Jossain päin Etelä-Suomea…
Maaseudulla,
ei tosin kovin kaukana lähimmästä kaupungista oli museomielessä entisöity ja
uudelleen rakennettu maitolava. Ja kas, sen ympärillä oli nelisenkymmentä
liimatilhiä, vihervästäräkkiä ja sukkahousukoppeloa jotka pitivät kovaa ääntä. Meteliä
suorastaan. Rumpujakin siinä paukuteltiin ja kohtuulliseen tahtiin huudettiin
että ”patriarkaatti on hävitettävä”. Olipa sellaisia kylttejä ja julisteitakin
paikalla.
Paikallislehden
miespuolinen toimittaja kyseli aikansa että onko mielenosoituksessa joku
puhemies anteeks puhehenkilö ja lopulta haastateltavaksi tuli eräs nuori ja
arabihuivilla naamioitunut nainen. Toimittaja kysyi:
- Niin…
tota noin… te siis vastustatte tätä maitolaituria?
-
Kyllä! Sillä se on ilmiselvä ja vastenmielinen muisto maaseudun
patriarkaalisesta alistuskulttuurista. Kulttuurista jossa naiset olivat
sidottuja tilaansa ja mieheensä ja jotka joutuivat olemaan lapsentekokoneita. Lisäksi
suomalainen maa- ja eritoten karjatalous tuhoavat maapallon ilmastoa. Vain
kasvisruokailu on kestävää kehitystä. Se, että tällainen häpeän muistomerkki on
rakennettu tänne uudestaan aikana kun maitolaitureita ei enää muuten ole ja
naiset ovat vapautuneet ja voimautuneet on täysin selvä patriarkaalinen ja sitä
kautta äärioikeistolainen provokaatio. Sitä me emme voi hyväksyä!
- Tuli
vain mieleen kysyä että noilla Suomessa asuvilla islamilaisilla naiset ovat
edelleenkin kotiinsa sidottuja synnytyskoneita. Aiotteko protestoida sitäkin
vastaan?
- Se on
siis niinqu aivan eri asia! Oletteko joku rasisti?
- No
enhän toki. Mutta mitä te nyt aiotte tehdä? Polttaa tuon maitolaiturin?
- Emme.
Sillä tämä on väkivallaton mielenilmaus. Vaadimme mahdollisimman suurta
tietoisuutta ja näkyvyyttä. Ja tuoltahan tuleekin Ylen toimittaja. Menkääpäs
sivummalle ja antakaa hänelle tilaa.
Selvästi
asiasta innostunut Ylen naistoimittaja alkoi haastatella aktivistia. Samaan
aikaan joukosta oli irrottautunut kaksi arabihuiveilla itsensä naamioinutta
miestä. He kävelivät mutkan taakse jossa heitä odotti vanha, mutta
hyväkuntoinen Transitin paku. Miehet ottivat huivit pois ja kas, hehän olivat
Huitsinnevadan paikallisradion äänimiehet Hösse Kikkinen ja Pertta Järvelä.
Autossa heitä odotti toimittaja Antero Lärvänen joka kysyi:
- Taisi
mennä ihan hyvin?
-
Hähhää, joo täydestä meni kuin väärä raha. Noi uskoo ihan oikeasti aivan kaiken
minkä niille syöttää kun vaan vakuuttavasti puhuu. Eikä välttämättä edes niin
vakuuttavasti kun ne kerta kaikkiaan haluavat uskoa ja löytää uutta metelöinnin
aihetta.
- Jep.
Ja mehän mentiin noiden liimatilhien aiheita etsivään kokoukseen ja
esittäydyttiin olevamme miehisyyteemme pettyneitä ja syyllisyyttä tuntevia
henkilöoletettuja. Siinä hetken aikaa esitettiin katumusharjoituksia siitä että
meillä on munat ja sitten esitettiin noille pimuille se idea maitolaiturista patriarkaatin
ja ilmastovastuuttomuuden symbolina. Ja sehän otti heti tulta. Ja tuli alkoi
ruokkia itseään. Meidän ei tarvinnut sen jälkeen enää tehdä mitään.
- Nyt
vaan odotetaan mielenosoituksen huipentumaa.
Ja
huipentuma oli tulossa. Transitin viereen ajoi tutun maanviljelijän traktori
jossa oli perässä täysi tankillinen lietelantaa. Viljelijä avasi traktorin
komuutin oven ja kysyi:
-
Sielläkö niitä on?
- Onhan
niitä. Useampi kymmenen. Kovasti innokkaalla ja osallistuvalla päällä.
- No
täytyypä sitten jatkaa sinnepäin. Tässä vaan köyhällä maajussilla saattaa
joskus tankista nuo sulkuventtiillit pettää…
Traktori
jatkoi matkaansa. Hetken kuluttua Antero, Hösse ja Pertta kuulivat sen verran
voimakasta kirkumista ja rääkymistä että saattoivat päätellä säiliön
sulkuventtiileiden pettäneen ja painettakin olleen riittävästi.
- No
niin, tämähän meni sitten aivan luonnonmukaisesti. Luomuna suorastaan. Mitäs
meillä oli seuraavaksi suunnitteilla?
- No
sehän oli se idea että usutetaan ne mekkaloimaan johonkin sopivaan hirviporukan
pikkujouluihin.
- Siinä
on tietysti se ongelma että ne ovat loppusyksystä ja silloin taitaa olla
leikkipartisaanin hipiälle vähän liian kylmä.
- Ja
tietysti sekin että ne saattaisivat siinä kerrankin oppia mitä on kun päätä
särkee. No, lyödäänpä Ransitista ykköstä läpeen ja lähdetään Lällävedelle
saunomaan.
Inspiraatio
tähän kevyeen kesäfiktioon tuli Qroquius Kadilta. Kiitokset hänelle. Ja ehkä
tähän sopii vielä tunnelmapala kesäiseltä piknikiltä. Löytyi netistä:
