Ahmed istui erään eurajokelaisen omakotitalon olohuoneessa, poltti savuketta ja seurasi kannettavasta tietokoneestaan viestiliikennettä. Hänen mukanaan asunnossa olivat Mohamed ja Abdelkader. Ahmed ja Mohamed olivat Suomessa turvapaikanhakijan statuksella. Abdelkader oli puolestaan saanut jo vuotta aikaisemmin oleskeluoikeuden toissijaisen suojelun perusteella. Kyseisen omakotitalon olohuoneen sohvalla istui myös kaksi suomalaista, mies ja vaimo, joskaan eivät kovin mukavasti sillä heidät oli sidottu ja heidän suunsa oli tukittu ilmastointiteipillä. Heidän silmistään heijastui toisaalta jäinen kuolemankauhu ja toisaalta täydellisesti alistetun ja avuttoman ihmisen lammasmainen ilme . Heidän kolme lastaan oli makuuhuoneessa tainnutettuna. Mohamed oli alun perin ollut koulutukseltaan Irakin armeijan lääkintäkersantti ennen kuin vaihtoi leiriä oikeaoppisempaan ja hän oli piikittänyt lapsiin sopivan määrän morfiinia, että he pysyisivät tokkurassa mutta eivät kuolleet. Heitä tarvittiin vielä.
Sohvalla sidottuina istuvat suomalaiset olivat nimeltään Antti Mäkinen ja hänen vaimonsa Anna Ekström-Mäkinen. He olivat osallistuneet SPR:n mainostamaan ”tutustu ja rakastu tulijaan”-projektiin ja tutustuneet sen myötä myös Ahmediin, sillä he olivat halunneet omalta osaltaan lisätä suvaitsevaisuutta ja kansojen välistä yhteisymmärrystä sekä vastustaa rasismia. Ehkä he olivat siinä samalla halunneet korostaa omaa suvaitsevaista egoaan, missä he olivat ainakin facebook-tykkäyksien muodossa onnistuneet erinomaisesti. He olivat tunteneet turvapaikanhakijana Suomeen tulleen Ahmedin jo puoli vuotta ja tämä oli kolmas kerta kun he olivat kutsuneet hänet luokseen syömään. Ahmed osasi varsin ymmärrettävää englantia ja oli vaikuttanut heidän mielestään oikein miellyttävältä mieheltä, maallistuneelta muslimilta joista suomalainen media oli jatkuvasti puhunut ja joitten olemassaoloon Mäkisetkin halusivat uskoa. Tällä kertaa Ahmed ja hänen mukanaan tulleet Mohamed ja Abdelkader olivat hyvin nopealla ja brutaalilla tavalla osoittaneet olevansa jotain aivan muuta.
Tosiasiassa Ahmed oli ISIS-järjestön Suomeen lähettämä operaatiota suunnitteleva ja johtava terroristi, joka oli tullut maahan vain ja ainoastaan järjestämään suurimman terrori-iskun mitä Pohjois-Euroopassa oltiin koskaan tehty. Sinisilmäiset ja typerän hyväuskoiset suomalaiset vain tekivät sen Ahmedille niin helpoksi, huomattavasti helpommaksi kuin Keski-Euroopassa tehdyt iskut. Luonnollisesti tätä iskua oltiin valmisteltu huolellisemmin kuin monia muita. Tämän maan sinisilmäisyyttä kannatti käyttää hyväksi eikä hukata tilaisuutta sooloilevien ja hölmöilevien jätkien tohelointiin. Operaatioon osallistuvat miehet olivat tarkoin valittuja, kokeneita miehiä, jotka olivat myös saapuneet maahan turvapaikanhakijoina. Heitä ei ollut näkynyt uutislähetyksissa valittamassa ruuasta tai tekemisen puutteesta. He olivat olleet hyvätapaisia, hiljaisia ja sitä myötä näkymättömiä miehiä.
Puoli vuotta Suomessa asuttuaan Ahmed oli saanut vahvistuksen uskolleen ja käsitykselleen suomalaisten heikkoudesta ja typeryydestä. Täällä, jumalattomassa ja typerien ihmisten maassa sitä suurta iskua nimenomaan tarvittaisiin. Ahmedille oltiin kerrottu tästä perverssistä, sinisilmäisestä ja äärimmäisen hyväuskoisesta maasta esimiestensä toimesta jo Irakissa, mutta vasta täällä vietetty puoli vuotta oli aukaissut hänen silmänsä lopullisesti ja täyttänyt hänet inholla. Tämä maa jos mikä tarvitsi Mohammedin viisautta sekä Allahin ruoskaa ja kuria. Erityisesti hän inhosi tuota sohvalla istuvaa sidottua lammasmaista suomalaista miestä joka antoi vaimonsa olla tiukoissa vartalonmyötäisissä vaatteissa vieraitten miesten edessä ja käyttäytyä niin kuin nainen olisi perheen pää. Ja suorastaan keimailla vieraille miehille. Jos Ahmedilla olisi ollut vaimo, ei tuollaista olisi koskaan tapahtunut. Vaimo olisi tietänyt paikkansa tai kuollut oppiessaan sen.
Hän oli oppinut tämän maan vääristyneen käsityksen naisen asemasta. Hän oli oppinut myös muodissa olevan homohypetyksen. Hän oli nähnyt Tom of Finland-lakanat. Hän oli nähnyt Tom of Finland-kahvin. Hän oli nähnyt Tom of Finland-postimerkit. Hän oli nähnyt ne ihmiset, jotka mielenosoituksissa heiluttivat yhtä aikaa sateenkaarilippuja ja samalla banderolleja islamvihaa vastaan. Hän oli nähnyt ne vastaanottokeskuksen naispuoliset työntekijät jotka olivat nostaneet Ahmedin jalustalle, vaikka eivät edes tunteneet häntä, toivottaneet Ahmedin ja muut turvapaikanhakijat tervetulleiksi tanssimalla heille kuin fanit rock-idolinsa ympärillä, jotka olivat opettaneet heille suomea laulamalla ja lastenloruja hokemalla ja jotka suhtautuivat heihin ihailunsa lisäksi samalla kuin pieniin lapsiin.
Ahmed tajusi, että nuo naiset olivat henkilökohtaisella elämysmatkallaan ja heille tärkeintä oli heidän elämysmatkastaan saama hyvä suvaitsevainen mieli. Heitä ei kiinnostanut se, mitä Ahmed oli vaan se, mitä he kuvittelivat hänen olevan ja kuinka he käyttivät Ahmedia hyväkseen nostaakseen omaa asemaansa suvaitsevaisena ihmisenä. Ja nuo uskomattomat ämmät näyttivät todellakin kuvittelevan, että Ahmed olisi samanlainen lässyttävä feministinen sosialidemokraatti kuin he itsekin. Voi kuinka Ahmed olisi halunnut viiltää noilta elämysmatkastaan nauttivilta typeriltä länsimaisilta ämmiltä kurkun auki. Mutta hän ymmärsi odottaa. Hänellä oli suurempi tehtävä. Hän ymmärsi tämän maan ja sen selkärangattoman kansan rappion. Se tulisi saamaan rangaistuksensa, Allahin nimessä ja ankarimman jälkeen.
Ainoa asia, mitä hän ei täällä ymmärtänyt oli se, että kuinka tämä jumalaton maa oli onnistunut saamaan aikaiseksi tällaisen elintason ja hyvinvoinnin? Elintason, joka ylitti hänen oman, oikeauskoisen maansa elintason moninkertaisesti? Elintason, jolla oli varaa elättää oman kansansa lisäksi kymmenet tuhannet ilman tosiasiallista syytä maahan tulleet röyhkeät ja kiittämättömät miehet? Elintason ja tietyn hyväksymishysterian, jonka vuoksi ruuasta valittaneita kiittämättömiä ja röyhkeitä turvapaikanhakijoita ei pantu kuriin, vaan heille alettiin valmistamaan heidän vaatimaansa ruokaa ja palveltiin heitä kuin maksavia asiakkaita? Hyväksyttiin kaikki, mitä he vaativat ja tehtiin siitä vielä hyve. Kuinka tällainen hyväuskoisten hölmöjen maa saattoi olla niin suuri menestystarina? Jotain jumalatonta siinä täytyi olla taustalla. Ja jos asia ei ollut jumalasta, se oli saatanasta ja silloin se tulisi tuhota. Ahmedia ei sinänsä kiinnostanut se, voiko maa hyvin. Hänelle ei ollut väliä siitä vaikka maa olisi pelkkiä raunioita. Hänelle riitti, että siellä toteltaisiin Mohammedin viisautta ja kumarrettaisiin Mekkaan päin.
Ahmed ei miettinyt myöskään sitä, että oltaisiinko tässä maassa tehty jopa jotain oikein. Hänen vapaaehtoisesti aivopesemänsä mieli ei siihen pystynyt. Ainoastaan se pystyi teeskentelemään vääräuskoisille ystävää. Tärkeintä hänelle oli keskittyä antamaan tälle syntiselle maalle opetus jonka se muistaisi ikuisesti. Opetuksessa auttaisi vääräuskoinen ja jumalan hylännyt Mäkisen perhe. Operaatiota oltiin suunniteltu ja valmisteltu kauan. Mutta sen toteuttamiseksi tarvittaisiin ensiksi hämäys, joka tapahtuisi toisella puolella Suomea. Ahmed seurasi kannettavaansa ja sai tiedon, että ensimmäinen harhautusoperaation iskuryhmä olisi perillä ja valmis toimimaan. Se ei ollut lähelläkään Eurajokea, vaan Joensuun Citymarketin parkkipaikalla. Aseitten ja räjähteitten salakuljettaminen oli ollut Schengeniin kuuluvassa Suomessa naurettavan helppoa ja parkkipaikalla odottavat miehet olivat kaikki varustautuneet sekä rynnäkkökivääreillä, pistooleilla että suurella määrällä räjähteitä. Kahdeksan miehen ryhmänjohtaja lähetti Abdulille viestin:
- OLEMME VALMIINA JA ODOTAMME KÄSKYÄ.
Ahmed vastasi:
- TOTEUTTAKAA OPERAATION ENSIMMÄINEN OSA.
Vastaus tuli välittömästi:
- ALLAHU AKBAR!
- ALLAHU AKBAR!
Joensuun Citymarketin parkkipaikalla kahdeksan miestä nousi kahdesta pakettiautosta ja käveli ostoskeskukseen. Heillä kaikilla oli mukanaan putkikassit joissa oli rynnäkkökiväärit ja räjähteitä. He kävelivät rauhallisesti Citymarketin elintarvikeosastolle, kartoittivat paljonko ihmisiä oli paikalla, totesivat lukumäärän sopivaksi, aukaisivat putkikassinsa, ottivat esiin aseensa ja aloittivat sitten silmittömän tulituksen. Noin minuutin kestävässä tulituksessa kuoli neljäkymmentä suomalaista. Jäljelle jäi kolmisenkymmentä, jotka terroristit ohjasivat elintarvikeosaston perimmäiseen nurkkaan. Heidät jätettiin henkiin, sillä heitä tarvittiin panttivankeina. Toistaiseksi. Vain toistaiseksi. Ostaakseen aikaa varsinaiselle operaatiolle ja tuodakseen paikalle suomalaisten parhaimmat ja osaavimmat voimat.
Ostoskeskuksesta oltiin otettu yhteyttä hätänumeroon heti ampumisen alettua. Ensimmäisenä tuli paikalle Joensuun poliisi, jonka eräs liian innokas konstaapeli ammuttiin terroristien toimesta välittömästi. Joensuulaiset ymmärsivät, että nyt on äärimmäinen tosi kysymyksessä, heidän omat voimansa eivät riittäisi ja ottivat sitten yhteyttä ylemmäksi. Terroristit pitivät suomalaisia panttivankeinaan ja niillä ei näyttänyt olevan mitään kiirettä. Joensuulainen tilannejohtaja sai puhelun Helsingistä:
- Terroristien johtaja on ilmoittanut vaatimuksensa internetin välityksellä. Suomessa on välittömästi vapautettava vankilasta kaikki islamilaisiin kansoihin kuuluvat ihmiset ja maksettava heille rahallista korvausta vankeusajastaan. Lisäksi Suomen hallituksen on suostuttava siihen, että Sharia-laki astuu voimaan koko maassa. Muuten kaikki panttivangit tapetaan.
- Mutta kai ne törpöt tajuavat itsekin, että eihän tuollaisiin vaatimuksiin voi suostua?
- En ole itse asiassa varma, että tajuavatko. Nyt ollaan fanaatikkojen kanssa tekemisissä. Niille on turha yrittää puhua järkeä. Vaikka ylemmiltä tahoilta sitä pian aletaan kumminkin yrittää. Turhaan, saatana, sanon minä. Varmista alue, miehille paras mahdollinen aseistus ja älkää antako niille mitään tekosyytä aloittaa sen pahempaa teurastusta kuin mitä ne ovat jo tehneet. Utista on tulossa erikoisjääkäreitä jotka ovat valmiita toimimaan. Ja niin, Helsingistä on tulossa myös Karhukopla ja byrokraatit vääntävät tällä hetkellä kättä keskenään, kumpi niistä ottaa toimintavastuun.
Tilannejohtaja kuittasi puhelun ja antoi välittömät ohjeet. Eihän tässä pystyisi tekemään helvettiäkään. Ei näillä miehillä. Ei näillä aseilla. Ei tällä taidolla. Ja ostoskeskuksessa oli kymmeniä suomalaisia hengettömänä. Saman verran panttivankeina. Tilannejohtaja määräsi miehet ohjaamaan vielä paikalla olevat siviilit turvallisesti mahdollisimman kauas tapahtumapaikalta. Eihän hän oikein muutakaan pystynyt tekemään.
Eurajoella Ahmed katsoi tietokonettaan. Kaikki meni juuri niin kuin oltiin suunniteltu. Suomalaisten osaavimmat voimat olivat matkalla kohti Joensuuta ja hänen kannaltaan juuri oikeaan suuntaan eli mahdollisimman kauas hänestä. Hänellä oli alueella useampi turvapaikanhakijastatuksella oleva tarkkailija, jotka pitivät hänet tilanteen tasalla. Paikan miehittäneitten terroristien lisäksi. Ahmed antoi Citymarketin haltuunsa ottaneelle iskuryhmälle käskyn pitää asemansa ja odottaa uusia käskyjä. Hänen itsensä tulisi vain odottaa. Suomalaiset toimisivat hänen puolestaan. Vaikka he eivät tietäisi tekevänsä niin.
Utin erikoisjääkärit lensivät kolmella helikopterilla parasta mahdollista vauhtia kohti Joensuuta. He olivat Suomen armeijan ehdotonta huippua niin osaamiseltaan kuin kokemukseltaan ja he olivat raivoissaan. Raivoissaan siksi, että suomalaisia oltiin teurastettu islamilaisten terroristien toimesta. Yhtä lailla he olivat raivoissaan siksi, että byrokraatit eivät tienneet mitä tehdä. Niin hallituksen kuin poliisijohdon toimesta oltiin annettu selvä käsky, että väkivallan toimista tulisi pidättyä ja terroristien kanssa pyrittäisiin neuvottelemaan.
Samoin oli epäselvää se, että kuka panttivankien pelastusoperaation suorittaisi, jos se päätettäisiin suorittaa. Poliisiylijohto oli sitä mieltä, että koska kyseessä oli rauhan aikana Suomen sisällä tapahtuva tilanne, vastuu kuuluisi poliisille ja sitä myötä poliisin Karhuryhmälle. Erikoisjääkärit arvostivat kyllä kovasti Karhuryhmää, mutta tiesivät olevansa heitä askeleen edellä. He olivat kaikki vuosien koulutuksen saaneita ammattisotilaita, joilla oli kokemusta myös Afganistanista. Kokemusta, josta suomalainen media ei kirjoittanut, koska ei tiennyt. Heillä oli kyky hoitaa tilanne. Mutta helikopterissa lentäessään he tiesivät, että heidän ei ehkä annettaisi tehdä sitä. Pahin vaihtoehto oli se, ettei tilannetta hoitaisi kukaan vaan siviilit keskittyisivät neuvotteluratkaisuun. Miehet itse tiesivät, että iskun aloittaneessa teurastuksessa terroristit olivat todistaneet, ettei sellaista ollut olemassakaan. Mutta hallinto eli edelleenkin unelmissaan.
Erikoisjääkäreitten helikopterit saapuivat alueelle. Paikalla oleva terroristien avustaja laittoi asiasta viesti Eurajoella odottavalle Ahmedille. Hän laittoi Citymarketissa olevalle ryhmälle viestin:
- VÄÄRÄUSKOISTEN ERIKOISJOUKOT OVAT SAAPUNEET. ODOTTAKAA SEURAAVAA KÄSKYÄ.
Sen jälkeen hän soitti nopean puhelun, jota toiset olivat odottaneet. Omakotitalon pihaan tuli kolme pakettiautoa ja sieltä asuntoon tuli kaikkiaan yhdeksän miestä. Oli aika toteuttaa varsinainen tehtävä, jossa Joensuun operaatio oli vain hämäystä, toki tehokasta sellaista ja onnistunut operaatio jo itsessään. Suomalaiset olivat oppineet tänään aivan uusia asioita Allahin vihasta ja oppisivat pian vielä lisää. Lapset ja Mäkisen vaimo siirrettiin ensimmäisen pakettiauton takatilaan. Mäkinen pakotettiin kuskiksi ja Ahmed ilmoitti, että jos hän ei tekisi juuri niin kuin häneltä vaadittaisiin, niin sekä lapset että vaimo ammuttaisiin. Mäkinen oli ammatiltaan insinööri Olkiluodon ydinvoimalassa ja hänellä oli hallussaan henkilökortti, joilla pääsi sisälle kaikkein pyhimpään. Reaktorirakennukseen. Kaikki kolme pakettiautoa läksivät liikkeelle ja alkoivat ajaa kohti Olkiluotoa.
Ydinvoimalainsinööri Antti Mäkisen ajama pakettiauto saapui ydinvoimalan portille. Ahmed ilmoitti hänelle vielä kertaalleen, että mikäli hän yrittää vähänkin varoittaa henkilökuntaa, niin hänen lapsensa ja vaimonsa surmataan, eikä välttämättä ampumalla. Mäkinen näytti portinvartijalle henkilökorttinsa, vartija moikkasi jo muutenkin tutulle miehelle ja avasi puomin. Silloin Ahmed nousi piilostaan Virtasen vierestä ja ampui vartijaa otsaan vaimennetulla .22-kaliiberisella pistoolilla. Ahmed antoi nopean käskyn radiopuhelimella ja kaksi muuta, sadan metrin päässä odottanutta autoa ajoivat ensimmäisen auton mukana ydinvoimalan alueelle. Nyt oli hämäysoperaation toisen osan aika ja Ahmed lähetti viestin Joensuun yksikölle:
- TOIMIKAA!
Joensuun yksikön johtaja näki älypuhelimestaan Abdulin käskyn. Sen jälkeen hän viittasi kädellään kahdelle miehelle, jotka olivat valmiita siihen, mitä oltiin ennalta suunniteltu. He ohjasivat kymmenen panttivankia rynnäkkökivääreillä uhaten kohti Citymarketin perimmäistä nurkkaa. Se, mitä suomalaiset viranomaiset eivät tienneet, oli se, että jokaisella terroristilla oli ympärillään räjähdevyö. Toiset terroristit komensivat jäljellejääneet panttivangit vastapäiselle puolelle Citymarketin elintarvikeosastoa. Panttivangit nurkkaan paimentaneet terroristit siirtyivät keskelle panttivankien ryhmää, huusivat Allahu Akbar ja painoivat laukaisinta. Vyöllä olevat räjähteet oli vuorattu hauleilla, joten terroristien lisäksi kaikki panttivangit kuolivat välittömästi.
Terroristiryhmän johtaja tiesi, että tässä vaiheessa suomalaisetkaan eivät enää aikailisi vaan laittaisivat erikoisjoukot asialle. Hyökkäys tulisi hetkenä minä hyvänsä. Hän komensi miehensä menemään mahdollisimman lähelle panttivankeja ja kaikki virittivät räjähdevöihinsä käyttöön niin sanotun kuolleen miehen kytkimen. Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä suomalaisten erikoisjääkäreitten tainnutuskranaatit räjähtivät ja lamauttivat niin panttivangit kuin terroristit. Samalla tosin terroristien kädet irtosivat kytkimeltä ja jokaisen ympärillä olevat räjähdevyöt räjähtivät. He kuolivat onnellisina tietäen tappaneensa ja nöyryyttäneensä vääräuskoisia ja ennen kaikkea tehdessään valmistelevan työn vielä suurempaa operaatiota varten.
Eurajoella terroristit ajoivat ykkösreaktorin luo ja heidän mukanaan ollut Mäkinen sai ovet avattua. Samoin kuin seuraavat joita avatessa terroristit ampuivat kaikki vastaan tulleet suomalaiset. Sen jälkeen alkoi olla vaikeampaa, sillä voimalassa oli aseistettuja vartijoita. Siksi oli aika siirtyä suunnitelman seuraavaan vaiheeseen. Ahmed, Mohamed ja Abdelkader laittoivat itseensä kiinni päivärinkoista tekemänsä kantolaitteet, jossa he kantoivat Mäkisten tokkurastaan pikkuhiljaa heräileviä lapsia etupuolellaan. Vielä yhden oven he saivat auki Mäkisen kortilla, mutta sen jälkeen edessä oli neljä aseistettua vartijaa. Ahmed painoi pistoolinpiipun rinnallaan olevan lapsen ohimolle ja huusi:
- Pudottakaa aseet! Tai ammun lapsen!
Kaksi vartijoista käänsi aseen välittömästi alaspäin. Tämä oli jotain, jota varten heitä ei oltu koulutettu ja jota he eivät pitäneet mahdollisena ja kauhistuneen itkunsa aloittaneet lapset vielä lisäsivät tilanteen ylivoimaisuutta. Kolmas näytti epäröivän, mutta silloin Abdelkader ampui häntä rintaan. Viimeiseltä meni sisu kaulaan ja hän pudotti aseensa. Ahmed sanoi hänelle:
- Avaa ovi! Tai ammun lapsen!
Vartija katsoi hetken Ahmedia, ymmärsi hänen olevan tosissaan ja aukaisi oven. Tämän jälkeen Ahmed ampui kaikki vartijat ja otti heidän henkilökorttinsa. Tie tavoitteeseen oli auki. Mäkiset ja heidän lapsensa pidettiin vielä mukana. Pian heitäkään ei enää tarvittaisi.
Valtioneuvoston tilannekeskuksessa Helsingissä päivystäjä eli elämänsä hirvittävintä päivää ja manasi huonoa tuuriaan. Viikkoa myöhemmin hän olisi ollut jo kesälomallaan ja lentämässä kohti Rhodosta perheensä kanssa. Nyt hänellä oli käsissään kaikkien aikojen pahin Suomessa tehty terrori-isku. Ainoa lohtu hänellä oli, että Joensuun iskua pahemmaksi ei tilanne sentään voisi muuttua. Lohtu eli hänen päässään noin kolme sekuntia ja muuttui sitten vanhentuneeksi, sillä puhelin soi. Näkyi tulevan Olkiluodosta. Hittoakos nekin nyt tänne soittelevat?
- No mikäs teillä siellä nyt? Tässä olis kuule vähän muutakin.
- Kolehmainen Olkiluodon turvallisuudesta! Täällä on piru ja perkele irti yhtä aikaa! Lähettäkää tänne, no, kaikki, jumalauta kaikki!
- Jos et satu tietämään niin Joensuussa se piru vasta irti onkin. Meidän kaikki parhaat voimamme ovat siellä. Mikä siellä teillä nyt niin vakavaa on?
- Kuuntele nyt urpo, ja kuuntele tarkkaan! Terroristit ovat vallanneet ykkösreaktorin. Arviolta tusinan verran raskaasti aseistettuja miehiä ja niillä on panttivankeja. Ykkösreaktorin vartijoihin ei olla saatu yhteyttä ja oletamme heidän kaikkien kuolleen. Alueelta on kuulunut suuri määrä laukauksia.
Päivystäjän aivojen kovalevy löi hetken tyhjää. Ei helvetti, tää oli jo liikaa. Sitten hän kokosi itsensä ja yritti saada käsityksen tilanteesta.
- Mutta niitten vartijoittenhan piti olla päteviä miehiä. Miten ne noin saatettiin yllättää?
- Terroristeilla on suomalaisia lapsia ihmiskilpenään. Siis kirjaimellisesti. Niin kuin luotiliivi. Jormanainen ja Andersson yrittivät mennä ykkösreaktorille, mutta ne ammuttiin jo pihalle. Ja siellä on kuskattu pakettiautoista helvetin iso määrä laatikoita voimalaan ja ne eivät taatusti ole SPR:n avustuspaketteja. Vaikuttaa siltä, että ne hullut pyrkivät räjäyttämään koko laitoksen. Ja sitä perkeleen purkuoperaatiota varmistaa koko ajan yksi jätkä joka pitää pistoolia lapsen ohimolla!
- Ja ykkösreaktori on siis terroristien hallinnassa?
- Onko sulla ongelmia kuulossa vai ymmärryksessä? Kyllä, ykkösreaktori on terroristien hallinnassa!
- Onko tietoa reaktorin henkilökunnasta?
- Osa henkilökuntaa on paennut, itse asiassa suurin osa. Mikä taas ei lupaa välttämättä hyvää, sillä jos terroristit eivät ole kiinnostuneet suuresta määrästä panttivankeja, niin niillä ei ole tarvetta säilyä itsekään hengissä. Ja se taas ei voi tietää kuin yhtä asiaa.
- Tilanne on nyt se, että kaikki parhaat voimat ovat Joensuussa, eivätkä ne sieltä heti sinne pääse. Siellä on just paska iskenyt tuulettimeen pahemman kerran. Yritän järkätä sinne sen minkä pystyn, mutta aika toimii nyt meitä vastaan. Mutta ajakaa nyt ihmeessä se kakkosreaktori alas. Nehän voivat yrittää pian sinnekin. Ja omilla valtuuksillani annan määräyksen, että tästä hetkestä alkaen ammutte, oli niillä lapsia suojana eli ei. Tiedän, että tämä puhelu nauhoitetaan, ja olen valmis menemään vaikka hirteen, mutta ne eivät saa tuhota reaktoria.
- Kakkosreaktoria ollaan ajamassa alas parasta aikaa. Mutta ampumiskäsky taitaa olla myöhäistä. Niillä on siis ykkönen täysin hallussaan, eikä meillä ole tarpeeksi voimaa hyökätä sitä vastaan. Tässä tarvitaan erikoisjääkäreitä. Tai sissejä. Tai saatana vaikka Rajamäen rykmenttiä ja pelastusarmeijaa, kunhan ne vaan saavat tuon saatanan möhkäleen vallatuksi. Ja laita helvetissä lähikuntiin välitön suojaväistökäsky. Siitä ei ole pirunkaan takeita mitä toi ykkönen alkaa pukkaamaan ilmaan hetkenä minä hyvänsä. Tässä voi Tsernobyl kuule jäädä pian toiseksi.
Päivystäjä lopetti puhelun, päästi mielessään muutaman linnunradan pituisen perkeleen ja alkoi toimia. Lähimmistä varuskunnista, lähinnä Porin Prikaatista tuli etsiä porukkaa, jotka pystyisivät hyökkäämään ykkösreaktoriin. Oliko niitä edes? Voi vittu, viikko vielä ja hän olisi ollut Rhodoksella. Ja se sisäministerin nilkki ei vastannut puhelimeen. Se oli vissiin kirjoittamassa avustajansa kanssa lausuntoa joka vapauttaisi hänet vastuusta siitä, mitä oli jo tapahtunut ja mitä vielä tulisi tapahtumaan. Ettei se perkele olisi juovuksissakin? Jätkän ventti meni silmän pitkäksi ja häiskä keskittyi etsimään ihmisiä, joita saattoi syyttää. Ja löytäisihän hän niitä, sillä ei nilkki nilkkiä petä. Ehkä syyllisen mantteli annettaisiin päivystäjälle? Se oli jopa todennäköistä. Hän mietti, että miksi helvetissä hän ei ruvennut veturikuskiksi niin kuin pikkupoikana haaveili?
Terroristien saavuttua reaktorin valvomoon he ampuivat ensimmäiseksi kaikki siellä olleet työntekijät. Oli selvää, etteivät he olisi kuitenkaan suostuneet avustamaan voimalan tuhoamisessa, panttivankeja eli ei. He tiesivät kyllä, mitä se saisi aikaiseksi. Mutta se ei ollut ongelma, sillä Ahmedin miehet kuljettivat samalla valvomoon ja sitä myötä reaktorirakennukseen useamman sadan kilon verran räjähteitä, joista puolet oli termiittiä. Naapurireaktorin vartioijille oltiin ilmoitettu, että terroristeilla oli panttivankeinaan lapsia ja olivathan ne huomanneet sen itsekin. Tämä esti vartijoitten hyökkäyksen ja muutenkin suomalaiset terrorismin vastaiset erikoisjoukot olivat usean sadan kilometrin päässä Joensuussa. Suomalaiset oltiin yllätetty housut kintuissa.
Lisäksi mukana oli Ali. Toisen sukupolven maahanmuuttaja Englannista. Ydinvoimainsinööri. Mallikappale jostain, jota esiteltiin mielellään täysin maallistuneena ja länsimaisena muslimina. Mies, joka oli löytänyt Allahin valon ja ilmoittautunut vapaaehtoiseksi taistelijaksi Syyriaan. ISIS oli tajunnut, että miehen tietotaito meni hukkaan viattomien siviilien lahtaamisessa aavikolla. Miehen kykyjä tulisi käyttää viattomien siviilien lahtaamisessa suuremmassa mittakaavassa suoraan vääräuskoisen vihollisen kotona. Samalla kun Ahmedin miehet alkoivat asentaa räjähteitä Alin tarkasti neuvomille neuvomille paikoille hän itse alkoi säätää reaktorin ylikuumenemaan ja tehdä säätösauvajärjestelmän käyttökelvottomaksi räjäyttämällä sinne menevän niin pää- kuin varavirran kulun. Samalla räjäytettiin tie suoraan reaktorin ytimeen, ja lauhdeveteen sijoitettiin suurin osa termiittiräjähteistä. Pian prosessi olisi peruuttamaton ja räjähteet viimeistelisivät työn. Sitä, kuinka suurta tuhoa isku saisi aikaiseksi tiesi tässä vaiheessa vain Allah itse. Saamastaan säteilymäärästä miehet eivät välittäneet sillä hehän olivat tällä hetkellä jo paratiisin kynnyksellä.
Tässä vaiheessa Ahmed komensi Mäkisen perheen pois voimalasta. Sinänsä hänelle olisi ollut yksi lysti vaikka hän olisi ampunut nuo vääräuskoiset, mutta hän oli jo oppinut sen verran suomalaisesta mediasta että joku, tai itse asiassa useampikin toimittajan planttu kirjoittaisi kuitenkin hänen teoilleen lieventävänä asianhaarana siitä, että terroristi laski hänelle ystävällisyyttä osoittaneen suomalaisperheen vapauteen. Väsäisivät human interest-tarinan, joka ylläpitäisi osaltaan edelleenkin suomalaisten käsittämätöntä sinisilmäisyyttä. Joka puolestaan mahdollistaisi seuraavan iskun, jonka tekisi joku Ahmedin jälkeen. Ja joita jatkettaisiin aina voittoon saakka. Sotaa vääräuskoisia vastaan käytiin monella tavalla ja yksi tapa oli käyttää hyväksi vääräuskoisten hyväuskoisuutta. Allahin juoni oli aina ovelampi kuin vääräuskoisen juoni.
Ali nosti peukaloaan. Raja oli ylitetty. Mikään ei voisi sitä enää estää. Ahmed sanoi miehilleen, että tekisivät itsensä kanssa rauhan ja valmistautuisivat kohtaamaan Jumalansa. Aikaa oli minuutti. Sen jälkeen hän painoi laukaisinta. Räjähdykset alkoivat vavisuttaa reaktorirakennusta. Korkealla kuumuudella palava termiitti muutti ympärillään olevan veden vedyksi ja hapeksi kiihdyttäen reaktiota ja saaden aikaan suuren vetyräjähdyksen. Ykkösreaktorin rakennus ei ulkoapäin katsottuna tuhoutunut mitenkään näyttävästi, mutta kakkosreaktorin henkilökunta näki jo paljaalla silmällä savusta ja liekeistä että rakennus vuotaa. Kuinka paljon ja kuinka laajalti, se oli vielä selvittämättä, mutta ainakin oli selvää, että terroristit olivat lamauttaneet suuren osan suomalaisesta sähköntuotannosta. Ykkösreaktori oli tulessa, kakkosreaktori suljettu ties kuinka kauaksi aikaa ja kolmosreaktorin rakennustyömaa oli välittömästi evakuoitava.
Yleisradion ylimääräinen uutislähetys kertoi terrori-iskusta. Ykkösreaktorin rakennus paloi edelleenkin eikä ollut vielä tietoa koska varsinaiset sammutustyöt voisi aloittaa. Asiantuntijat veikkasivat, että varsinainen ydinreaktio olisi kuitenkin jo loppunut, sillä kun termiitti oli palanut loppuun reaktoriin laskettu boorihappoa sisältävä vesi oli todennäköisesti lopettanut reaktion. Säteilyvuoto oli kuitenkin osoittautunut erittäin suureksi joten Eurajoen, Rauman, Euran, Säkylän, Luvian ja Nakkilan asukkaita oltiin parasta aikaa evakuoimassa. Tämä tarkoitti noin 70.000:n ihmisen evakuointia. Suurin evakuointi Suomessa sitten Karjalan evakuoimisen jälkeen.
Pääesikunta ilmoitti, että se oli varusmiesten välittömän käyttöönoton lisäksi nopeasti mobilisoimassa 30.000 reserviläistä, joita tultaisiin käyttämään evakuoinnin avustamisessa. Se, mitä ei ilmoitettu oli tosiasia, että reserviläisistä 10.000 tultaisiin määräämään suojelemaan vastaanottokeskuksia suomalaisten kostotoimenpiteitä vastaan. Jotka olivat jo jossain määrin alkaneet ja joita epäilemättä tulisi lisää. Varsinkin se, mikä oli ongelma ja mistä ei uutisissa kerrottu oli tieto, että kaikki palvelukseen kutsutut reserviläiset olivat kyllä hyvin halukkaita auttamaan satakuntalaisten asukkaiden evakuoinnissa ja pakolaisten auttamisessa, mutta samalla lähes kaikki olivat kieltäytyneet suojelemasta vastaanottokeskuksia. Mitta oli täynnä. Noitten kiittämättömien, röyhkeitten ja ruuasta valittavien jätkien laukkuja ei enää kanneltaisi. Niihin suhtauduttaisiin niin kuin vihollisiin tulisi suhtautua. Valtiovalta kohtasi sen kysymyksen, että tulisiko sen laittaa poliisi vahtimaan reserviläisten toimintaa. Ja sitä myötä se kohtasi seuraavan kysymyksen: jos reserviläiset olivat aseistettuja, kuinka se pystyisi sen tekemään? Ja olivatko rivipoliisitkaan halukkaita tehtävään vai siirtyisivätkö hekin reserviläisten puolelle?
Valtiovalta törmäsi vielä uuteen ongelmaan, joka oltiin suunniteltu ISIS-järjestön taholta. Al Jazeera-kanavalla uutisoitiin jatkuvasti tiedosta, jonka mukaan Olkiluodosta vuotanut säteily oli levinnyt paljon laajemmallekin, aina Tampereelle saakka, mutta suomalaiset viranomaiset pimittivät kansalaisiltaan tiedon tästä. Tieto levisi hyvin nopeasti suomalaiseen sosiaaliseen mediaan ja alkoi aiheuttaa paniikkia huomattavasti laskeuma-aluetta laajemmalla alueella aiheuttaen pakenevien ihmisten aikaansaamia suuria liikenneruuhkia ja lukemattomia peltikolareita. Viranomaisilta meni kaksi kallista vuorokautta vakuuttaakseen ihmiset siitä, että laskeuma-alue ei todennäköisesti ulottuisi paljoa Eurajokea pitemmälle. Sitä ympäröivät kunnat oltiin evakuoitu vain kaiken varalta, koska säteilyn turvarajat saattaisivat siellä ylittyä, mutta itse rajat oltiin määritetty Suomessa hyvin alhaiseksi.
Uutislähetyksen jälkeisessä ajankohtaisohjelmassa haastateltiin Mäkisen pariskuntaa, jotka kyyneleet silmissä kiittivät terroristeja, jotka olivat päästäneet heidän perheensä pois alueelta. Ohjelmassa ei tosin käsitelty sitä säteilymäärää, jonka perheen jäsenet olivat mahdollisesti saaneet. Ei ollut yllätys, että virallinen media – vaikka tietysti lööpit kirkuen iskuista uutisivatkin - eivät toisaalta juurikaan tuoneet esille maassa sillä hetkellä vallitsevaa paradoksia. Nyt olisi ollut tarjolla oikeita pakolaisia oikeasta kuolemanvaarasta. Media ei hirveästi mainostanut sitä, että nämä oikeasti kuoleman uhkaa paenneet suomalaiset oltiin majoitettu tilojen puutteessa koulujen luokkahuoneisiin, liikuntasaleihin ja telttoihin. Ei juuri mainostettu sitäkään, että näissä pakolaisissa oli nyt yllin kyllin naisia ja lapsia. Ei nostettu esille sitä, että pakolaiset käyttäytyivät alkeellisista oloista huolimatta hyvin, eivätkä valittaneet ruuasta vaan pistelivät ohrapuuronsa mutisematta. Ei korostettu sitä, että pakolaiset ilmoittivat palaavansa kotiin heti, kun se vain on mahdollista. Ja ennen kaikkea ei mainostettu sitä, että samaan aikaan huomattavasti mukavimmissa oloissa majaili kolmisenkymmentätuhatta pääosin nuorta miestä, jotka olivat omanlaisella turvapaikkainterrailillaan ja valittivat palvelun tasosta. Ja joissa turvapaikkainterreilaajissa oli mitä varmimmin jo uuden iskun suunnittelijoita.
Sen sijaan ajankohtaisohjelmassa haastateltiin vielä yliopistollista tutkijaa, joka totesi, että terroristit ovat ekstremistejä jotka eivät edusta oikeaa islamia ja suomalaisten tulisi nyt yhdessä liittyä asennetalkoisiin, etteivät Joensuuhin ja Olkiluotoon tehdyt iskut lisäisi rasismia. Seuraavana päivänä pääministeri piti kansalle puheen, jossa totesi että tämän järkyttävän tapahtuman tulisi yhdistää niin suomalaisia kuin uussuomalaisia yhteiseen rauhanrintamaan eikä pelolle ja suvaitsemattomuudelle tulisi antaa tuumaakaan periksi…
Kiitokset kommentoija Jani Alanderille pohjaideasta. Selväähän on, että kirjoituksessa löytyy reaktorirakennuksen sisältä varmasti virheitä, mutta antanette anteeksi, sillä enhän minä ydinfyysikko ole. Enkä toisaalta halua räjäyttää minkään muunkaan tyyppistä voimalaa. Sähkölle on tarvetta eikä voimaloita muutenkaan passaa räjäytellä. Se on hullun touhua se semmonen.