Eleltiin Huitsinnevadan Örnätjärvellä ihan näitä aikoja tässä männälauantaina. Lauantai-iltaansa viettävä paikallinen korppi katseli koivunlatvasta erästä omakotitaloa jonka saunan piipusta nousi ilmoille sankka savu. Jos korppi olisi ollut tiedostava korppi, se olisi saattanut hyvinkin närkästyä siitä että muutenkin ekologisesti tehotonta ja vastuutonta asumismuotoa harrastavat ihmiset ruikkivat ilmoille vaarallisia pienhiukkasia ihan pelkän huvittelun ja kaljoittelun vuoksi niin kuin nyt epäilemättä oli tapahtumassa.
Korpit ovat viisaita lintuja mutta ne ovat harvemmin – ainakaan cityvihreän mittapuun mukaan – tiedostavia otuksia joten kyseinen korppi nakkasi koko asialle serkkunsa naakan paskat ja keskittyi sen sijaan tarkkailemaan pyyhe ympärillään talon etupihalle sisältä saapuvia ja puutarhatuolille istahtavia hyväntuulisia ja kirveellä veistetyn näköisiä miehiä. Kas, siinähän oli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Tuttuja miehiä. Eivät millään muotoa vaarallisia. Oikeastaan päinvastoin sillä paikallisten lintujen Nokkabook oli kertonut tuon Ykän pelastaneen erään punarinnan hengen pälkähästä. Punarinnalla oli kuulemma nykyisin muija ja mukulatkin niin että se pärjäili ihan mukavasti. Korppi oli huomannut noista miehistä ennenkin, että he olivat katselleet sitä ja puhuneet hyvin lämpimällä äänensävyllä sitä täysin käsittämätöntä, monipolveilevaa ja epäjohdonmukaista ihmisten kieltänsä. Lyhyesti virsi kaunis. Puhuessakin. Krook. Siinä oli asian ydin. Turhat löpinät pois. Sans´ selväste, vaik ei tulis ko sana päiväs. Samalla korpin tarkka vaisto kertoi, että joku juuttaan amatöörikirjoittaja oli taas kerran lupaa kysymättä varastamassa sen persoonaa johonkin tyhjänaikaiseen tarinaansa. Närkästyneenä se rääkäisi, nousi siivilleen, poistui tarinasta ja antoi Ykän ja Lötjösen jatkaa sitä keskenään.
Ja hehän jatkoivat. Siinähän he istuskelivat ja polttelivat Voimasavuke Bostonia. Kaksi perinteistä keski-ikäistä käppäukkoa. Itse asiassa he juuri makustelivat termiä ”käppäukko” sillä he tiesivät suvaitsevais-tiedostavan vastapuolen käyttävän sitä haukkumasanana, jonka tarkoitus oli halventaa ja aiheuttaa ehkä jonkunlaista nolostumisen tunnetta. Molemmat tuumivat että nyt meni kuittailu lievää ankarammin reisille sillä käppäukkohan oli niin kertakaikkisen mukavan ja kotoisen tuntuinen termi. Piristävä lisä jo loppuun kaluttuihin ja röhönaurettuihin rasisteihin, fasisteihin, ekstremisteihin, uusnatseihin, ääri-, laita-, reuna- ja vinkkelioikeistolaisiin sekä ääri- ja tavallisiin nationalisteihin populisteista puhumattakaan. Käppäukkojahan myö, käppäukkojapa hyvinniin…
Perinteinen, leppoisa ja hyväntuulinen käppäukko
Nämä kaksi leppoisaa käppäukkoa olivat aikaisemmin päivällä ajelleet pitkin metsäteitä ympäri Örnätjärven Erämiesten metsästysalueita tarkoituksena kartoittaa sitä, minnekä päin oli viljelty hernettä. Kyyhkyjahti alkaisi elokuussa ja hernepeltohan kyyhkyä tunnetusti houkutteli. Kartoittavan ajoreissun päätteeksi käytiin Örnätjärven HÖÖ-Marketista hieman asiaankuuluvia niin kiinteitä kuin nestemäisiä eväitä ja päätettiin viettää perinteinen saunailta tutulla ja muuttumattomalla protokollalla. Jos se toimii, älä räplää.
Lötjönen katseli pahasti rääkäissyttä ja närkästyneenä paikalta poistunutta korppia miettien, että mikähän sen nyt noin suivaannutti. Sitten hän aukaisi tölkillisen kylmää ja raikasta Tsuhnan Kostoa, otti pitkän hörpyn ja totesi:
- Kuules, Ykä. Minä sitä olen taas pohtinut noita kuluttajansuoja-asioita.
Ykä pulputti myös Tsuhnan Kostoa tuulensuojaan, röyhtäisi ja sanoi puolestaan:
- Niitä asioita on kyllä viisasta aina aika ajoin pohdiskella. Niissä on vielä paljon laittamista. Niin kuin siinä äänestäjän kuluttajansuojassa minkä pohjalta me kehitettiin se D´Lötjösen vaalimenetelmä. Minä olen vähän odotellut että eduskunta säätäisi sen pohjalta uuden vaalilain eli Lex Lötjösen mutta ne juuttaat eivät ole tainneet oikein innostua ehdotuksesta. Mutta mitäs kuluttajansuojan osa-aluetta sinä tällä kertaa olet tuumaillut?
- No mediaahan minä. Siinä kun ei ole niin lehden lukijalla kuin tilaajallakaan minkäänlaista kuluttajansuojaa. Meinaan, yleensä jos jotain tuotetta myydään, niin tuotteenhan pitää olla edes osapuilleen sellainen kuin mitä mainostettiinkin. Muutenhan asiakkaalla on oikeus purkaa kauppa ja vaatia rahansa takaisin. Mutta median kohdalla asia on ihan toinen eikä asiantilaan näytä olevan tulossa minkäänlaista korjausta.
- Taidanpa hahmottaa mitä ajat takaa. Nykyisinhän valtaosa mediasta on virallisesti sitoutumatonta mutta tosiasiassa ne ns. sitoutumattoman median edustajat suoltavat jatkuvasti aivan puhtaasti punavihreään ideologiaan perustuvaa suoranaista propagandaa ja valitsevat uutisensa sen perusteella. Jotain Trumpin kättelytyyliäkin on analysoitu suomalaisessa mediassa varmasti hyllymetri jos vaikka löydettäisiin sen perusteella jotain, että vaalien tulokset peruttaisiin. Ei aikaisempien presidenttien kouranvispaaminen ole ketään kiinnostanut. Niin että oikeassahan sinä olet. Lukija ostaa mediatuotteen, joka ilmoittaa olevansa puolueeton ja saa rahalleen vastineeksi jotain aivan muuta. Sanoisin, että kyse on suoranaisesta petoksesta.
- Just näin. Tilannetta voi verrata siihen, että minä menen ja ostan autokauppiaalta auton jossa on kauppiaan ilmoituksen mukaan kakslitrainen bensakone. Sitten minä ajan tankin melkein tyhjäksi, ajan bensikselle ja tuuppaan tankin täyteen ysikasia. Sitä ysivitosta piiperrysbensaa minä kun en periaatteesta osta. Sitten minä starttaan koneen, kone hajoaa ja huomaan, että täähän olikin dieselkone. Minä menen pahalla päällä autokauppiaan luo ja se vaan toteaa, että vastuu tuotteesta on kaupan myötä siirtynyt ostajalle, eikä siinä auta mutinat ollenkaan. Mitäs maksoit. Mitäs ostit. Autokaupan tapauksessa voi tietysti kokeilla että saataiskos autokauppiaan mieli muuttumaan esim. lyömällä mutta sanomalehden kohdalla se ei auta ollenkaan. Ei median kohdalla edes tunneta semmosta termiä kuin lukijan kuluttajansuoja.
- Jätkä vihapuhuu järkeä. Eihän Suomessa saa myydä sikaakaan ahvenena. Eikä kakstahtibensaa kerosiinina. Eikä laminaattia lankkuna. Eikä pornolehteä Kodin Kuvalehtenä. No, Kodin Käsityölehti ehkä menettelis ainakin nimensä puolesta. Mutta minkä tähden täällä saa sitten myydä propagandaa puolueettomana uutisointina?
- Kyllä kuluttaja-asiamiehen pitäis ehdottomasti puuttua epäkohtaan.
- Hjuu… ehkä se ei pysty vaikuttamaan lehden varsinaiseen sisältöön, mutta ainakin se voisi vaatia, että lehdessä on jonkunlainen sisältöä koskeva varoitus. Vähän niin kuin tupakka-askeissa.
- Joo! Se vois olla kooltaan puolet lehden etusivusta ja mennä vaikkapa…
KULUTTAJA-ASIAMIES VAROITTAA!
Tämä kyseinen aviisi ei ilmoituksestaan huolimatta ole sitoutumaton eikä puolueeton mediajulkaisu. Lehti sisältää selkeästi punavihreään ideologiaan sitoutunutta, puhtaasti propagandaksi laskettava uutisointia jonka tarkoituksena on vaikuttaa lukijan yhteiskunnalliseen ajattelumaailmaan.
Lehden toimitushenkilökunta ei ole perinteisen käsityksen mukaisia journalisteja, vaan yliopistossa vihervasemmistolaisen politrukkikoulutuksen saaneita itseään täynnä olevia polivalinillityksen maistereita jotka ovat kaikki sairastuneet vakavaan kumbayiittiseen oireyhtymään.
Lukija ostaa ja varsinkin lukee lehden omalla vastuullaan.
- Jep. Ja tuollahan tehtäis varsin mukavaa jäynää sinänsä, sillä varoitushan veisi pois puolet kaikkein kalleimmasta mainostilasta. Ajatellaan nyt vaikka Turun sanomia…
- Tää olis kyllä kieltämättä valtava harppaus suomalaisessa kuluttajansuojassa. Tähän mennessähän hyvin suuri osa lukijoista luottaa vieläkin valtamediaan, lukee propagandaa uutisina ja paremman tiedon puutteessa uskoo siihen. Tuo varoitus saattaisi saada aikaan sen, että hyvin moni ihminen alkaisi tavaamaan huomattavasti tarkemmin että mitäs se ”toimitettu” teksti oikein pitääkään sisällään. Ehkäpä lukijat jopa äänestäisivät lompakollaan ja toteaisivat että pitäkää tiedostava tunkkinne. Sen myötähän nämä ns. sitoutumattomat lehdet joutuisivat etsimään töihin oikeita toimittajia. Kun pitäis saada lukijoita ja sen myötä toiminnan maksajia.
- Joo, mutta siinähän se tulisi esille se tenkkapoo. Jos rupeaa etsimään kumbayiittiin sairastumatonta toimittajaa niin homma taitaa olla vaikeudessaan samaa luokkaa kuin se, että etsii synnitöntä Sodomasta ja Gomorrasta.
- Piru vie, tottapa vihaturiset. Kai se saisi sitten aikaan sen, että jouduttaisiin perustamaan uudestaan perinteinen puoluelehdistö joka tunnustaisi avoimesti väriä eikä leikkisi sitoutumatonta. Nehän olisivat valtakunnallisia kaikki, mutta tietysti ne voisivat tehdä maakuntapainoksia paikallisilla uutisilla jos vaikka joku sattuis vahingossa tilaamaan. Mutta luonnollisesti nekin joutuisivat hieman päivittämään itseään totuudenmukaisemmaksi. Ainakin nimensä osalta, että se vastaa sitä mitä tarjotaan. Kyttäisihän meinaan kuluttaja-asiamies näitäkin lehtiä pirullisen tarkalla silmällä ja suurella huumorintajuttomuudella.
- Minkäslaisia niistä uusista puoluelehdistä sitten tulisi… jos aloitetaan äärivasemmalta… vihreäthän ovat Suomen kovin kontrolli-, säätely-, määräys- ja kieltopuolue joka on oikeassa silloinkin kun se on väärässä ja joka vaatii käytännön toimimaan teorian mukaisesti sillä vain teoria – ja ainoastaan vihreä sellainen – on oikeassa. Varsinainen käsky- ja komentovaltion ainoan hyväksytyn puolueen arkkityyppi. Armoton kyykyttäjä. Ainakin niille ihmisille, jotka asuvat yliopistoja ympäröivän kymmenen kilometrin harppiympyrän ulkopuolella ja jotka tekevät jonkunlaista suorittavaa ja infraa ylläpitävää työtä ja jotka –piru vie – asuvat vielä omakotitalossa. Vihreille ei olis kummonenkaan homma hypätä NKP:n saappaisiin jos vaan sauma annettaisiin. Anskumä mietin… mitenkäs jos…
- No joo… täytyy myöntää että tuossa kyllä tulee esille vihreitten luonne varsin perusteellisesti. Tuskin kuluttaja-asiamiehelläkään olis tuohon mitään sanomista. Jatketaanpas sitten Vasemmistoliitolla. Sehän kun ei ole oikeastaan varsinainen puolue, vaan toisten kustannuksella pidettävät jatkuvat bailut joissa aika ajoin tuhotaan huomattava määrä sekä kiinteää että irtainta omaisuutta ja saavathan siitä riekkumisesta osansa ihmisetkin kun äiten kullanmurut leikkivät partisaanileikkiä. Ja niitten bailujen jatkuvaa toisten rahoilla kustantamista pidetään itsestään selvyytenä ja loukkaamattomana ihmisoikeutena. Jospa siis…
- Täytyy sanoa, että kuluttaja-asiamieskin varmasti toteaisi että tuote on juuri sitä mitä väittää olevansa. Erittäin rehellistä lehden lukijan ja tilaajan kannalta. Eritoten uuden vasurilehden tulisi toimia nimenomaan Tiedonantajan pohjalta sillä Kansan Uutisia taas luki aikanaan ihan oikeat työmiehet ja niitten kanssahan nykyiset akateemiset apurahavasurit eivät juuri ole tekemisissä. Näinköhän ne heitä ovat koskaan tavanneetkaan tai edes ajatelleet heitä? Kuin ehkä iskulauseissa korkeintaan mutta niissäkin ylistetään lähinnä etnisesti edistyksellisiä suojatyöläisiä jotka toimivat etnisesti edistyksellisen kielen tulkkeina tai projektityöntekijöinä ratkomassa huonolla menestyksellä ongelmia joita ei olisi koskaan ollutkaan jos etnisesti edistykselliset olisivat pysyneet omissa maissaan.
- Mietitäänpä sitten demareita. Sehän on nykyisin pelkkä akateemisten naispuolisten utopiahuuhattien puolue ja puolueesta on todettu usealtakin tolkulliselta taholta että ei ole selkärangattomampaa ja halveksittavampaa otusta kuin pohjoismainen demari. Paradoksaalisinta näissä demareissa on se, että ne pääsivät 1970 – ja 1980-luvulla kaikkiin tavoitteisiinsa mitkä niillä oli suomalaisen duunarin aseman parantamisessa. Mutta sen sijaan että olisivat todenneet että nyt vain ylläpidetään vallitsevaa tilaa ne alkoivat haalia tänne elätettäväksi aina vain enemmän etnisesti edistyksellista väkeä tehden siitä haalimisesta kyseenalaistamattoman itsestäänselvyyden ja ovat sitä myötä hyvää vahtia deletoimassa sen, mitä ne niille suomalaisille duunarille saivat aikanaan aikaiseksi. Ja ovat vielä loukkaantuneita kun varsinainen duunari ei äänestä ehdolla olevaa naispuolista akateemista demariehdokasta joka ei tiedä kummin päin vasaraa pidetään kädessä. Siispä demareitten puoluelehdeksi kävisi vaikka…
- Kyllä minä nykyisen demaripuolueen tuosta tunnistan oikein hyvin. Vaan jospa mentäisiin sitten ääri-, laita-, reuna- ja vinkkelikeskustaan ja käsitellään Kepu. Sanonta ”kepu pettää aina” lienee Kepussa ainoa asia johon voi varmasti luottaa. Härskeintä lienee se, että tuo äärikeskustalainen puolueentekele saa pääosan äänistään haja-asutusalueen ihmisiltä jotka yli viidenkymmenen vuoden jälkeenkin uskottelevat itselleen että kyseessä on edelleenkin Maalaisliitto. Tietysti tyhmää kusetetaan ja on kusetettu maailman sivu, mutta onhan se aika epiä että nää citykepulaiset liittovaltion kannattajat ovat hyvää vauhtia muuttamassa äänestäjiensä kotiselkosia liittovaltiota kannattavan linjansa myötä pelkäksi autioksi pöpeliköksi ja häpeliköksi. Kyllähän äärikeskustan uusi puoluelehti kuuluisi varsin perustellusti olla…
- En usko, että kuluttaja-asiamiehellä olisi tuohon mitään huomautettavaa. Mutta sitä minä ihmettelen että kuinkahan kauan ne isännät ja emännät jaksaa äänestää citykepua? No, tietysti jokainen ristinsä valitsee ja kyllähän maailmasta masokistejakin löytyy. Mutta entäpäs Kokoomus? Sehän on Suomen puolueista siirtynyt jo etuajassa Euroopan Liittovaltioon, ottaa vastaan informaatiota ainoastaan Brysselistä ja suhtautuu suomalaisiin kuin rälssi läänityksiinsä. Ehkäpä Kokoomuksen puoluelehden voisi päivittää muotoon…
- Niin no… kuvaa hyvin nykyistä kypäräpapitonta kokoomusta. Kokoomuksen puoluekoneistohan teloitti sen niskalaukauksella joskus vuonna 1993, hakkasi ruumiin palasiksi ja hautasi palaset pitkin Suomea Hangosta Nuorgamiin. Sitten ne vielä murhasivat kaikki noitarummun taitajat ettei sitä ruumista vaan vahingossakaan saataisi herätettyä henkiin. Kuluttaja-asiamiehen näkökulmasta varmaankin tässä tarjotaan just sitä mitä luvataan. Mutta mulle tuli mieleen se, että tartteehan kuluttaja-asiamiehen puuttua muihinkin kuin puoluelehtiin. Niin kuin vaikka tähän niin sanotun evlut kirkon julkaisuun Kirkko ja kaupunki. Jos sitä katsoo nykyvinkkelistään, niin tartteishan sekin saattaa rehelliselle ajan tasalle. Esmes tyyliin…
- No joo… tuossa on kyllä kieltämättä tavoitettu nykykirkkomme ajan henki. Jokainenhan tekee itsemurhan omalla tavallaan jos sitä vailla on ja evlut kirkkomme epäilemättä on. Mutta meiltä jäi nyt käsittelemättä ne kaksi suurinta ”sitoutumatonta” rosvoa eli Yle ja Helsingin Pravda.
- Jaa… niin… kai asian voi ajatella niin, että ihmisestä voi kyllä tyhjentää mätäpaiseen mutta jos mätäpaise on isompi kuin ihminen itse niin ei se enää kannata. Ehkä asiassa voisi tehdä ympäristönsuojelullisen, ekologisen ja inhimillisen ratkaisun eli lahjoittaa kummankin pulaakin henkilökunnan kehitysapuna Tansaniaan. Siinähän pienenisi se hiilijalanjälkikin ja tiedä vaikka maailmakin pelastuisi.
- Totta joo. Tosin olishan se sinänsä vähän epiä. Meinaan eihän ne tansanialaiset ole meille tehneet mitään pahaa. Piruako niitä noilla kiusaamaan. Johan niitä ehdittiin pelotella sillä punapääpastorillakin. Joskin tansanialaisten helpotukseksi se ei kuitenkaan sinne muuttanut.
- Niin mutta ota huomioon, että ei tansanialaiset mitään tyhmiä ole. Joissain asioissa ne ovat suomalaisia huomattavasti viisaampia ja tämä taatusti kuuluu niihin. Meinaan, jos Ylen ja Helsingin Pravdan henkilökunta köijättäisiin Tansaniaan niin eiväthän paikalliset panisi kyseisten toimittelijoiden elatukseen ja tiedostavan harrastuksen tukemiseen ensimmäistäkään Tansanian šillinkiä. Kyllähän nekin sentään turhan tunnistaa. Niinnotta toimittelijathan pääsisivät tekemään kerrankin todentuntuisia kerjäläisraportteja. Ainakin siihen asti kunnes joku pöllisi niitten tabletin.
- Joo, ja ainahan ne voisivat seurata uuskansainvaellusta, pyrkiä Välimerelle, siitä Eurooppaan ja lopulta Suomeen jossa ne voisivat hakea turvapaikkaa. Kas kun nykyisinhän sitä voi hakea ihan vaan sillä perusteella että pääsee toisten kustantaman leveämmän ja turvatun leivän piiriin. Ihmisoikeuksia, you know. Ja miksi ne eivät koskisi uusmaahanmuuttajina Suomeen tulevia toimittelijoitakin?
- I know. Mutta kieltämättä siinä tapauksessa toteutuisi se poetic justice kun kuivahko Migrin virkailija toteaisi toimittelijalle että ei kuulkaa tolla orvaskeden värillä turvapaikkaa myönnetä eikä taikaseinä aukea. Se on varattu ihan toisen värisille. Eikä tuo naamaan lääditty kenkäplankki ketään hämää. Niin että painu pummi helvettiin. Vaan jos palataan miettimään näitä välittömän vaikutuspiirin asioita niin mihinkäs me mennään kyyhkyjahtiin silloin aloituspäivänä? Pohjautuen tämän päivän kartoituskokemuksiin.
- Niin no, Hättönin Pentin mailla oli kylvetty hernettä.
- Niin oli. Ja niin oli Yksveenhaileisen Aaretin maillakin.
- Aaretin mailla on kyllä peltojen keskellä semmosia hyviä sormimaisia metsäsaarekkeita joissa on kyyhkyille hyviä lepopuita. Ehdottaisin, että mennään sinne. Katotaan niitä Hättönin maita sitten jos ei natsaa.
- Näinpä tehdään. Ja tämän illan jatkosta ehdotan seuraavaa: otamme mukaamme raikkaat Tsuhnan Kostot, siirrymme löylyyn ja sen jälkeen laitamme grillikotaan tulet ja kärvennämme vihapartikkelimakkaroita sekä nautimme niitten kanssa palanpainikkeeksi lisää raikasta Tsuhnan Kostoa.
- Sissit-elokuvaa siteeraten totean: olette rohkea nuori upseeri ja toteutamme suunnitelmanne ehdottamallanne tavalla.
Miehet menivät löylyyn, palasivat sieltä ajallaan ja sytyttivät tulet grillikotaan. Identiteettivarkaudestaan suivaantunut korppikin oli jo leppynyt ja palasi takaisin koivun latvaan katselemaan Ykän ja Lötjösen illanviettoa. Ehkäpä se ei nostaisi identiteettivarkaudestaan tekijänoikeusjuttua niin kuin suuressa maailmassa oli nykyisin tapana tehdä, ainakin apinoitten kohdalla. Grillikodan savupiipusta kohosi ilmoille sekä pelättyjä pienhiukkasia että vielä pelätympiä sikapartikkeleita. Korppi nuuhkaisi ilmaa ja totesi itsekseen, että kyllä hänellekin kelpaisi. Myös naapurin koirat tunnistivat partikkeleitten hajun ja ilmaisivat selvällä koirien kielellä että ei se jätkät tuohesta tehty ole meidänkään suu. Ehkäpä Ykä ja Lötjönen antaisivat heille kaikille omat provikkansa.
Ilta pimeni ja grillikodasta kuului hyväntuulinen puheensorina. Välillä kuului myös varsin räkäistä naurua. Ettei siellä vaan puhuttu vihapuheita, vaihdettu viha-ajatuksia ja kerrottu vihavitsejä? Voi tätä maailman pahuutta sekä ihmisten julmuutta ja rakkaudettomuutta.
Hilu vilu hei
ja hali tuli hai
se on sellainen käppäukon lauantai
