- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä. Lähetyksemme tulee tällä kertaa Vaasasta, tarkemmin sanottuna puolustusvoimien Pohjanmaan aluetoimistosta, jossa ovat alkamassa puolustusvoimien sekä vankeinhoito- ja sosiaaliviranomaisten yhteistyönä alullepanemat aivan uudenlaiset ja nyky-Suomen uusiin tarpeisiin vastaavat kutsunnat. Haastateltavanamme on majuriylikersantti Käykö Keuhko Pohjanmaan aluetoimistosta. Majuriylikersantti Keuhko, minkälaiset nämä vaihtoehtoiset kutsunnat ovat, ja ketä nämä kutsunnat koskevat?
- Näin aluksi täytyy muistuttaa että sen lisäksi, että asevelvollisuus on luonnollisesti puolustuksemme ylläpitämisen kannalta Suomelle elintärkeää, se on myös hyvin monelle nuorelle suomalaiselle miehelle eräänlainen aikuiseksisiirtymisrituaali. Meillä on kuitenkin tiettyjä etnisiä vähemmistöjä, joilla aikuiseksisiirtymisrituaali nähdään toisella tavoin, eli se, mitä tavalliselle suomalaiselle on varusmiespalvelus, tarkoittaa sama tietyille etnisille ryhmille ensimmäistä vankilatuomiota. Ja valitettavasti Suomessa tämän vankilatuomion voi saada ainoastaan rikollisilla keinoilla ja nykyisin vielä rikosten täytyy olla melko huomattavia, että häkki heilahtaisi. Niin kuin tiedämme, on rikoksella luonnollisesti aina kohde, joka joutuu rikoksesta kärsimään.
- Puolustusvoimat kantavat omalta osaltaan yhteiskunnallista vastuuta ja pyrimme sopeuttamaan toimintamme mahdollisimman kulttuuri- ja etnosensitiiviseksi. Uudella kutsuntamenetelmällä pyrimme tarjoamaan pehmeämmän ja ympäristöystävällisemmän tavan suorittaa tämä aikuiseksisiirtymisrituaali. Kutsumme tätä uutta palvelusmuotoa varusmiesvankeudeksi.
- Eli tässä siis tarjotaan mahdollisuus niin sanotusti ansaita miehen kannukset ilman sivullisille aiheutuvaa valitettavaa haittaa? Mitenkäs, jos tämän etnisen vähemmistön edustajat suorittavat tämän varusmiesvankeutensa, niin vapautetaanko heidät asevelvollisuudesta?
- Kyllä ja kyllä. Tämä on pehmeä tapa suorittaa tämä aikuistumisrituaali, ja koska reservimme määrä on muutenkin pienentynyt, korvataan tällä varusmiesvankeudella myös asevelvollisuuden suorittaminen ja varusmiesvankeuden suorittaneille myönnetään varusmiesvankipassi.
- Minkä ikäisenä nämä vaihtoehtoiset kutsunnat suoritetaan?
- Viisitoistavuotiaana. Eli samalla, kun heidän oikeudellinen vastuunsa astuu voimaan. Kutsunnoissa määritelty varusmiesvankeus tulee sitten suorittaa viimeistään kahdenkymmenen vuoden iässä. Suoritusajankohdan voi sopia vankeinhoitoviranomaisten kanssa. Vankeuspalvelusaika on sama kuin varusmiehillä eli kuusi-, yhdeksän- tai kaksitoista kuukautta, omasta tahdosta ja suuntautumisesta riippuen. Oikein kovan tahdon ja suuntautumisen omaavat voivat siirtyä ns. kesäkessuiksi ja suorittaa kokonaisuudessaan kaikkiaan 24:n kuukauden varusmiesvankituomion.
- Mutta entäpäs jos näitä varusvankeusvelvollisia tuomitaan tuon 15 – 20-vuoden välillä ihan oikeasti suoritetuista rikoksista?
- Kun ottaa huomioon sekä nykyisen oikeuskäytännön että lastensuojelun, niin tämä on äärimmäisen epätodennäköistä. Lastensuojelun toimenpiteitten kohteena olevilla ja varsinkin sijoitetuilla nuorilla on päällään niin sanottu lastensuojelun oikeussateenvarjo.
- No mikäpäs siinä sitten, aletaanpa seurata vaihtoehtoisia kutsuntoja.
*
Majuriylikersantti Käykö Keuhko:
- Ja nimi oli?
- Gunnar.
- Minkäslaiset teillä on tulevaisuuden suunnitelmat?
- Luonnollisesti 18-vuotiaana nupista eläkkeelle. Ja ajattelin siinä sitten sukulaisten kanssa noita hevoshommia hoidella.
- Mahdollista rikollista tulevaisuudensuunnitelmaa?
- No ei nyt niin. Tietysti ihmiset ovat kyllä hirveän huolimattomia. Jättävät älypuhelimensa vahtimatta, kun käyvät bensiksen vessassa. Maajussien kuivaamon öljysäiliöissä ei ole minkäänlaisia lukkoja. Ihmiset säilyttävät autojensa renkaita lukitsemattomissa tiloissa. Ja tommosta. Pientä. Täytyyhän semmoset poimia pois kuleksimasta. En minä sitä sinänsä niin rikolliseksi touhuksi laskisi.
- Juu näinhän se on. Ja piruakos ihmiset parkkeeraavat autojaan pimeään paikkaan ja jättävät ne vahtimatta. Minusta nyt vaikuttaa vähän siltä, että teille olisi oikea varusmiesvankeuden palvelusmuoto puolen vuoden varusmiesvankeus Keravan nuorisovankilassa. Tämmönen niin sanottu miehistötason vankeus. Miltäs tämä kuulostaisi?
- Se kuulostaa ihan kohtuulliselta.
- Eihän tässä sitten muuta kuin leimaa paperiin LÄMPS ja toivotan teille antoisaa palvelusaikaa. Seuraava!
*
- Ja nimi oli?
- Henry.
- Kerrotteko tulevaisuuden suunnitelmistanne?
- Tietysti 18-vuotiaana nupista eläkkeelle. Ja sen jälkeen ajattelin antautua yksityisen kirjanpitämättömän liike-elämän palvelukseen. Kun ostaa, myy, vaihtaa, varastaa ja unohtaa turhat kuitit, niin aina leivässä pysyy.
- Mitenkäs noitten huumeitten kanssa?
- Heimoni jäsenille en niitä missään nimessä myy.
- Väkivaltaa?
- Tiettyjä pahoinpitelyjä on ehkä välttämätöntä tehdä, ihan liikemiesuskottavuuden säilyttämiseksi. Mutta ajattelin kyllä pitäytyä ihan nyrkki-astalolinjalla. Ei mitään sen vakavampaa.
- Niin no, kun ottaa huomioon nykyisen oikeuskäytännön, niin eihän tässä sinänsä sen ihmeempää ole. Kävisikös teille yhdeksän kuukauden varusmiesvankeus Mikkelin vankilassa? Tämmönen miehistötason ja esimiestason välinen kansalaisvelvollisuuden suorittaminen?
- Luulen, että se olisi sopiva palvelusmuoto minulle.
- LÄMPS! Seuraava!
*
- Ja nimi oli?
- Feija.
- Kertoisitteko tulevaisuudensuunnitelmistanne ja mahdollisista erikoistumisaloistanne?
- No ensittäin ajattelin tietysti jäädä nupistani 18-vuotiaana eläkkeelle, mutta sehän etuoikeus minulle kuuluu muutenkin. Ja sitten ajattelin ryhtyä kokopäiväiseksi kusipääksi eli alan sekä käyttää että myydä amfetamiinia ja piripöllyissäni varmaan tulee tuikattua jotain sattumanvaraista pottunokkaa puukollakin. Ehkä useampaakin. Ja mutka on mukana koko ajan. Eihän sitä tiedä, jos väärien sukujen edustajat sattuvat samoille kulmille.
- No sehän on tietysti hienoa, että nuorella miehellä on tulevaisuuden suunnitelmat noinkin selvillä. Tiedättekös, kantaväestöön kuuluvilla tuon ikäisillä nuorilla on usein tuossa iässä vielä hakusessaan, että mennäänkö ammattikouluun vaiko lukioon. Ne ovat niin huonoja päättämään tulevaisuudestaan. Mutta vaikka meillä sotavaltiolla ymmärretään, että katu-uskottavuus on totta kai ansaittava, niin tuossa suunnitelmassanne on kieltämättä tiettyjä haittapuolia, eli siinä täysin viattomat ihmiset voivat saada reikiä nahkaansa.
- Mitä siis ehdotatte?
- Ehdotan, että palvelette ensiksi esimiesvarusvangin kahdentoista kuukauden palveluksen Sörnäisten vankilassa ja sen jälkeen siirrytte erikoiskoulutukseen istumaan kahdentoista ylimääräisen kuukauden palveluksen Riihimäen vankilassa. Teidän arvonne vapauduttuanne olisi erikoisjääkärivanki. Se antaisi kyllä melko komeaa katu-uskottavuutta ilman varsinaisia väkivallan toimia.
- Tuo on kyllä kieltämättä houkutteleva vaihtoehto. Mutta mitenkäs, kun olen lusinut, anteeksi siis palvellut kaksitoista kuukautta tuolla Sörkassa, niin onko mulla mahdollisuus vielä valita, jatkanko palvelustani Riihimäellä?
- Kyllä. Kaksitoista kuukautta on velvollisuus, mikäli tähän suostutte, ja sen jälkeen voitte valita, haluatteko jatkaa erikoiskoulutuksessa. Ylimääräinen erikoiskoulutus on vapaaehtoinen, mutta muistuttaisin, että 12 – 24-kuukauden välillä palvellessanne olette oikeutettu korotettuihin varusmiesvankipäivärahoihin.
- No jumalauta. Tämähän kuulostaa hyvältä. Ei muuta kuin sinne Sörkkaan sitten, ja jos homma oikein maistuu, niin erikoisvankikoulutukseen Riihimäelle!
- LÄMPS! Seuraava!
*
- Ja nimi oli?
- Allan.
- Ja minkälaista varusmiesvankipalvelusta te olette kohdallenne ajatellut.
- Herra majuriylikersantti, nyt kun on niin, että minä en halua suorittaa varusmiesvankipalvelusta ensinkään.
- Ja miksikö? Haluatteko totaalivapautuksen? Silloin teidän täytyy kääntyä lääkärin puoleen.
- Ei kun minä haluan suorittaa tavallisen varusmiespalveluksen.
- Hä? Minkä ihmeen takia? Kun teillehän tarjotaan minimissään puolen vuoden lusimisella tarvittavaa katu-uskottavuutta ilman minkäänlaista tetsaamista.
- Mutta kun minä ajattelen asian niin, että minulla on velvollisuus osallistua Suomen puolustukseen. Ja lisäksi ajattelen niin, että varusmiespalveluksesta olisi etua suunnittelemalle ammatilliselle uralleni.
- Ammatilliselle uralle?
- Joo. Minä kun haluan rekkakuskiksi. Ajattelin hakea kuljetusjoukkoihin. Joukko-osastosta ei ole niin väliä. Kunhan saan suorittaa mattialiupseerin koulutuksen. Tietysti voisin vaikka jäädä sotavaltion palvelukseenkin, mikäli homma maistuisi.
- Mutta kuinka teihin silloin omienne parissa suhtaudutaan? Tehän ette silloin elä ollenkaan kulttuurinne mukaisesti?
- Olen valmis ottamaan sen riskin. Haluan olla hyödyllinen ja arvostettu osa tätä suomalaista yhteiskuntaa. Ja ymmärrän sen, että siihen vaaditaan kovaa työtä eikä mitään perseilyä.
- Kuulkaas eihän tämä näin yksinkertaista ole. Ettekö te voisi vain hakea vapautusta koko roskasta lääketieteellisin perustein? Jos te haluatte armeijaan, niin asianne täytyy käsitellä sotilaspalvelulautakunnassa, jossa teitä kuulustellaan ja hiillostetaan että saadaan selville vakaumuksenne aitous. Kun meidän nähkääs on saatava täydellinen varmuus siitä, että te ette ole millään muotoa valtakulttuurin edustajien taholta pakotettu ja painostettu tähän päätökseenne. Se on kuulkaas kova rumba, mitä teidän täytyy käydä läpi, että pääsette kasarmille.
- Olen silti valmis siihen.
- Jaa…aa… no, eihän siinä sitten mitään. Katsotaanpas kalenteria ja varataan teille aika lautakuntakäsittelyyn…
*
- Ja täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta. Niin kuin olette kuulleet, niin tämä uusi vaihtoehtoinen kutsuntajärjestelmä joitain yksittäisiä vastarannankiiskejä lukuunottamatta pelittää erinomaisesti ja ja puolustusvoimien erityissosiaalityöntekijä Irmaurrikki Ryhävalas-Billnäs kertoi, että muillekin etnisille ryhmille räätälöityjä kutsuntoja ollaan lähiaikoina aloittamassa. Yhteiskuntamme kehittyy niin, että hitaammat eivät pysy mukana ensinkään. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet, rojut ransittiin ja Lällävedelle saunomaan! Sotilaallisessa järjestyksessä!
Hösse: Joo, on toi kehitys kehittynyt kovasti kulttuuri- ja etnosensitiiviseksi tuolla sotavaltiokin puolella. Kun me kolme oltiin aikanaan taisteluvökeltäjäkoulutuksessa Hömpstadin Nuivastoasemalla, oli meininki vähän toinen. Ehkä me oltiin vaan kehityksestä jäljessä.
Pertta: Joo, kyllä nuo kansalaisvelvollisuudet ja ennen kaikkea oikeudet nähdään nykyisin ihan eri tavalla kuin silloin kolmekymmentä vuotta sitten.
Kaikki:
Kun aikani täällä kärsin!
Ja vanikan känttyä järsin!
Niin kerran mä lähden, tottavie!
Sitä varten on valtion rautatie!
Kun lähdet kerran väkeen!
Niin ota naru käteen!
Etsi sopivaa puuta!
Älä ajattele muuta!
Vedä itses hirteen!
Päätä päiväs virteen!
