Niin, nythän on pidetty niitä Kultaranta-keskusteluja. Sinänsä en ymmärrä, miksi niistä uutisoitiin niin paljon sillä eiväthän ne kinkerit olleet mitään muuta kuin puhetta puheen päälle, puhetta joka ei johda mihinkään.
Mutta siellähän
pääsi ääneen myös meidän kaikkien suuresti ja vielä enemmän arvostama Li
Andersson joka esitti omasta mielestään varsinaisen kuningatarajatuksen joka ehkä
ylittää röyhkeydessään kaikki aikaisemmat:
Vasemmistoliiton
entinen puheenjohtaja ja nykyinen Euroopan parlamentin jäsen Li Andersson
ehdottaa Kultaranta-keskustelujen ohessa, että ilmastotoimet tulisi laskea
osaksi puolustusmenoja, jotta Suomi voisi saavuttaa Naton
puolustusmenotavoitteen ilman, että määrärahoja lisättäisiin varsinaiseen
maanpuolustukseen.
Eli toisin
sanoen maanpuolustukseen ei lisättäisi määrärahoja ollenkaan. Eihän tämä ole
sinänsä mitään uutta. Vasemmisto on aina suhtautunut hyvin kielteisesti
maanpuolustukseen. Muistelen, että joskus Kekkoslovakian aikana vasemmistossa –
ainakin taistolaisissa – ehdotettiin, että Suomen maanpuolustus keskittyisi
passiiviseen vastarintaan. Ts. ei vastarintaan ollenkaan. Passiivisen
vastarinnan toimivuus nähtiin Tshekkoslovakiassa. Tietysti eihän heillä olisi
ollut mahdollisuutta muutenkaan.
Joka
tapauksessa voi todeta, että ne Li Anderssonin haluamat ilmastotoimet eivät ole
maanpuolustusta. Eivätkä ne vaikuta ilmastoonkaan, tuhoavatpahan vain Suomen
talouselämää.
Vasurit
elävät aivan omassa todellisuudessaan.
