Tulipa törmättyä taas kertaalleen uutiseen suomalaisesta SOTE-sotkusta ja sen kustannuksista. Jo otsikko kertoo:
Vantaan
ja Keravan hyvinvointialue hakee valtiolta noin 150 miljoonan euron
lisärahoitusta.
Siellä
todetaan että tuollainen määrä rahaa tarvitaan että lakisääteiset peruspalvelut
pystytään takaamaan. Sinänsä noitten SOTE-organisaatioitten hallintohimmeleissä
olisi leikattavaa ei vain juustohöylällä vaan giljotiinilla. Mutta se
villakoiran ydin taitaa löytyä uutisen viimeisestä kappaleesta:
Vantaan
ja Keravan väestö on Suomen mittapuulla poikkeuksellinen. Se on maan
monikulttuurisin hyvinvointialue ja kasvaa vauhdilla, mikä lisää
sosiaalihuollon palvelujen tarvetta.
Pauli Vahterahan
laskeskeli aikanaan että tuon monikultturismin hinta on 3,4 miljardia per vuosi ja siitähän se on vain noussut.
Mistähän se kaikki koostuu? Ehkä tässä olisi yksi pieni osa selitystä. Vaikka
se Espoon puolelta tuleekin:
Näistähän
piti tulla Suomelle niitä kultamunia. No, ainakin pirttiviljelyn alalla tuli ja
niinpä presidentti A. Stubb on myöntänyt kyseiselle naiselle Suomen Valkoisen
Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitalin kunniaristein.
Kun
tällaisena käppäukkona minulla on suuri kyynisyys somalien ”yksinhuoltajuuteen”
niin kyseisen prenikan myöntäminen tuntuu suoranaiselta vittuilulta
tavallisille suomalaisille.