Täällä hotellin respassa tuumitaan että tappeleminen on kaiken kaikkiaan typerää touhua jota harrastavat lähinnä pikkupojat. Kun poika kasvaa aikamieheksi, niin se tajuaa että voihan sitä elää ihmisiksikin. Jos aikamies jatkaa tappelemista niin se ei ole enää pikkupoikien vaan kusipäitten touhua. Kaikki vaan eivät kasva aikamiehiksi. Itsensä puolustamiseen on tietysti oikeus jokaisella.
Erityisen typerää ja säälittävää on tappeluilla ja toisten hakkaamisella kehuminen. Se herättää yhtä aikaa sekä myötähäpeän että vastenmielisyyden tunteen. Ettäs kehtaakin. Vielä vastenmielisempi voisi olla seuraavanlainen teoreettinen tilanne:
Henkilö x on laitettu suljettuun tilaan henkilö y:n kanssa. Henkilö y on laitettu sekä käsirautoihin että nippusiteisiin, joten hän on koko lailla avuton. Henkilö x sitten menee ja mättää avutonta henkilö y:tä turpaan minkä ennättää ja menee sitten kehumaan julkisuudessa jälkeenpäin että mää voitin.
Tavallisella ihmisellähän tuo jäisi totta kai tekemättä mutta Suomen ehkä kuuluisimmalle leikkipartisaanille Jari Laineelle tuo ei itsenäisyyspäivän koppikyydissä ollut ongelma. Otteita siitä, kun wanna be-cheguevara kehuu sankartöistään. Kuvakaappaus kirjoituksen lopussa:
“Hyvältä natsin piekseminen aina tuntuu, oli sidottu tai ei, tämän kyseisen ruotsalaisen mulkun hakkaaminen tuotti erityisen suurta mielihyvää […]”
“Sua varmaan sit lohduttaa, ku kerron, et pari kertaa ku sikaa tirvasin, ni saasta ei enää huutanut sieg heil, help help se itki ku suomalainen nyrkki tako paskaa turpaan.”
Eli kyseinen ruotsalainen hakattu jätkä oli Laineen kanssa samassa koppiautossa. Ruotsalainen oli poliisin toimesta raudoitettu, mutta Laine ei, joten hän näki tilanteen itsensä kannalta sopivan tasavertaisena, ryhtyi partisaaniksi, hakkasi äijän ja kehuskeli sillä kovasti jälkikäteen. Ja ihan aiheesta tietysti, onhan meinaan liikuntakyvyttömän miehen hakkaamisessa varmasti kova urakka.
Sinänsä kyseessä on tietysti vain evoluutiossa tohvelieläimen ja ameeban puoliväliin jäänyt entinen/nykyinen pirinarkki joka hakee kaltaistensa ns. aktivistien tavoin elämäänsä sisältöä leikkimällä partisaania turvallisissa ja valvotuissa olosuhteissa. Asiassa ei sen puoleen ole suurtakaan ihmettelemistä. Kaikki eivät kasva aikuisiksi ja kusipäisyys itsessään on naulattu kiinni joittenkin tyyppien dna:han.
Mutta eräs asia hotellin respassa pistää mietityttämään. Näissä vasemmistolais-anarkistis-whatever-elämysmatkailijoissa olisi hallintokoneistollemme sitä kuuluisaa poliittista väkivaltaa viljalti tarjolla. Selkeästi ennakoitavaa sellaista ja usein tyyliin porukalla heikompaa vastaan. Mutta kuinka hallintokoneistomme on reagoinut asiaan? Ei tietenkään yhtään mitenkään. Ei edes sanallisella tuomitsemisella. Saati sitten erillisen vasemmiston vihatutkintaryhmän perustamisella.
Vasemmistolaiseen väkivaltaan ei reagoida, vaikka maassamme on tällä hetkellä vallassa ns. oikeistohallitus.
Vuonna 2019 meillä mitä todennäköimmin astuu valtaan punavihervetoinen hallitus. Hotellin respassa nähdään sielun silmin ilmoitus vuonna 2019 joulukuussa, pikkuisen ennen itsenäisyyspäivää:
Sisäministeri Li Andersson ilmoittaa: Koska poliisi on niin kovasti työllistetty vihapuherikosten etsimisessä, löytämisessä ja keksimisessä, sen resurssit suorittaa järjestyksenvalvontaa ovat oleellisesti vähentyneet. Mutta kansalaisten turvallisuus on taattu toisin keinoin. Järjestystä ja kansalaisten turvallisuutta äärioikeistolaisen 612-soihtukulkueen aiheuttaman riskin vuoksi valvoo sisäministerin henkilökohtaisesti hyväksymä neljänsadan tarkoin valikoidun antifasistisen aktiivikansalaisen muodostama vapaaehtoinen järjestyskaarti, joka on varustettu asiaankuuluvilla voimankäyttövälineillä ja –valtuuksilla.
Ja itsenäisyyspäivän jälkeen sisäministeri sitten ilmoittaa:
Koska äärioikeistolaisen 612-soihtukulkueen puolesta esiintynyt väkivallan uhka oli niin ilmeinen, oli järjestyskaartin pakko turvautua…
Heput oikeistohallituksen aikana
Samat heput punaviherhallituksen aikana
© Clockwork Orange
Tämä saattaa kuulostaa lukijan mielestä vielä tällä hetkellä vitsiltä. Mutta odotellaan tulevaisuutta. Jo nykyisen oikeistohallituksen aikana etsitään vain tietyn väristä poliittista väkivaltaa. Samoin kuin väkivaltaa etsitään tavallisten kansalaisten sanomista sanoista ja kirjoittamista kirjoituksista. Vasemmistolaiseen väkivaltaan ei puututa, eikä sitä tunnusteta olevan edes olemassa.
Toistan, oikeistohallituksen aikana.
