eli jotain ihan muuta xxviii
Kaartin Jääkärirykmenttiin kuuluva, alikersantti Vesterisen johtama jalkaväkiryhmä kaivoi itselleen asemia Helsinki-Vantaan lentoaseman lähistöllä. Ryhmä oli hampaisiin asti aseistettu ja varustettu kovilla patruunoilla. Niin kuin oli koko muukin Kaartin Jääkärirykmentti. Samoin kuin Suomen puolustusvoimat yleensäkin, jota hirvittävällä kiireellä oltiin mobilisoimassa. Nyt ei ollut kyseessä harjoitus. Koko maa oli muuttumassa yhdeksi sotilasleiriksi.
Oli ilmennyt uusi, aivan odottamaton uhka. Eikä se uhannut pelkästään Suomea, vaan koko maailmaa. Kahta vuorokautta aikaisemmin oltiin havainnoitu jostain tyhjästä Kuun taakse ilmestynyt avaruuslaivasto. Aluksia oli tuhansia, ja niistä suurimmat olivat läpimitaltaan yli sata kilometriä. Seuraavan vuorokauden aikana avaruusolentojen laivasto levittäytyi tiiviiksi ympyräksi maapallon ympärille.
Maailman kaikki valtiot yrittivät ottaa yhteyttä maapalloa ympäröiviin aluksiin. Käytettiin radioaaltoja, lähetettiin televisiokuvaa, yritettiin erilaisilla valomerkeillä, laserilla, infrapunalla, ultravioletilla ja jotkut lähettivät jopa savumerkkejä. Eräät lahkot yrittivät saada aluksiin yhteyttä telepaattisestikin.
Vastauksena oli pelkkä synkkä ja uhkaava hiljaisuus. Tiedettiin kyllä, että avaruusoliot olivat hyvin tietoisia ihmisrodusta, sillä ilmakehä oli sakeanaan alusten lähettämiä luotaimia jotka keräsivät jatkuvasti tietoa. Oletettiin, että luotaimet keräsivät tietoa ihmiskunnan puolustuksesta ja oltiin varmoja, että invaasioyritys olisi pian edessä.
Mutta ihmiskunta ei suostuisi antautumaan. Kaikki valtiot mobilisoivat joukkojaan ja nyt ymmärrettiin, että keskinäiset kaunat olisi aika unohtaa yhteisen vaaran uhatessa. Intialaiset ja pakistanilaiset hävittäjät valvoivat ilmatilaa yhteisillä partioilla. Ukrainassa vakituinen armeija ja vielä hetki sitten sitä vastaan taistelleet separatistit muodostivat yhteisiä puolustusryhmittymiä. Turkin valtio pyysi armenialaisilta anteeksiantoa kansanmurhasta ja ehdotti yhteistä rintamaa. Armenia antoi anteeksiantonsa ja maitten armeijat yhdessä Azerbaidzanin kanssa valmistautuivat tulevaa koitosta varten. Siinä samassa tuli Vuoristo-Karabahinkin kiista sovittua.
Gazassa Israelin armeija siirsi ohjusyksiköitään suojaamaan kaupunkia, ihmiset hurrasivat sotilaille ja Hamasin joukot toimivat järjestyksenvalvojina, että joukot pääsivät rauhassa asemiinsa. Sen jälkeen Hamasin sotilaat alkoivat kaivaa lähipuolustusasemia suojatakseen israelilaisten ohjuksia. Ne olisivat nyt yhteisenä turvana. Niin taistelu kuin vihollinenkin olisi nyt yhteinen. Ympäri maailmaa levisi valokuva toisiaan kättelevästä israelilaisesta ja Hamasin sotilaasta ja heidän käsivarsistaan kiinni pitävästä pienestä arabitytöstä. Kuvassa luki teksti WE CAN MAKE IT! TOGETHER!
Kaikkialla maailmassa vallitsi äkkiä löytynyt yhteisen veljeyden henki. Ja sen myötä myös vankkumaton puolustustahto. Me emme antautuisi. Ja sama tahto vallitsi myös alikersantti Vesterisen ryhmässä. Perkele, mehän ei ulkoavaruuden hättiäisille niin vain anneta periksi. Pannaan talvisodan malliin, saatana! Hättiäisille Raatteen Tietä! Jos ei luoti riitä, niin tuikataan kauhavalaisella silmään, vai mikä elin sillä nyt sattuu päässään olemaankaan.
Sota ulkoavaruuden vihollista vastaan oli ovella. Se oli varmaa. Alikersantti Vesterinen ajatteli vielä pitää puheen miehilleen ja nostaa yhteishenkeä. Hän nousi ylös. Miehet nousivat myös. Vesterinen nosti nyrkkinsä ja sanoi:
-ökk…
Johon hänen miehensä vastasivat…
-hhhäääkk…
-gurggll…
-hhhhlll…
-nnnnggg…
-hööökk…
-ägggghh…
-örkkkk…
…samalla kun he kaatuivat maahan ja jäivät siihen makaamaan. Jalat vain hieman sätkivät. Sota Maapallon ja ulkoavaruuden vihollisen välillä oli alkanut. Se kesti vain kolme sekuntia ja päättyi Maapallon kannalta varsin noloon lopputulokseen, sillä koko ihmiskunta makasi sen kolmen sekunnin jälkeen koomassa. Ei voida sanoa, että ihmiskunta olisi kaatunut laukaustakaan ampumatta, sillä muutamalla sotilaalla oli juuri ollut sormi liipasimella ja kouristus oli tyhjentänyt lippaan.
*
Ulkoavaruuden hättiäisten aluksessa:
Hetkeä ennen ihmiskunnan tuhoutumista tähtienväliseen ±¶ĭƏƣɕʭ͏- -lajiin kuuluvan komentoaluksen komentaja ΅ͱζϡϠ katseli ilmeettömänä tilanneraporttia. ΅ͱζϡϠ, niin kuin muutkin ±¶ĭƏƣɕʭ͏- -lajin yksilöt olisivat näyttäneet ihmisen silmissä lähinnä jonkunlaiselta parimetriseltä hämähäkiltä, tosin jalkoja hänellä oli kahdeksan sijasta kymmenen. Kaksi etummaista jalkaa päättyi kymmeneen sormea muistuttavaan elimeen, joitten ansiosta kädet olivat erittäin tehokkaat kaikenlaiseen tarkkaan työskentelyyn.
΅ͱζϡϠ oli tyytyväinen. Kaikki oli valmista. Luotaimet olivat kartoittaneet tarkasti kaiken sen, mitä pitikin. Itse asiassa ne eivät olleet kartoittaneet ollenkaan ihmiskunnan puolustusta, sillä sillä ei ollut ±¶ĭƏƣɕʭ͏- :lle mitään merkitystä. Ne olivat keskittyneet kartoittamaan ihmisruumiin ja aivojen täydellisen toiminnan hetken kuluttua alkavaa operaatiota varten.
Edessä oli operaation alustava vaihe ennen kuin varsinainen operaatio pääsisi käyntiin. ΅ͱζϡϠ ei mieltänyt alustavaa vaihetta mitenkään sotilaalliseksi, vaan siinä lähinnä tainnutettiin karja ennen teurastusta. Tukialuksista lähetettiin tuhansia noin kilometrin mittaisia erityisaluksia viidensadan kilometrin korkeuteen. Kun ne olivat saavuttaneet yhtenäisen ja kattavan muodostelman, antoi ΅ͱζϡϠ määräyksensä ja alukset käynnistivät Ѩ҈ʭ҉Ջ –laitteensa. Ne lähettivät kolmen sekunnin Ѩ҈ʭ҉Ջ-pulssin, jonka seurauksena jokaisen ihmisen isot aivot lakkasivat toimimasta, jättäen pikkuaivot sen verran toimimaan, että ihmiset jäivät makaamaan koomassa mutta kuitenkin elossa. Näin ravintomateriaali säilyisi paremmin.
Tämän jälkeen oli edessä varsinainen operaatio, jossa suuret keräys- ja jalostusalukset kulkivat maanpinnan yläpuolella, muuttivat kaikki ihmiskunnan rakennukset hienojakoiseksi pölyksi joka lensi tuulen mukana pois ja sen jälkeen keräsivät ihmislihan taajuudelle viritettyjen hyperteholihamagneettien avulla koko ihmiskunnan jalostettavaksi. Jalostusprosessissa ihmisessä olevat ravintoaineet erotettiin tarpeettomista kuona-aineista ja sen jälkeen muokattiin erilliseksi ravintonesteeksi, joka sopi ±¶ĭƏƣɕʭ͏- :n ruuansulatuselimistölle. ±¶ĭƏƣɕʭ͏- :t eivät pystyneet nauttimaan kiinteää ravintoa.
Ѩ҈ʭ҉Ջ –laitteet oli viritetty pelkästään ihmisten aivotaajuudelle. Kaikki muu eliöstö maapallolla jäi eloon. Syynä ei ollut se, että ±¶ĭƏƣɕʭ͏- -laji olisi tullut jonkunlaisena galaktisena poliisina pelastamaan maapalloa ihmisen mielivallalta. Itse asiassa nämä avaruuden niveljalkaiset olivat kyllä huippuälykkäitä, mutta ne eivät olleet kykeneväisiä minkäänlaisiin empatian tunteisiin. Syy siihen, että uhreina olivat pelkästään ihmiset, oli paljon raadollisempi.
±¶ĭƏƣɕʭ͏- -laji oli kehittänyt synteettisen ravinnon jo aikakausia sitten, joten elääkseen ne eivät välttämättä tämänkaltaisia operaatioita tarvinneet. Kyse oli puhtaasta nautintoaineesta. Nimenomaan älyllisistä, sivilisaatioita aikaan saaneista lajeista tehty ravintoliuos oli maukas ja haluttu nautintoaine ±¶ĭƏƣɕʭ͏- -lajin keskuudessa. Planeetta kannatti jättää luonnontilaan ja antaa evoluution tehdä tehtävänsä. Ehkä miljoonan vuoden päästä täällä olisi taas uusi älyllinen laji. Sitten olisi aika uuden sadonkorjuun. Sadonkorjuun tulisi tapahtua juuri tällä tavalla, yllätyksenä, sillä ±¶ĭƏƣɕʭ͏- :t olivat huomanneet, että ravintotuotantoa varten orjuutetut ja kohtalonsa tietävät lajit maistuivat pahasti väljähtyneiltä.
Helppo keikkahan tämä oli, tuumi ΅ͱζϡϠ ja jatkoi toiminnan valvomista. Ihmiskunnan nesteyttäminen kesti kaikkiaan kaksi vuorokautta. Samaan aikaan luotaimet jatkoivat tarkkailua, ja saivat selville, että planeetalla ei ollut mitään strategisesti arvokkaita metalleja tai muita luonnonvaroja. Asia selvä, totesi ΅ͱζϡϠ, piruakos täällä sen enempää käkkimään ja antoi viimeisen määräyksensä.
Avaruuslaivasto kokoontui lähtömuodostelmaan, nosti hyperavaruuskytkintä ja häipyi aurinkokunnasta niin että perävalot vaan näky.
