Tässä internetin aikakaudessa on kyllä kieltämättä monia hyviä puolia. Sehän on tullut sanottua jo useamman kerran, että sananvapaus nykymaailmassa voi toteutua vain vapaan internetin kautta, sillä valtamedia opetustehtävänsä mukaan ”ohjaa totuutta hienovaraisesti ideologisesti oikeaan suuntaan” eli suomeksi sanottuna puhuu paskaa. Toinen, varsin erinomainen piirre netissä on se, että tämmöinen tavallinenkin häiskä pystyy seuraamaan kaikkia suomalaisia maakuntalehtiä ihan tästä työpöydältään. Aikanaan se onnistui vain siten, että otti suunnaksi kirjaston eikä sielläkään tarjonta mikään sataprosenttinen ollut.
Tällä kertaa maakuntalehti, mihin Hommaforumin kautta tuli törmättyä oli Kotkassa ilmestyvä Kymen Sanomat. Maakuntalehdillähän on – niin kuin lukija varmasti tietää – menossa kova keskinäinen kilpailu siitä, mikä lehdistä pääsee samalle tasolle kuin mokutuksen koraani eli Yle ja mokutuksen hadith eli Helsingin Sanomat. Kilpailussa pyritään määrittelemään Suomelle ja suomalaisille kallis, haitallinen ja vaarallinen maahantunkeutujavyöry hyödylliseksi ja välttämättömäksi monin erilaisin, etten sanoisi mielikuvituksellisin tavoin. Kilpailu on kova ja äärimmäisen tasainen, eikä voittajaa ole helppo määritellä, mutta täytyy myöntää, että Kymen Sanomien toimittajalla on päällä kovasti oikeamielinen asenne ja hyvä yritys. Hän ylistää vastaanottokeskuksia niitten työllistävän vaikutuksen vuoksi ja aloittaa epistolansa otsikolla:
Turvapaikanhakijoista töitä tuhansille
Tämän jälkeen hän jatkaa epistolaansa:
Turvapaikanhakijoiden määrän vauhdikas kasvu tuo työtä varsinkin suomalaisille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Vastaanottokeskukset ovat työllisyyden näkökulmasta nopein kasvuala, minkä on kuntien ja järjestöjen ohella panneet merkille yksityiset yritykset.
Kasvu on niin vauhdikasta, ettei kenelläkään ole tarkkaan tietoa vastaanottokeskuksiin syntyneiden työpaikkojen määrästä. Nyt puhutaan jo tuhansista. Uusia keskuksia perustetaan miltei joka päivä ja työntekijöitä palkataan koko ajan.
Etelä-Kymenlaaksossakin vastaanottokeskuksiin syntynee ainakin yli sata työpaikkaa. Jo nyt seudulle on sijoitettu yli 500 turvapaikanhakijaa ja uusia tiloja keskuksille haetaan koko ajan.
Aikuisten vastaanottokeskuksissa pitää maahanmuuttoviraston suosituksen mukaan olla yksi työntekijä 10—16 turvapaikanhakijaa kohden yksikön koosta riippuen. Alaikäisten hakijoiden tuki- ja ryhmäasunnot vaativat enemmän henkilökuntaa. Yhtä työntekijää kohden on 2—4 nuorta. Nuorten yksiköitä Etelä-Kymenlaaksossa on kolme ja kaksi uutta perusteilla.
Eli tämähän saa – ainakin toimittajan mielestä – taloutemme voimakkaaseen ylöspäin suuntautuvaan ns. takaperoissyöksykierteeseen. Koska toimittaja on toimittaja, niin hänelle on ehkä turha yrittää selittää sitä, mistä se raha tähän toimintaan kerätään ja mistä se taas puolestaan on pois. Jostain vientiteollisuudesta ja varsinaisista nettoveronmaksajista on aivan turha höpöttää, kun eihän se jakeluun kumminkaan mene. Sillä toimittaja on niitä ihmisiä, joka uskoo meisselin kasvavan pituutta joka kerta kun se siirretään lahkeesta toiseen. Lopulta meisselin kärki pyrkii jo lahkeesta ulos, ja se pitää tunkea sukkaan, ettei tule hätkähdyttävä paljastus.
Mutta jos tämä niin valtion kuin median suosima Kankkulan kaivo-metodi on todellakin se ainoa oikea tapa työllistää, eikä mitään muuta voi edes ajatella, niin hotellin respalla olisi kyllä tarjottavana suomalaisille huomattavan vähemmän haitallista tempputyöllistämistä. Jos lähdetään vaikka ruumiillisen työn puolelta, niin silloinhan voitaisiin työllistää tuhansia ihmisiä tittelillä tiililogistiikkasuorittaja. Tiililogistiikkasuorittajalla olisi työmaanaan sadan kappaleen tiililäjä, jota hänen tulisi siirtää viisi metriä vasemmalle yksi tiili kerrallaan ja tehdä niistä siisti pino. Kun uusi pino on saatu aikaiseksi, hän alkaa siirtää tiiliä taas puolestaan viisi metriä oikealle ja niin edelleen. Siinähän se työpäivä mukavasti kuluukin tiiliä läjäillessä. Varmaankin voitaisiin myös palkata tiililogistiikkasuoritusvalvojia, jotka kirjaisivat ylös kuinka paljon tiiliä on siirretty läjästä toiseen ja varmaan näistäkin jossain virastossa tommosia puolivuotisseurantoja tehtäisiin ja niitä tekemään luonnollisesti palkattaisiin lisää henkilökuntaa.
Toimistotyön puolella taas voitaisiin perustaa tuhansia nelihenkisiä työryhmiä, jotka koostuisivat seuraavista työryhmän jäsenistä:
- 2 kpl toimistotyöntekijää
- 1 kpl sisälähetti eli tsuppari
- 1 kpl valintamenettelyvälineistöinspektööri
Työn kuva etenee näin: Toimistotyöntekijä naputtelee kerta toisensa jälkeen tietokoneen kirjoitusohjelmalla rasti-ruutuun valintapaperin, joka on taas kopioitu vanhasta Kari Suomalaisen pilakuvasta. Eli paperissa on neljä vaihtoehtoa, joista yksi tulee valita:
JAA [ ]
EI [ ]
OTTIATUOTA [ ]
BINGO [ ]
Sitten hän printtaa paperin ja soittaa paikalle tsupparin. Tsuppari ottaa paperin ja vie sen viereisessä työhuoneessa olevalle toiselle toimistotyöntekijälle ja tuo samalla toisen toimistotyöntekijän tekemän tekemän täsmälleen samanlaisen paperin. Tsuppari poistuu omaan huoneeseensa odottamaan uutta työtehtävää ja toimistotyöntekijät kaivavat työpöydän laatikostaan tikan, jonka he heittävät työhuoneensa seinällä olevaan tikkatauluun, joka on jaettu neljään sektoriin, eli tietenkin JAA / EI / OTTIATUOTA / BINGO. Sen mukaan, mihin tikka osuu, toimistotyöntekijä laittaa ruksin toisen toimistotyöntekijän lähettämään paperiin, soittavat tsupparin paikalle ja paperi & tikkakaruselli jatkuu.
Toimistotyöntekijöillä on käytössään viisi tikkaa, ja kun kaikki nakottavat seinällä olevassa JAA / EI / OTTIATUOTA / BINGO-tikkataulussa, soittaa toimistotyöntekijä paikalle valintamenettelyvälineistöinspektöörin, joka irroittaa tikat taulusta ja asettaa ne toimistotyöntekijän pöytälaatikkoon niille kuuluville paikoille. Järjestys ennen kaikkea. Aina ennen ruokatuntia ja ennen työpäivän loppumista toimistotyöntekijät ynnäävät ylös päivän JAA / EI / OTTIATUOTA / BINGO-otannan, siirtävät sen taulukkolaskentaohjelmaan ja lähettävät ne läänin ottiatuotatutkintatoimistoon, jossa akateemiset ammattilaiset tekevät lukemista ammattimaisia johtopäätöksiä jotka vaikuttavat voimakkaasti jotain johonkin.
Jos halutaan siirtyä näissä tempputyöllistämisissä vielä ylemmille tasoille, niin maassamme voitaisiin palkata myös huomattava määrä tutkijoita, joista muodostettaisiin satoja työryhmiä. Työryhmät miettisivät keskenään sitä, voiko väsynytvesireaktoreita käyttää valtakunnallisessa sähköntuotannossa ja jos voi, niin missä mittakaavassa. Tehtävään kävisivät hyvin yhteiskunnallisten aineitten maisterit ja tohtorit, sillä varsinaista fysiikan osaamista ei tässä tehtävässä tarvittaisi. Pääasiahan olisi työllistäminen, ja työllistämisellä saatavilla huomattavilla verovaroilla Suomella olisi joka tapauksessa varaa ostaa sähköä ulkomailta vaikka väsynytvesireaktoreista ei saataisi irti ensimmäistäkään wattia. Jos joku nyt yleensä pystyisi määrittelemään, että mitä ne väsynytvesireaktorit ovat. Lisäksi vaadittaisiin, että näitten työryhmien kaikki työ tulisi esittää printattuna, että koostunut materiaali voitaisiin silputa ja käyttää polttoaineena kaukolämpövoimalassa.
Nämä kaikki esitetyt tempputyöllistämisen muodot olisivat kieltämättä täysin turhaa jonninjoutoa, mutta ne olisivat silti huomattavasti viisaampi vaihtoehto kuin nykyinen työllistäminen käyttäen keppihevosena sitä, että sillä perustellaan ja vaaditaan ihmisiä hyväksymään maahantunkeutuja-aallon siunauksellisuus. Mikäli näitä hotellin respan esittämiä työllistämistapoja oltaisiin käytetty nykyisen sijaan, niin rahat olisivat menneet yhtä lailla murrin perseeseen, mutta siihen se sitten olisi jäänytkin. Meille ei olisi tullut kymmeniä tuhansia loppuiäkseen elätettäviä jätkiä, naiset saattaisivat edelleenkin lenkkeillä kaikessa rauhassa pimeällä, eikä tilastonikkarien tarvitsisi määritellä päivittäin aina uusiksi sitä, kuinka monta lukua saadaan mahtumaan termin ”yksittäistapaus” alle.
Hotellin respasta heitetään vielä villi veikkaus siitä, että kyseisen jutun kirjoittaneella Seppo Häkkisellä ei ehkä ole käsitystä siitä, minkälaista laitoksissa tapahtuva sosiaalityö on. Ehkä hän todellakin ajattelee alamme työntekijöitten tuumivan, että hienoa, hommia on tarjolla. Päästään paapomaan hiekkaneekereitä. Itselläni on alasta niin pitkä kokemus, että voisin sanoa asian tiimoilta jotakin. Kyseinen työ ei ole ollut mitään varsinaista herkun leipää koskaan, ja varsinkin nykyisin, täysin riisuttujen valtuuksien aikana se on muuttunut aina vain hankalammaksi.
Mutta se on vieläkin työtä, jota jotenkuten pystyy tekemään. Sen sijaan jos puhutaan siirtymisestä laitokseen, jossa asiakkaana ovat suomen kieltä taitamattomat ”alaikäiset lapset” eli ikähaitarilla 16 – 32 vuotta, niin kuinka monen alani työntekijän kyseinen Häkkinen kuvittelee siirtyvän sinne, ellei ole ehdoton pakko? Varsinkin naistyöntekijän, sillä islamilaisesta kulttuurista tuleville jätkille länsimainen nainen on olentona alempi kuin käärmeen maha ja se on valmiiksi jo tosi alhaalla se.
Noin henkilökohtaisesti ajattelen asiasta niin, että jos vaihtoehtoinani ovat:
1. Lähde vastaanottokeskukseen passaamaan parta-ankkureita.
tai
2. Ammu pyssyllä kämmenestäsi läpi.
Niin luulen hyvin vahvasti, että lähtisin asekaapille hakemaan revollini. Ei se ole kuitenkaan kuin kakskakkonen, ja hyvinhän sitä yhdelläkin kädellä pärjää. Vaimoni on vielä enemmän samaa mieltä, sillä minä saan varsin härskin habitukseni myötä ehkä parta-ankkuritkin jonkunlaiseen rotiin, mutta pienikokoisella vaimollani ei ole siihen mitään mahdollisuutta. Hän itse totesi asiasta, että joku raja se on itsensä kiusaamisellakin. Ja suoranaisella häpäisyllä. Jos ei muuta, niin otetaan sitten karenssi. Onhan meillä melko iso perunapenkki. Ja jonkun verran rahaa säästössä.
Kyseinen Häkkinen voisi ehkä itse mennä töihin kyseisiin vastaanottokeskuksiin. Aloittaen vaikka vapaaehtoisena. Eikös niistä ole kova kysyntä?
Yhtä kaikki, hotellin respasta toivotetaan lukijoille hyvää alkavaa joulukuuta. Kai se joulu tulee tänäkin vuonna. Ja joululahjojahan meille tuleekin Tornion kautta joka päivä. Ehkä me vuonna 2016 saadaan lopultakin aikaan se vuosikymmeniä ennustettu työvoimapula.
Ei ole ihmekään, että näitä nuoria naistyöntekijöitä hymyilyttää. Tietäväthän he olevansa pioneereja projektissa, joka toi Suomeen uskomattoman vaurauden ja hyvinvoinnin.