Perussuomalaisten hajoamismasurkka on vielä kesken ja tällä hetkellä jokainen aiheeseen liittyvä kirjoitus voi muuttua vanhentuneeksi jo ennen julkaisuaan. On vielä mahdollista että ns. uuvatit yrittävät vielä kertaalleen kaapata puolueen itselleen puoluehallituksen kautta mutta laskelmien mukaan huonoimmassakin tapauksessa äänestys menisi tasan, jolloin Jussi Halla-ahon ääni ratkaisee. Näin ollen on suhteellisen selvää, että perussuomalaiset pysyvät niissä käsissä, joitten käsiin se äänestettiinkin ja niin kuin demokratian yleensä luulisi toimivan, vaikka uuvattien mielestä tässä toimittiin jotenkin väärin ja moraalittomasti.
Olen aikaisemmin tuuminut että mitä tämän jälkeen ja persujen kohdallahan tilanne on selvä. Heillä on toimiva puolue, selkeä linja ja selvä vaihtoehto. Entäs nämä uuvatit sitten? Ainakin he ovat pystyneet hahmottamaan sen, kuinka kaukana on tulevaisuus ja heidän hahmotuksensa mukaan tulevaisuus on kahden vuoden päässä. Silloinhan pidetään uudet eduskuntavaalit. Oletettavasti he aikovat pistää pystyyn puolueen. Mitä se puolue sitten pystyy tarjoamaan? Millä asioilla se kilpailee äänistä?
Jos (ja kun) puolue pysyy perinteisillä soinilaisilla linjoilla, niin sillä ei ole tarjottavana yhtään mitään sellaista, mitä vanhat puolueet eivät jo valmiiksi tarjoaisi. EU-kriittisyyskin meni menojaan, sillä hajoamisprosessin yhteydessä kävi selväksi se, että uuvatit eivät vastusta EU:ta eivätkä edes sen kiihtyvää integroimisprosessia. Mitä voi sinänsä pitää takinkäännön perusmuottina kun ottaa huomioon, mikä oli vanhojen perussuomalaisten ja Timo Soininkin yksi pääteemoista vaaleissa.
Onko uuvattipuolueella jotain sellaista, mitä muilla puolueilla ei ole? Hotellin respan näkemyksen mukaan tästä ryhmästä löytyy kyllä omanlaistaan erityisosaamista.
Ensinnäkin uuvattipuolueella on kyky olla välittämättä demokraattisesta äänestyspäätöksestä ja sitä myötä taito kävellä kannattajiensa tahdon yli. Lisäksi puolueella on kyky tehdä tällaisessa tilanteessa itsestään marttyyri ja väittää, että meidäthän tässä petettiin.
Toisekseen puolueella on kyky tulkita avoin vaalikampanja suljetuksi salaliitoksi.
Ja vielä kolmanneksi puolueella on kyky löytää natsitervehdyksiä sieltä, missä niitä ei ole.
Nämä kolme ominaisuutta kieltämättä kiinnostavat vanhoja puolueita sillä nehän tuntevat sanasta moraali ainoastaan neljä ensimmäistä kirjainta joilla ne tuikkivat selkään niin vieraita kuin omia.
Mutta kuinka paljon nuo ominaisuudet kiinnostavat varsinaista äänestäjää. Jos kysymyksessä olisi keskustapuolue ei asiassa sinänsä olisi ongelmaa, sillä äärikeskustalaiset ovat äänestäneen kepua uskollisesti jo kaksisataa vuotta ennen kuin kepu on perustettukaan. Perussuomalaiset puolestaan ovat tulleet esille vaihtoehtopuolueena ja uuvatit ovat hyvin selkeästi osoittaneet, että he ovat vaihtoehto lähinnä vaihtoehdolle itselleen.
Todennäköisintä siis on, että uuvattien tulevaisuus loppuu kahden vuoden päästä ja he liukuvat viimeistään siinä vaiheessa kun seuraavien eduskuntavaalien kamppailu alkaa jäseneksi muihin puolueisiin, mikäli nämä ovat kiinnostuneet ottamaan heitä jäsenikseen. Poislukien Timo Soini, joka voi tulevaisuudessa eli kahden vuoden kuluttua johonkin palkkiovirkaan siirtyessään todeta, että hänen henkilökohtainen projektinsa onnistui sataprosenttisesti. Hän perusti bändin ja toisten säveltämän ja sanoittaman musiikin myötä sai sen listojen huipulle. Kahden vuoden kuluttua hän siirtyy sooloartistiksi. Varsinaiset musiikintekijät jäivät kyllä siihen vanhaan bändiin, mutta välikös hällä sillä sooloartisti voi aivan hyvin keskittyä toisten säveltämän musiikin esittämiseen. Timo Soinin projektista tulee päivä päivältä enemmän mieleen Veikko Huovisen ”Veitikka”.
Mikäli Uusi Vaihtoehto-ryhmä kuitenkin perustaa puolueen, niin hotellin respasta ehdotetaan, että sen nimeksi tulee TLTP eli Takana loistava tulevaisuus-puolue. Puoluetta rustatessaan uuvatit voivat miettiä Soinin lopulliseen kelkkaan hyppäämisestään Simo Salmisen kuolemattomia sanoja eli ”olis ehkä kannattanu… vähän ajatella… enste…”.
