Eli ymmärrysharjoitus niin sanotun hyvän ihmisen henkisestä umpikujasta ja itsepetoksesta.
Olen ymmärrysharjoituksissani pyrkinyt hahmottamaan suvaitsevais-tiedostavan ihmisen ajattelumaailmaa ja pyrkinyt ymmärtämään sitä, miksi hän toimii niin kuin toimii vaikka vähemmälläkin (jopa erään Yrjön) ymmärryksellä huomaa että faktat eivät varsinaisesti tue hänen utopiaansa. Selvää on, että en pysty koskaan pääsemään täysin kyseisten ihmisten päitten sisälle sillä mikäli niin tapahtuisi olisin varmaan silloin sellainen itsekin ja kirjoittelisin jonnekin Rasmukseen ja päivittelisin nationalististen rasistien edustamaa absoluuttista pahaa.
Aika ajoin näihin ymmärrysharjoituksiin saa apua vastapuolelta. Tällä kertaa saksalaiselta ns. ihmisoikeusaktivistilta Rebecca Sommerilta. Lämmin kiitos Hommaforumin nimimerkille Alabamalle joka on kääntänyt Sommerin haastattelun. Sommerhan on siis pikkuhiljaa kääntämässä takkiaan ja ainakin osittain siirtymässä tänne voiman pimeälle puolelle vaikka hän on pitkään kannattanut sitä maahanmuuttoa jonka me pahat ihmiset miellämme – varsin perustellusti – haittamaahanmuutoksi. Ymmärrysharjoituksen kannalta hänen ehkä tärkein lauseensa kyseisessä haastattelussa on tämä:
Uskoin niin lujasti vapaaseen, tasa-arvoiseen eurooppalaiseen arvomaailmaan, että uskoin naiivisti, että jokainen ihminen inspiroituisi siitä ja omaksuisi sen arvot.
Tämän olen hahmottanut suvaitsevais-tiedostavaisissa ihmisissä itsekin. Tämähän pohjaa tietenkin siihen ajatteluun että kaikki ihmiset ja kaikki kulttuurit ovat samanlaisia tai ainakin yhtä arvokkaita. Tosin kyseisen ajattelun taustalla on tietysti se kaksoisajattelu, etteivät ne sitten kumminkaan ole yhtä arvokkaita sillä se sisältää oletuksen että tuli tänne länsimaihin kuka tahansa ja minkälaisesta kulttuurista hyvänsä hän muuttuu – nimenomaan suvaitsevais-tiedostavien ihmisten opastamana – alta aikayksikön samanlaiseksi hieman vihertäväksi ja feministiseksi lällydemariksi kuin mitä suvaitsevais-tiedostava ihminen itsekin on.
Totuuden kohtaaminen on suvaitsevais-tiedostavalle ihmiselle vaikeaa mutta kyseinen Rebecca Sommer on ollut itselleen rehellinen ja toteaa:
Mutta minun oli pakko vuosien mittaan toistuvien tapausten takia tunnustaa, että muslimipakolaiset ovat kasvaneet aivan erilaisessa arvomaailmassa; he ovat olleet lapsuudesta alkaen aivopesun kohteina ja heihin on sisäistetty ylpeä ja ylimielinen asenne, jolla he katsovat alaspäin meitä vääräuskoisia.
…
Yhtäkkiä kävi ilmi, että nämä ihmiset, joiden kaikki ongelmat olin ratkaissut, jotka olivat istuneet iltaa kanssani, nauraneet ja tanssineet, jotka eivät rukoilleet eivätkä käyneet moskeijassa, eivät pitäneet ramadania ja jotka nauroivat fundamentalististen muslimiuskovaisten kustannuksella, nimittelivät minua selkäni takana minun puutarhassani istuen ”typeräksi saksalaiseksi huoraksi”.
Tämän huomaamiseen on törmännyt varmasti hyvin moni suvaitsevais-tiedostava ihminen. Miksi he silti jatkavat valitsemallaan linjalla itselleen valehdellen? Tämä Sommerin lause saattaa selittää paljon:
Olin yksinomaan auttanut heitä, suojellut ja tukenut ja antanut heille aidon ystävyyden. Toivottanut heidät avoimesti tervetulleiksi…
Niin. Minä. Minä olin auttanut. Minä olin suojellut. Minä olin antanut. Ja samalla minä olin myös ruokkinut hyvän ihmisen egoani. Ja minä olin ollut typerä. Hyödyllinen idiootti. Hyväksikäytettävä ja nenästävedettävä hölmö. Joka yritti typerydellään ruokkia omaa egoaan ja nostaa itsensä muitten – realistien – yläpuolelle. Jolle se oma – hyväuskoiseen typeryteen pohjautuva – ego oli se kaikkein tärkein asia. Vaatii valtavaa henkistä vahvuutta tunnustaa tämä itselleen ja vielä suurempaa sanoa se ääneen julkisesti. Siksi suurin osa suvaitsevais-tiedostavaisista ihmisistä jatkaa samalla linjalla ja keskittyy syyttämään meitä realismin myrkyttämiä ihmisiä siitä, ettemme mene mukaan heidän itsepetokseensa. Ettei heidän egoaan loukattaisi.
Hyvä ihminen on kaivanut itselleen syvän montun. Sieltä on hankalaa nousta. Varsinkin niitten hyvien ihmisten joista Rebecca Sommer sanoo vielä yhden tärkeän lauseen:
Kauemmin mukana olleet ovat institutioineet tekemisensä ja tekevät työtä rahaa vastaan. Näiltä henkilöiltä ei ole saatavissa tietoa disilluusiosta, siitä kertominen ei olisi heidän intressiään.
Tämä lause sopii myös Suomeen jossa maahanmuuttoteollinen kompleksi elättää huomattavan määrän ihmisiä jotka tekevät verovaroilla turhaa, tarpeetonta ja ennen kaikkea haitallista työtä. Tämän lyhyen ymmärrysharjoituksen päätteeksi muistutan lukijoita että nämä niin sanotut hyvät ihmiset – toisin sanoen itselleen valehtelevat hyödylliset idiootit – ovat juuri niitä ihmisiä jotka määrittelevät meillä Suomessakin sen, mikä on hyväksyttävä arvomaailma ja mikä ei.
