Raahe, joskus lähitulevaisuuden Suomessa
Raahen purjehdusseuran venesatamassa oli ankkurissa ympäristöministeriön alus MVV Meriläinen. MVV tarkoitti muovivartiovenettä ja siihen oli kolme miestä lastaamassa kuuden päivän valvontareissulleen tarvikkeita. He olivat nimiltään Jouko Härg, Pentti Tepponen ja Väinö Väinönväinö. Heidät oltiin palkattu tähän melko haluttuun virkaan eli Suomen aluevesien muovilauttatarkastajiksi. Härg oli ammatiltaan biologi, Tepponen puolestaan ornitologi ja Väinönväinö oli koulutukseltaan hitsaaja mutta hänen setänsä oli töissä ympäristöministeriössä ja suhteillahan maailma pelittää. Tärkeintä oli että kaikki olivat varsin luontorakkaita miehiä ja tulivat hyvin toimeen keskenään. Se oli tärkeää tällaisilla pitkillä reissuilla.
Heidän tehtävänsä – johon Suomi sai tärkeysprioriteetilla korvamerkittyä EU-rahoitusta – oli kartoittaa Perämerellä ajelehtivia muovilauttoja. Selkämerellä ja Suomenlahdella toimivat samanlaiset muovivartioveneet miehistöineen. Kyseiset virat olivat pari vuotta aikaisemmin tulleet hakuun kun EU oli päättänyt aloittaa armottoman taistelun Tyynellä- ja Intian valtamerellä kelluvia jätemuovilauttoja vastaan kieltämällä Euroopan Unionin alueella muovin käytön. Tokihan kyseisen taistelun tuli näkyä myös Itämerellä ja sen myötä tuli myös ideologisesti perusteltu tarve muovivartijoitten palkkaamiseen. Härg, Tepponen ja Väinönväinö olivat nähneet tilaisuuden ja onnistuneet. He toimivat jo toista vuotta arvostettuina Pohjanlahden muovilauttojen kartoittajina.
Heidän työvuotensa kesti aina juuri niin kauan kuin sulaa vettä oli ja työtä saattoi pitää unelmatyönä. Miehet olivat todenneet keskenään että ehkä Hawaijin lumitilanteen kartoittajan homma oli helpompi mutta koska kaikki nauttivat Pohjanlahden kauniista luonnosta ei kenelläkään ollut valittamista vallitsevasta asiantilasta. Miehet lastasivat kaikki kuuden vuorokauden tarkastusmatkaan tarvittavat tarvikkeet mukavaan veneeseensä. Sen hytissä oli tilat neljälle miehelle eli yhtä tyhjää punkkaa saattoi pitää ylimääräisenä varastona. Lisäksi veneessä oli WC, nestekaasuliesi ja nestekaasujääkaappi. Nettiyhteyskin toimi merellä ihan mukavasti.
Miehet käynnistivät veneen moottorin ja morjestivat naapurilaiturista matkaan lähtevää AAAETV Koijärveä (arktis-antarktisten alueitten erityistarkkailuvene) jonka miehistö puolestaan tarkkaili Pohjanlahdella esiityviä pyöriäis-, delfiini-, valas- ja pingviiniesiintymiä. Kesäkuinen tyyni ilma suosi miehiä ja he ajoivat veneensä parikymmentä kilometriä Raahesta eteläänpäin ankkuroiden aluksen lähelle rantaa todeten:
- Sit ei muuta jätkät kuin paitaa pois päältä ja otetaan arskaa valtion ajalla ja kustannuksella!
Näin tapahtuikin ja virallisesti ympäristötietoiset mutta henkilökohtaisesti tyhjänpäiväiselle asialle paskan nakkaavat muovivartijat ruskettivat itseään Pohjanlahden aurinkoisessa säässä useamman tunnin kunnes jatkoivat matkaansa. Tuli siinä pari huurteistakin otettua mukavaan hikoilujanoon ja tunnelmaa nostatti kannelle tuotu läppäri josta seurattiin jalkapallon MM-kisoja. Yö vietettäisiin ankkurissa Maakallan Mustakiven vieressä ja sinne saavuttua Härg alkoi valmistaa ruokaa joka oli tänään keitettyä makaroonia ja poronlihasäilykettä. Härg lorautti jääkaapista sekaan vielä purkillisen kermaa. Oli vielä makiampaa, sano ja maukasta ruisleipää pierunjuureksi päälle. Samalla Väinönväinö hoiti virallisia velvollisuuksia ja heitti rannalle muovipussin josta Tepponen puolestaan otti valokuvan. Sen jälkeen asia raportoitiin internetin välityksellä Ympäristöministeriön Muovinvalvontakomissioon:
Muovihavainto Maakallasta:
Luonnollisesti muovipussi kerättiin talteen. Eihän sitä sentään maisemia roskannut saada. Kun päivän virallinen osuus oltiin saatu tehtyä miehet söivät ateriansa, nauttivat sen päälle pari viskimoukkua ja nukahtivat hyttiin kuunnellen Pohjanlahden merilintujen konserttia. Mikäs siinä raskaan työpäivän suorittaneitten virkamiesten oli köllötellä. Ei siinä mitään radiotakaan tarvittu. Seuraavana aamuna miehet heräsivät, valmistivat aamiaisen ja sen syötyään suuntasivat Maakallasta kohti Kalajoen ja Lohtajan välissä sijaitsevaa Rahjan saaristoa. Tuo maankohoamisen myötä aikanaan noussut ja luonnoltaan ainutlaatuinen saaristo saikin miehiltä kulumaan koko päivän kun he nousivat maihin ja tutustuivat sinänsä jo tuttuihin mutta joka kerta yhtä miellyttäviin maisemiin.
Miehet tekivät Rahjan saaristoon kuuluvan Ryöppään rannalla sijaitsevan Tupanokan niemessä tulilla illallisensa eli nuotiolla kärvennettyjä ryynimakkaroita sekä tietysti ruisvoileipää. Jälkiruuaksi keiteltiin pakissa kahvit joihin pantiin plöröksi hieman Koskenkorvaa. Veneelleen siirryttyä miehet tietenkin muistivat tärkeän tehtävänsä muovivartijoina ja lähettivät pääkallonpaikalle Helsinkiin valokuvan:
Muovihavainto Ryöppäältä:
MVV Meriläisen mukavasti keinuessa tuli uni miehille nopeasti ja he nukkuivat rauhallista ja ansaittua ahkeran ympäristövirkamiehen unta. Seuraavana päivänä keiteltiin aamukahvit, syötiin sen kanssa ruisleipää jonka päällä oli venäläistä metvurstia, siis sitä oikeaa sellaista jossa oli kopukkaa mukana ja sen jälkeen suunnattiin kohti Kokkolaa, tarkemmin sanottuna Räpinkallio-nimistä saarta jossa miehet kaivoivat virvelit esille Vanha Isäntä-yhtyeen Onkimiehen Bluesin hengessä:
- Kandee mennä kalaan, kandee mennä kalaan, skiittareita jallittaan…
Ahti soi mukavasti antejaan ja parin tunnin kalastussession jälkeen miehet rantautuivat saarella olevaan pieneen saunamökkiin johon ympäristöministeriöllä oli käyttöoikeus. Härg perkasi kalat, Tepponen kuori perunat ja Väinönväinö viritteli nuotion samalla kun hän laitteli saunan lämpiämään. Saunoessa miehet – samalla kun maukas kalasoppa valmistui tulilla – nauttivat muutaman nestekaasujääkaapissa jäähtyneen oluen. Saunomisen jälkeen soppa olikin valmis ja miehet söivät sitä hyvällä ruokahalulla. Siinä syödessään Väinönväinö totesi:
- Ai niin, ne virkavelvollisuudet muuten pitäisi suorittaa… saada vähän sitä raskauttavampaakin materiaalia…
Miehet aukaisivat läppärin ja laittoivat Ympäristöministeriöön kuvan:
Muovilautta Suomen ja Ruotsin aluevesien rajalla:
Tepponen painoi enteriä ja tuumaili itsekseen:
- Hoksaakohan se ympäristöministeriö koskaan että kaikki nää meidän lähettämät muovilauttakuvat on poimittu internetistä? Jostain vitun Malesian rannikolta?
Härg vastasi:
- Nääh… paskat ne niitä edes tarkasta. Ne laukee joka kuvasta pöksyyn ja varmistaa samalla että meillä riittää leipä ensi vuonnakin. Eihän meinaan ministeriön raporteissa koskaan kerrota raakadataa. Ei niissä muuta kerrota kuin poliittisesti analysoidut ja sopivaksi määritellyt tulokset. Ja sitä myötä saadaan rahoitus jatkumaan. Ja pitäähän meidän hei ajatella muovintorjunta-alus MTA Sinnemäenkin miehistöä. Ne lähtee meidän raportin jälkeen taas keräämään pois muovilauttoja joita ei ole olemassakaan. Ne on kumminkin perheellisiä miehiä suurin osa niistä. Huilaillaan pojat vaan maksua vastaan tämäkin kesä, lähetetään vaadittua informaatiota ja elokuussa tuodaan tänne haulikot kun alkaa vesilintujahti.
Miehet siirtyivät ruokailtuaan saunamökkiin nukkumaan tuumien että järjenvastaisella ympäristöhysterialla oli hyvätkin puolensa. Ainakin heille. Tämähän oli unelma-ammatti. Olla jatkuvalla palkatulla lomalla Pohjanlahdella. Huomenna matka suuntautuisi Kokkolasta takaisin Raaheen päin. Kolmen päivän kuluttua miehet rantautuivat Raahen satamaan ja samalla paikalle tuli myös AAAETV Koijärvi.
- No mites, jätkät? Löytyikö pingviinejä?
- Ei löytynyt. Mutta kovasti etsittiin. Vielä me ne joskus löydetään. Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
Väinönväinö muisti erään asian samalla kun miehet kantoivat varusteita veneestä laiturille:
- Ai niin jätkät, meillähän on se Kalevan haastattelu. Ja tuolla se toimittaja taitaa muuten jo ollakin…
