Sain sähköpostiini linkin Kirkko ja kaupunki-lehden nettijulkaisun Valomerkin julkaisemasta kirjoituksesta. Kirjoitus on julkaistu jo viime vuoden syyskuussa, mutta sitä voi silti pitää erittäin ajankohtaisena, sillä se on julkaistu sen jälkeen kun Invaasio 2015 alkoi ja ennen kaikkea se on malliesimerkki siitä, että kun viestintuojan kertomaa sanomaa ei voida faktoilla perustella nurin, niin silloin keskitytään viestintuojan itsensä demonisoimiseen ettei hänen viestiään vaan vahingossakaan kuunneltaisi, ja apuna käytetään luonnollisesti sopivan oppiarvon omaavaa ihmistä ja hänen ainakin kuviteltua arvovaltaansa. Demonisoinnissa ei tietenkään varsinaisesti kerrota sitä, kuka viestintuoja on ja mitä hän varsinaisesti sanoi, vaan luodaan jonkunlainen demonisoitavan ihmisen prototyyppi. Ja luonnollisesti se luodaan oman tarkoitushakuisen mielikuvituksen mukaiseksi sekä annetaan viesti, että näitä ihmisiä ja heidän kertomiaan asioita ei tulisi lukea.
Tällä kertaa oppiarvon tuomaa ainakin kuviteltua arvovaltaa tarjoaa teologi, terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Tommy Hellsten, ja julkaistun jutun otsikko on komeasti ”Terapeutti: Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko.”Tiedän sinänsä hyvin että ei ole selvää, mikä kirjoituksessa on suoraan Hellstenin sanomaa ja mikä taas toimittajan tulkintaa, mutta oletan, että Hellstenillä on ollut kyllä mahdollisuus tehdä vaadittavat korjaukset, mikäli hän olisi ollut tulkinnasta eri mieltä. Laitetaanpa ensiksi kirjoituksesta muutamia kohtia:
- Tommy Hellstenin mukaan nettivihaaja yrittää kasvaa toista ihmistä mitätöimällä.
- Media sulki syyskuussa kommenttipalstojaan vihapuheen vuoksi. Terapeutti Tommy Hellsten pitää ratkaisua välttämättömänä ja oikeana. Vihakirjoittaja joutui näin hetkeksi seinää vasten, jolloin hän sai miettiä omia asenteitaan ja kohdata itsensä.
- Hellstenin mukaan netin arveluttavuus on siinä, että se antaa foorumin narsistiselle ja sairaalle riehumiselle ilman että kukaan sanoo vastaan.
- Vihaa lietsova yrittää Hellstenin mukaan rakentaa minuuttaan uhon avulla. Kirjoittaja yrittää osoittaa omaa erinomaisuuttaan vihaamalla ja kuvittelee kierolla tavalla olevansa hyvä.
- Vihakirjoittaja on Hellstenin mukaan todennäköisesti arkielämässä arka ihminen, joka räyhää vain turvallisen netin suojasta. Silloin ihminen ei kohtaa itseään, eikä voi muuttua. "Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko. Yrittämällä polkea muita alas ja nousemalla heidän päälleen, he yrittävät kasvaa suuremmiksi. Tosiasiassa he pienenevät entisestään, koska eivät kohtaa itseään", Hellsten sanoo.
Ja tässä vaiheessa eräs Yrjö puolestaan toteaa, että mikäli kyseinen kirjoitus olisi tarkoitettu joksikin muuksi kuin puhtaaksi propagandaksi, siinä olisi tullut olla mukana seuraava lause:
Luonnollisesti netti on täynnä nykyistä haittamaahanmuuttoa vastustavia kirjoituksia ja kirjoittajia, jotka ovat perustelleet näkemyksensä täysin asiallisesti. Tämä nettivihaajista kertova kirjoitus ei koske heitä.
Ja tätä lausettahan ei kirjoituksessa ole, mikä onkin asian punainen lanka. Kenestä Hellsten oikeastaan puhuu? Niin hän kuin toimittajakin on hyvin perillä siitä, että valtamedia ei sulkenut keskustelupalstojaan suinkaan vihapuheen vaan vihapuheeksi tulkitsemansapuheen vuoksi. Tulkinta tehtiin taktisista syistä, sillä se vihapuheeksi tulkittu puhe sisälsi ikävän asiallisesti perusteltua haittamaahanmuuton arvostelua, johon valtamedia ei kyennyt vastaamaan. Niinpä se lopetti keskustelun, jatkoi yksipuolista epistolansa julistamista ja pyrkii ns. asiantuntijoitten avulla määrittelemään koko kansallismielisen kansanosan heiluvan jossain latvalataamon, alkoholismin ja joukkomurhan sekavassa välitilassa. Tietäen itsekin valehtelevansa, sillä se ei uskalla vastata kysymykseen ”entäs jos ne perkeleet ovat olleetkin oikeassa koko ajan?”.
Hellstenin tapaa määritellä ”ne jotkin” voi määritellä neuvostotyyppiseksi poliittiseksi puoskaripsykologiaksi. Hellsten on terapeutti ja sen myötä hänellä olisi ammattinsa perusteella tiettyjä ammattiinsa liittyviä moraalivaatimuksia, joita hän ei nyt noudata. Käyttääkö hän tittelinsä suomaa arvovaltaa mitätöidäkseen hänen kanssaan eri mieltä olevien ihmisten oikeuden sanoa perusteltuja mielipiteitään? Onko hänellä ollut terapiassa koskaan ihmistä, joka on hakeutunut terapiaan siksi, että hän mieltää olevansa vihakirjoittaja? Tai onko hänen asiakkaakseen koskaan hakeutunut ihminen sillä perustella, että hän vastustaa haittamaahanmuuttoa ja haluaa parantua vaivastaan? Millä kokemuksella hän puhuu näistä ihmisistä? Kuinka paljon hän oikeastaan on lukenut kyseisten ihmisten kirjoituksia? Minkälainen kosketuspinta Hellstenillä on haittamaahanmuuttoa vastustavien ihmisten elämään? Onko hänellä sitä ollenkaan? Onko hän varsinaisesti tavannut ensimmäistäkään? Millä perusteella Hellsten voi diagnosoida ihmisiä, joita hän ei tunne? Hellsten astuu tällä epistolallaan samaan, joskaan ei kovin kunniakkaaseen sarjaan Jaana Haapasalon kanssa, joka psykologina diagnosoi ilman varsinaista diagnosointioikeutta useamman sataa tuhatta suomalaista metsästäjää mielenvikaiseksi.
Kaava on tuttu ja toistunut lukemattomia kertoja. Kun et pärjää faktoilla, määrittele vastapuoli jollain tavalla mielenvikaiseksi, mielellään työttömäksi (niin kuin se olisi synti), mielenterveydellisistä ongelmista kärsiväksi eikä alkoholismikaan ole tässä pahasta. Sen voit häpeämättä tehdä, sillä koko valtamedia on puolellasi eikä se kysele väitteillesi perusteita. Älä myöskään varsinaisesti nimeä ketään kirjoittajaa, sillä se tietäisi vain sitä, että ihmiset kävisivät tutustumassa hänen tuotantoonsa ja saisivat siitä ehkä pelottavan ahaa-elämyksen. Käytä vain yleisellä tasolla olevia termejä ”vihakirjoittajista”, tee heistä jonkunlaista epämääräistä vihan mustaa usvaa, jota ei tarvitse nimetä, mutta josta tulee varoittaa ja joka aivan varmasti kattaa kaikki vähänkin kansallismieliset ajattelijat. Ja syyllisty samalla siihen yleistämiseen, mistä itse vastapuoltasi syytät.
Sinänsä jutussa – varmaankin tahtomattaan – kerrotaan tavallaan valtamediasta itsestään, tosin ehkä jutun kirjoittaja ei sitä itse tajunnut:
Hellsten pohtii, että jos tällaisella henkilöllä on yhtään ihmisyyttä jäljellä, hän tuntee huonoa omaatuntoa vihapuheistaan, mutta on niihin niin koukussa, ettei voi lopettaa.
Sinänsähän voi ymmärtää lauseen tarkoittavan että viralliseen näkemykseen nähden eri mieltä olemista voi verrata riippuvuuteen addiktoivaan huumeeseen, missä tulkinnassa mennään tietysti komeasti poliittisen puoskaroinnin puolelle. Mutta sinänsä lause kertoo itseasiassa osuvasti myös valtamediastamme. Se on viimeiset parikymmentä vuotta levittänyt aina vain kiihtyvällä tahdilla monikultturismihysteriaa ja alkuun kiistänyt sitä vastustavia mielipiteitä edes olevan olemassa ja siinä vaiheessa kun se ei sitä enää voinut millään tavoin kiistää, se alkoi demonisoida vastakkaisen ajattelun edustajia kaikilla keksimillään tavoilla. Tavoilla, joissa keskitytään kirjoittajan henkilöön, ei hänen kertomaansa asiaan ja tavoilla joita voidaan perustellusti kutsua niiksi kuuluisiksi vihakirjoituksiksi. Median puolella on kyllä ainakin jossain määrin tajuttu, että sen julistama monikulttuurisuusideologia ei johda muuhun kuin Suomen sekä muunkin Euroopan muuttumiseen uusiksi kehitysmaiksi ja sitä myötä monikulttuurisuuspropaganda itsessään on vihapuhetta yleistä turvallisuutta ja hyvinvointia kohtaan. Mutta media on niin koukussa omaan vihapuheeseensa ja kasvojen menettämisen pelkoon, ettei se voi lopettaa.
Tässä vaiheessa tulee muistuttaa, että tuoreen tutkimuksen mukaan (sivu 88) 74 % suomalaisista halusi saada maahanmuuttopolitiikkaa tiukemmaksi. Vain 11 % oli eri mieltä. Elämme maassa, jossa tuo 11 prosenttia voi etädiagnosoida tuon 74 prosenttia joko jollain lailla mielenvikaisiksi tai ainakin syrjäytyneiksi ja joka tapauksessa todeta, että heidän mielipiteellään ei ole merkitystä. Mikä tietysti antaisi mahdollisuuden tehdä jonkunlaisen – eikä niin mairittelevan – etädiagnoosin tästä yhdestätoista prosentista ja kysyä, että millä oikeudella he sen etädiagnoosin tekevät.
Tätä etädiagnoosia minä en tee, sillä en etädiagnooseja suosi. Eikä minulla ole siihen oikeuttakaan. Nämä etädiagnoosit muistuttavat aivan liikaa Neuvostoliiton ajoista, jolloin toisinajattelevia suljettiin mielisairaaloihin. Oikean mielenterveyteen liittyvän diagnoosin tekee edelleenkin psykiatri ja vain tavattuaan potilaan. Vastapuolelle, johon myös ev lut kirkkomme kuuluu ei etädiagnoosien tuottaminen taas ole mikään ongelma. Mikä tietysti on selvää, sillä heillähän on vain hävittävää.
*
Lisäys ennen julkaisua: Kovasti oikeamielisistä mielipiteistään tunnettu piispa Irja Askola jatkaa tuoreessa Helsingin Sanomien haastattelussa Valomerkin linjaa, tai paremminkin voi kai sanoa, että Valomerkki on Irja Askolan linjoilla. Hän toteaa:
- ”Julkiseen keskusteluun pesiytyy käsitteitä, jotka voivat olla selkeästi rasistisia ja hyvin ilkeämielisiä.”
- ”Meillä kaikilla on vastuu siitä, että asenneilmastoa ei päästetä lipsumaan. Vihapuhetta ei pidä sallia.”
Jälleen jäi määrittelemättä se, mitä se oikein on se lipsuva asenneilmasto ja mitä olikaan vihapuhe. Luonnollisesti Askola sielunsiskoineen näkee asian niin, että oikean asenneilmaston määrittelevät he itse, joskaan kukaan ei kerro, että keneltä he saivat tämän määrittelyvallan. Joka tapauksessa Askola antaa osviittaa tervatusta, hyvin voidellusta ja lipsumattomasta asenneilmastosta kertomalla työttömäksi jääneeltä yksinhuoltajaäidiltä saamastaan viestistä, jossa äiti kertoo joutuvansa valitsemaan, onko varaa ostaa lapselle aamiaisjugurttia vai itselleen verenpainelääkkeitä. Viestinsä lopuksi yksinhuoltajaäiti totesi: ”silti piispa vain hyysää maahanmuuttajia”.Mutta Askolan näkemys asiaan on selkeä:
- ”Näen tämän ja ymmärrän. Moni ihminen kokee, että hänen hädästään ei kukaan välitä, hänen kertomustaan ei kukaan kuule. Siitä syntyy vihaa ja katkeruutta. Mutta on väärin asettaa vastakkain turvapaikanhakijoita ja irtisanottuja ihmisiä.”
Ei Askola näe. Ei hän ymmärrä. Eikä hän välitä. Jokaiseen tänne tulleeseen turvapaikkahuilailijaan upotettu euro on pois juuri tuolta työttömältä, mutta turvattua toimeentuloa nauttivan Askolan mukaan ne ovat priorisoituja rahoja joista ei tarvitse edes keskustella, sillä siitä keskusteleminen on vihapuhetta. Yksinhuoltaja on asia, joka ehkä mainitaan mutta sitten unohdetaan ja keskitytään sen jälkeen taas oikeaoppisempiin asioihin. Eikä Askola kaltaisineen suostu koskaan vastaamaan siihen kuuluisaan kysymykseen ”mikä on piikin lopullinen raja?”.
Sillä jos hän vastaisi kysymykseen, hän joutuisi tunnustamaan, että piikille ei ole mitään rajaa. Koskaan. Irja Askola on henkilö, joka herättää oikeutettua vihaa ja katkeruutta. Ja hän tekee sen vielä ylpeästi.
Kirkosta voi kätevästi erota tämän linkin kautta.
Vielä lisäys samana päivänä: Pääministerimme Juha Sipilä möläyttää tässä Yle Areenan pätkässä (alk. kohdasta 7.47) että Dublinin sopimuksen mukaan Suomi olisi voinut poistaa maasta kaikki tänne tulleet turvapaikkahuilailijat. Sitä hallitus ei tehnyt, vaan vaati kansalaisia hyysäys- ja hyväksymistalkoisiin. Kiitos Sepe Susihukkaselle vinkistä.