- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat! Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Käsittelemme lähetyksessämme mitäs muutakaan kuin maahamme tullutta rikastavaa ja raikastavaa uussuomalaisuuden tulvaa ja sitä, kuinka karttuinen kansa opettelee uimaan uuden aallon leppeillä lainehilla.
- Näin alkuun voi sanoa, että tottumattomuus on saanut aikaan tiettyjä valitettavia ja epäilemättä ajan myötä ymmärryksen lisääntyessä poistuvia ongelmia, joista uusrikastussuomalaiset ovat ihan aiheesta suivaantuneet. Niin kuin esimerkiksi tämä ohrapuuron syöttäminen. Uussuomalaisethan opettivat meille, ettei ohraa voi syöttää kuin koirille ja ehkä naisille, ja me olemme nyt porukalla opettelemassa pois tästä vastenmieliseksi opetetusta eväästä, jota vielä hetki sitten tietämättämme luulimme vallan suureksikin herkuksi. Voi meitä sivistymättömiä.
- Kouvolassahan onkin vastattu suureen tarpeeseen asianmukaisin menetelmin eli ohrapuuroa vihaaville uussuomalaisille on palkattu thaimaalainen keittäjä. Keskuskeittiösapuskat jätetään suomalaisille koululaisille ynnä eläkeläisille ja siinä samassa on myös lisätty eläkeläisille tarjottavan ravinnon terveellisyyttä jättämällä annoksista leipä pois. Mehän kaikki tiedämme, että ei hiilihydraatteja kannata liikaa ahmia. Se lihottaa ja kaikkea sellaista.
- On tietysti vielä paljon opittavaa, esimerkiksi Joutsenon vastaanottokeskuksessa on paljastunut epäkohta eli telttamajoituksessa on lattialla ollut roskia. Siivouspalvelu ei ole pelannut alkuunkaan. Joku rajoittunut suomalainen voisi tietysti todeta, että eikö aikamiehet osaa itse siivota jälkiään, mutta tämähän on silkkaa kulttuuri-imperialismia toisenlaiseen mies – nainen-suhteeseen tottuneille ihmisille. Mitä me pohjoisen turvekammikulttuurin juopot juntit olemme opettamaan vanhojen sivistysmaitten ylpeitä asukkaita. Totta kai heille tarvitsee tarjota asianmukaisia siivouspalveluja.
- Epäkohtana on myös mainittava, että on tapahtunut jonkunlaisia mielenilmauksia tätä riemastuttavaa uusrikastumista vastaan, mutta onneksi valveutuneet kansalaiset ovat toimineet kiitettävällä päättäväisyydellä. Erityisesti näin tapahtui Tampereella, jossa yhdeksän uuspartisaania puolustautui sankarillisesti heidän kimppuunsa melkein hyökännyttä aivoinvalidia vastaan.
- Mutta koska me tavalliset ihmiset olemme kuuliaisia hallintoalamaisia, niin emmehän me itse ymmärrä kaikkia asioita, joista meidän tulisi olla huolissamme. Mutta siinä meitä auttaa virkakoneisto, joka onkin valmistelemassa uusia määräyksiä joilla suojellaan hirvittävästä vaarasta selvinneitä ja pahoin traumatisoituneita tänne pysyvästi vierailulle tulleita uussuomalaisia. Ja näistä määräyksistä meille kertoo sisäministeriön ihmisten asioihin kärsänsä tunkevan osaston päällikkö, saneleva virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Saneleva virkahenkilö Löröttät-Sixteen, tervetuloa lähetykseen.
- Kiitoksia, toimittaja Lärvänen ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille kuulijoille.
- Minkälaisista määräyksistä nyt oikein on kysymys? Mistä meidän tulisi olla huolissamme uusrikastuttajamaahanmuuttajien puolesta? Mitä emme ole itse vielä hoksanneet?
- Hyvin monista asioista tietenkin, mutta nämä nimenomaiset määräykset liittyvät metsästykseen ja ampumaurheiluun. Onhan nimittäin aivan hirvittävää, että maassamme on toista miljoonaa siviilien hallussa olevaa asetta samaan aikaan kun maahamme tulee kymmeniä tuhansia sodassa traumatisoituneita ihmisiä. Eihän sitä voi ymmärtääkään, minkälaisen kauhun heissä aiheuttaa jostain lähistöltä kuuluva laukauksen ääni.
- Aijaa, taaskos sitä puuhataan niitä pyssyjen pois keräämistä? Mutta ymmärtäähän saneleva virkamieskin, että eihän se onnistu.
- No niinhän ne poliisit ovat minulle sanoneet, tosin itse uskon, että sopivalla tahtotilalla, hyvällä tehtävien delegoimisella esimerkiksi puolustusvoimien henkilökunnan kanssa sekä tehtävien sopivalla priorisoimisella esimerkiksi järjestyksenvalvonnan puolelta resurssien siirtämisellä tämä onnistuisi. Sivistyneessä valtiossa ei mielestäni aseita ole kuin viranomaisilla. Mutta nyt ei pyritä aseitten poistamiseen, vaan humaanin akustisen suoja-alueen perustamiseen.
- Ja mitähän tämän humaanin akustisen suoja-alueen perustaminen käytännössä tarkoittaa?
- Sitä, että jokaisen uusrikastusvastaanottokeskuksen sekä sitä lähimpänä olevan suuremman taajaman ympärille piirretään viidentoista kilometrin harppiympyrä, jonka sisäpuolella ei saa harrastaa minkäänlaista metsästystä tai ampumaurheilua. Tällä tavoin varmistetaan se, että sodan kauhuista traumatisoituneet ihmiset voivat elää täysin rauhassa ilman vastuuntunnottomien suomalaisten ampumien laukauksien herättämää kauhua. Ja tämähän korostuu juuri näin syksyllä, kun nuo hirviporukat liikkuvat. Nehän näyttävät herra nähköön ihan miehitysarmeijalta. Ajatelkaa noita viattomia lapsia! Millaista kauhua he ovat kokeneet ja meidän ajattelemattomien suomalaisten vuoksi kokevat vielä lisää. Mutta nyt sille touhulle tulee loppu!
- Vaan minähän ajattelen niitä lapsia heti kun se lapsuuden määritelmä palautetaan siihen vanhaan malliin, eli kolmikymppinen turaparta ei kylläkään ole lapsi. Vaan että viistoista kilometriä… nehän pykää tännekin sitä uusrikastusvastaanottokeskusta… mitäs se meinaa meidän seuralle… hei Hösse, heitäs mulle se Huitsin Erän toiminta-alueen kartta ja sitten harppi ja viivoitin… kiitti… hjuu… no näyttää siltä että meidän seuran alueella pystyykin sitten jatkossa metsästämään ainoastaan tuolla alueen reunalla olevalla Kaulaanupottamanvituttamanrämpimänsuolla ja se on kyllä pelkkää lettoa. Taisi mennä semmoseksi, että heitellään jatkossa teeriä pelkillä kävyillä. Ja seuran ampumarata jää harppiympyrän sisälle. Sekö on sitten pois käytöstä sekin?
- No tietenkin. Mutta voittehan te ampua siellä ilma-aseilla. Niistä ei tule meteliä.
- Niin, kieltämättä ilmakivääri tuolla sadan metrin luodikkoradalla onkin varsin soiva peli. Vaan esittihän se toisaalta aikanaan toi Soininvaaran Odekin, että otetaan pyssyistä lukot poliisiasemalle. Kyllä niillä voi kylmäharjoitella kotona. Se vaan jäi Odelta selvittämättä, että mitenkähän sillä lukottomalla kiväärillä niitä kylmälaukauksia harjoittelee. Vaan tästä ei ole kyllä hirviporukat yhtään mielissään. Niin kuin ei tietysti muutkaan metsästäjät, mukaan luettuna minä.
- No mutta, jos teillä on tuota purkamatonta energiaa, jonka haluatte tuhlata johonkin niin brutaaliin ja rahvaanomaiseen harrastukseen kuin metsästykseen, niin tehän voitte suunnata toimintahalunne myös rakentavilla tavoilla. Tehän voitte osallistua uusrikastusvastaanottokeskusten toimintaan vapaaehtoistyöntekijöinä. Wippajei, että se olisi hienoa, kun raavaat suomalaiset miehet menisivät pullahalaamaan raavaita irakilaisia miehiä ja osoittaisivat, että Suomi on todellinen rauhan, rakkauden ja välittämisen kansakunta.
- Minulla olisi ehkä tähän jotain kommentoitavaa, samoin kuin hirviporukoillakin mutta kuulijoinamme on myös alaikäisiä, joten jätän kommentoimatta. Sen sijaan kysyn, että onko sisäministeriön ihmisten asioihin kärsänsä tunkeva osasto neuvotellut tästä määräyksestä poliisien kanssa?
- No mitäs neuvoteltavaa tästä määräyksestä poliisien kanssa on?
- Tietenkin sitä, että kuinka uusrikastajien rauhaan vaikuttaa se asia, että ruman näköiset isokokoiset poliisit tulevat uusrikastusvastaanottokeskusten alueelle julmasti pistoolit vyöllä holsterissa. Eikös se herätä pelkoa myös?
- Jaa, tuo pitää kyllä ottaa heti selvitykseen, kun palaan Helsinkiin. Tuo on kyllä ihan hyvä huomio. Meillähän ei ole vielä sitä aseetonta dialogipoliisia niin kuin Ruotsilla. Se on kyllä vakava puute.
- Mutta onkos asiasta keskusteltu puolustushallinnon kanssa?
- Minkä ihmeen takia tästä pitäisi sotilaiden kanssa puhua?
-No esmes sen takia, että jos sopivat tahot perustavat vastaanottokeskukset viiden kilometrin päähän niin Vekarajärven, Kajaanin, Niinisalon, Santahaminan kuin Utin varuskunnista niin tämän määräyksen mukaan aseellinen koulutus siellä jos ei nyt kokonaan lopu, mutta ainakin kärsii huomattavasti. Kun ei saa niitä traumatisoivia laukauksia kuulua.
- Eihän tuossa mitään ongelmaa ole. Myönnän, että en ole sotilasasioitten asiantuntija, mutta eikös tuollainen perusharjoittelu onnistu vaikka keppi kädessä ryömimällä ja huutamalla että laukaus laukaus laukaus sarrrrja sarrrrja. Ja ymmärtäähän toimittaja itsekin, että jotkut maanpuolustukseen liittyvät kysymykset ovat täysin toisarvoisia silloin, kun lievitetään traumautuneitten ihmisten hätää ja siinä samalla kohotetaan asiasta julkisesti huolestuneen ihmisen omaa egoa vielä tuplasti. Ja sen oman egon kohottaminen tässä kuitenkin se pääasia on. Kai toimittaja tämän ymmärtää?
- Ymmärtäähän toki. Ja tämänhän ymmärtää myös karttuisa kansa, joka opettelee uimaan uusrikastuksen aallokoissa. Pelastusliivit on tosin varattu salskeille arabinuorukaisille, mutta Suomihan on tuhansien järvien maa, joten eiköhän se opettelu onnistu ihan omiin nimiinkin. Sisäministeriön ihmisten asioihin kärsänsä tunkevan osaston päällikkö, saneleva virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Ehdotan nöyrimmin vetääntymistä paikalta ja siirtymistä saunaan Lällävedelle.
Myöhemmin, matkalla kohti Lällävettä.
Hösse: Vaan tuo idea hirvimiesten osallistumisesta uusrikastusvastaanottokeskusten toimintaan saattaa toimiakin.
Antero: Kuis? Tuntuu vähän epätodennäköiseltä. Meinaan että v-käyrähän tossa vaan nousee. Kun nuo Helsingin pellet päättävät jo etukäteen sitä, mikä uusrikastajia saattaisi loukata ja sen myötä kieltävät sen, mitä täällä on tehty iät ajat.
Hösse: Positiivisen kautta Antero, positiivisen kautta. Katsos, kotouttaminenhan on päivän muotisana. Ja siihen voivat hirviporukatkin osallistua. Meinaan, mitäs kotouttamista se on, ellei näitä ohrapuuronvihaajia totuteta suomalaiseen luontoon. Flooraan ja faunaan. Ja ennen kaikkea faunaan.
Pertta: Taidanpa ymmärtää ajatuksesi ytimen. Uusrikastajiahan pitää totuttaa suomalaiseen luontoon. Hirvimiehet voivat olla tässä suurena apuna. Yksi Suomen luonnon hienoimmista eläimistä on hirvi. Hirviporukat tietävät, missä hirviä on ja voivat viedä uusrikastajia tutustumaan niihin.
Antero: Taidanpa hoksata minäkin. Meinaan, siellä, missä on hirviä, niin siellähän on myös…
Hösse: Jep.
Kotouttamistyöntekijä Urmas Hlärbänen odottaa innolla uusia asiakkaitaan. Urmas kuuluu viiden miljoonan työntekijän moniammatilliseen työryhmään.
*
Lukijalle: Inspiraatio kirjoitukseen tuli Herra X:n minulle lähettämästä lehtileikkeestä:
Trolli vai ei? Ken sen tietää.
![]()
Lisäys myöhemmin eli mainos: Nuivan historian yksi ehdottomasti parhaimmista blogikirjoittajista eli Octavius näyttää palanneen vuosia kestäneeltä tauoltaan. Tervetuloa takaisin.