Ja lisäksi hieman uutta normaalia
Laitoin viime vuoden puolella lukijoille gallupkyselyn, jossa tiedusteltiin lukijoitten ikää. Kyselyyn osallistui kaikkiaan 1115 henkilöä jota voi pitää oikein mukavana lukemana tällaiselle marginaaliblogille. Lämmin kiitos kaikille osallistujille. Mitä tulee itse kyselyn tuloksiin, niin ne olivat oikeastaan juuri sellaisia, mitä alun perin ounastelinkin:
alle 20 26 2%
20 – 30 117 10%
30 – 40 212 19%
40 – 50 314 28%
50 – 60 263 23%
60 – 70 149 13%
yli 70 34 3%
Eli nopean Lälläveden laskuopin mukaan keskimääräinen lukija on noin suurinpiirtein osapuilleen ottiatuota 47-vuotias. Merkille pantavaa on se, että alle 30-vuotisia lukijoita blogissa on vain 12 prosenttia. Alle 20-vuotiaita on vähemmän kuin yli 70-vuotiaita. Nuoressa väessä on kyllä huomattavan paljon nuivaa porukkaa, veikkaisin että reilusti enemmän kuin omassa, 1960-luvulla syntyneessä ikäluokassani. Ja nuorisossahan on se tulevaisuus. Silti tämä blogi on selkeästi vanhemman väen herkkua.
Syitä on todennäköisesti kaksi. Ensimmäinen, varmaan luonnollisin sellainen on tietysti se, että blogin kirjoitustyyli ei yksinkertaisesti kiinnosta nuoria. Siitä voi tietysti syyttää vain kirjoittajaa itseään.
Toinen, myös mahdollinen syy on se, että nuoret ihmiset elävät koko lailla erilaisessa viestintämaailmassa kuin me iäkkäämmät. Jo facebook on so last century ja viestintä tapahtuu whatsupilla, askfm:llä, instagramilla, snapchatilla ja mitä hittoja niitä onkaan. Yhteiskunnallisiin asioihin liittyvässä viestinnässä luonnollisesti myös twitterin osuus on lisääntynyt. Itselleni tuon kaltaiset alustat eivät kertakaikkiaan sovi, sillä esmes twitterin merkkimäärä ei minulle riitä alkuunkaan. Facebookista en taas muuten välitä.
Jaska Brown tuumaili hiljattain, että onko blogistanin toiminta pikkuhiljaa siirtymässä Twitterin puolelle. Itse tuumailen samaa, ja miellän sen suurena menetyksenä mikäli näin käy. Blogialusta tarjoaa huomattavasti paremman tavan käsitellä vallitsevaa yhteiskunnan tilaa ja eritellä ajatuksensa tapahtumista huomattavasti selkeämmin. Näen pienenä – enkä välttämättä ihan pienenäkään – pelkona sen, että yhteiskunnallinen keskustelu kaikkiaankin siirtyy aina vain kasvavassa määrin näihin nopeisiin ja lyhyisiin formaatteihin. Ne kyllä täydentävät osaltaan myös blogimaailmaa mutta jos toiminta siirtyy kokonaan niitten varaan, ollaan jossain vaiheessa siinä tilanteessa että kilpaillaan vain siitä kuka tekee parhaat meemit ja kuka levittää niitä agressiivisimmin.
Itse pysyn blogialustassa ja laitan sitä myötä uuden kyselyn, eli tiedustelen lukijan sukupuolta. Vaihtoehtoja on tarjolla vain perinteiset kaksi, eli LGBTQTiiTyy-standardien mukaisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Huhtikuussa blogini täyttää kymmenen vuotta ja silloin laitan pystyyn Greatest Shits-gallupin, eli käyn läpi kirjoitukset koko ajalta, etsin jokaiselta vuodelta mielestäni suurimman suvaitsevais-tiedostavan hölmöntölväyksen ja laitan ne puntariin.
Ja laitetaanpa tähän vielä sitä uutta normaalia eli yksi uutinen, mikä noin henkilökohtaisesti herättää meikäläisessä lievää suurempaa ihmetystä. Eli jälleen on valittu vuoden homo. Eikä siinä sinänsä mitään. Voidaan valita vuoden homo. Voidaan valita vuoden hetero. Voidaan valita vuoden motokuski. Voidaan valita vuoden pioneerionkija. Voidaan valita vuoden vitunvirkkaaja. Voidaan valita vuoden ortodoksinen mormuskapilkkimies. Voidaan valita vuoden ihanmitätahansa. Ihan kaikessa rauhassa.
Mutta kun vuoden homoksi valitaan 15-vuotias poika, niin pistää miettimään, että tuliko asia funtsattua ihan loppuun saakka? Jo siinä ehdokkaitten asetteluvaiheessa. Suomessa kun on seksuaalinen suojaikärajakin 16 vuotta. Olen ollut siinä käsityksessä että homoseksuaalit haluaisivat sellaista tavallisen ihmisen tavallista arvostusta kaikilta. Ymmärrän sen, ja hyväksyn sen. Vaan tavalliset ihmiset ovat varsin arvokonservatiiveja ja jos pidettäisiin vuoden hetero-äänestys ja siinä olisi ehdokkaana 15-vuotias tyttö, niin palaute voisi olla aika kyistä. Tällä tavalla ei hankita arvostusta. Niin kuin ei tietysti millään Helsinki Pride-tyyppisellä pervoilullakaan:
Juuri kun tavallinen ihminen on oppinut ajattelemaan, että homovähemmistö on ihan tavallista porukkaa joka eroaa muista vain siinä yhdessä asiassa joka ei todellakaan ole koko elämä, niin sen jälkeen tarjolla on materiaalia joka korostaa vain sitä yhtä. Vai liekö sitten niin, että olen ymmärtänyt asian täysin väärin, eikä homoväestö haluakaan tavallisen ihmisen tavallista arvostusta vaan sillä on noussut oma hypetyksensä hattuun ja sitä kautta se haluaa sanella mihin meidän on mukauduttava sekä mitä meidän on siedettävä ja hyväksyttävä. Arvostettava siksi, kun niin vaaditaan. Mene ja tiedä. Jotenkin vaan nykypäivää hyvin kuvaava on tuo seuraava kuva. Eli 15-vuotias, vielä lapsen kirjoilla oleva heppu saa vuoden homo-palkinnon ja palkinnon jakaa Helsingin piispa Irja Askola:
Kaipa tämänkin kirjoituksen sitten saattoi tulkita erääseen vähemmistöryhmään kohdistuvaksi vihakirjoitukseksi. Ja takapihakin on meillä viljelty täyteen transfobista slurria.
