joka vielä on kiinnostunut sellaisesta epämuodikkaasta asiasta kuin Suomen ja suomalaisten turvallisuus. Selvää on että hallitus vetää tällä hetkellä nitroja kitusiinsa mutta sekin tietää että operaation myötä pukki pääsi kaalimaahan eikä se sieltä enää minnekään lähde. Niinpä me olemme tarjonneet niille törpöille tien päästä eroon venäläisistä maanpuolustuksen kannalta uhanalaisista kiinteistöistä. Ei millään laajalla ja ennen kaikkea julkisella pakkolunastuksella vaan siten että tapahtuu tiettyjä kiinteistökauppoja joissa tietyt venäläisomistuksessa olevat kiinteistöt ja tontit siirtyvät suomalaisten pöytälaatikkofirmojen omistukseen. Pöytälaatikkofirmojen, jotka sattumoisin ovat Senaattikiinteistöjen omistuksessa.
Sitten majuri osoitti viittä venäläistä sotilasta:
- Tuohon pihalle tuli pikkubussi. Siirtäkää nuo miehet siihen, ajakaa Vaalimaalle ja antakaa miesten mennä rajan yli. Heitä on kohdeltava hyvin. Ja juu… näyttää tulevan KRP:n miehetkin jo paikalle.
Kiinteistöön astui siviilipukuisia poliiseja KRP:n talousrikospuolelta. Erikoisjääkärit kysäisivät:
- Tulitte etsimään todistusaineistoa?
KRP:n mies vastasi:
- Nääh… meillä on se todistusaineisto jo täällä salkussa. Olemattomanhan voi keksiä. Jos te PV:n heput kuskaatte tuon venäläisen sotilasrojun omiin autoihinne niin me hoidetaan tää lavastuspuoli.
Puoli tuntia myöhemmin Airiston Helmi oli muuttunut venäläisestä yllätyshyökkäystä valmistelevasta tukikohdasta epäonnisten venäläisten talousrikollisten pesäpaikaksi. Takavarikoitua sotilaskalustoa kuljettavat rekat poistuivat paikalta. Tilalle tuli PV:n linja-autoja joihin sekä erikoisjääkärit että merivoimien erikoistoimintaosaston sotilaat siirtyivät. Linja-autojen kuskit nostivat kytkintä ja ajoivat pois alueelta jossa virallisesti oli käynyt niin että toistasataa konepistoolimiestä kävi pidättämässä muutaman kuittiväärentäjän.
Lukijalle: Tämä fiktiivinen kirjoitus on täysin mielikuvituksen tuotetta. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä Airistolla on tapahtunut. Mutta tällaiset tapahtumat toki ruokkivat mielikuvitusta. Saattaahan se olla niinkin että toistasataa konepistoolimiestä käy pidättämässä muutamia talousrikollisia eikä asiassa ole mitään muuta sen kummempaa.