Ylen pääpomo Merja Ylä-Anttila avautuu missäs muualla kuin Ylen omilla sivuilla. Hänellä on huoli – Ylen ylläpitämästä – sananvapaudesta ja sitä myötä tietysti myös Ylen rahoituksesta. Otetaan muutamia otteita:
Olemme
Suomessa tottuneet menestymään, kun arvovaltaiset kansainväliset tahot
selvittävät medianvapauden ja mediaan kohdistuvan luottamuksen tilaa eri
maissa. Suomi löytyy listojen huipulta.
En olisi
niinkään varma tuosta luottamuksesta mediaan mutta joo, kieltämättä valtamedian
sananvapaus on Suomessa täydellinen. Valtamedia saa kirjoittaa mitä lystää ja
jos se saa sosiaalisessa mediassa kyistä – ja varsinkin perusteltua –
palautetta niin se voi aina uhriutua ja sanoa joutuneensa maalituksen
kohteeksi.
Euroopan
unioni on ottanut huolen tosissaan. Tänä keväänä EU:ssa hyväksytty
medianvapaussäädös (European Media Freedom Act, EMFA) pureutuu Ylen kaltaisten
julkisen palvelun medioiden toimintaedellytyksiin. Julkinen palvelu nähdään
asetuksessa ennen kaikkea demokratian, sananvapauden ja yhteisöllisyyden
turvaamisen näkökulmasta.
Kun katsoo
Ylen tuotantoa ja valintoja varsinkin sen jälkeen kun se alkoi toimia
pakkorahoituksella niin kyllähän sen käsitys demokratiasta ja sananvapaudesta
on kovasti punavihreä demokratia ja valikoitu sananvapaus. Ja termillä ”yhteisöllisyys”
voidaan loppujen lopuksi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Kyse on tulkinnasta ja
Yle – niin kuin valtamedia yleensäkin – pitää tulkintaoikeutta itsellään.
Riippumattomuus
edellyttää vakaata rahoitusta
Medianvapaussäädös
EMFA:n taustalla on Euroopan komission oikeusvaltioraporttien osoittama trendi,
jossa media nähdään joissakin EU:n jäsenvaltioissa pikemminkin hallituksen
työkaluna kuin vallankäytön valvojana. Pahimmissa tapauksissa
yleisradioyhtiöstä on jäänyt jäljelle vain kuori, ja totuuden etsiminen on
korvattu propagandalla.
Itse asiassa
varsinkin huulipunahallituksen aikana Yle ei suinkaan ollut mikään vallankäytön
valvoja vaan nimenomaan sen punavihreän politiikan täysi tukija. Jopa tekijä. Nythän
se pyrkii tekemään toisin sillä siitä vituttaa armottomasti kun sen inhoamat
perussuomalaiset ovat hallituksessa ja pyrkivät jopa rajoittamaan pyhäksi
epistolaksi muuttunutta kehitysmaalaista haittamaahanmuuttoa.
Ja sitten
päästään villakoiran ytimeen:
EMFA:n
ytimessä on ajatus siitä, että koko yleisradioiden toimintakehikko –
päätöksenteko, rahoitus, valvonta ja hallinto – tulee rakentaa siten, että
kaikki sen osat vahvistavat toiminnan riippumattomuutta.
Jäsenvaltioita
velvoitetaan varmistamaan, että yleisradioyhtiöiden rahoitus on riittävää,
kestävää ja ennakoitavissa. Mallikelpoinen rahoitus on asetuksen mukaan
järjestetty siten, että se päätetään aina moneksi vuodeksi eteenpäin ja antaa
tilaa kehittää julkista palvelua. Rahoitusta ei tule alistaa kauppatavaraksi
vuosittaisiin valtion talousarvioneuvotteluihin.
Eli Ylen
varma pakkorahoitus tulisi jatkossakin turvata. Ja Ylen riippumattomuushan
tarkoittaa sitä, että se on vastuussa vain itselleen. Siihen se on tottunut ja
pitää sitä koskemattomana etuoikeutenaan.
