Lisää ilmavoimaa eli ei pöllömpää porukkaa ensinkään
Siirrytään
sitten vaihteeksi täysin epäpoliittiseen ilmapiiriin ja esitellään porukkaa
joka ei unelmoi eikä kehitä utopioita vaan elää täysin reaalimaailmassa. Eli
käydään joutessamme läpi hieman Suomessa esiintyviä pöllöjä. Kas omalla
rappusella tupakoidessani kuulin taas kertaalleen sen ensimmäisen kevään merkin
eli pöllöjen kiimahuhuilun. Se alkaa jo helmikuussa. Seuraavana ovat sitten
vuorossa tikat päristelyineen. Pöllöjähän on useampi kuullut kuin nähnyt ja ne
lentävät todella hiljaa.
Se Suomen
suurin pöllöhän on huuhkaja:
Huuhkajan
siipien kärkiväli voi olla yli puolitoista metriä. Yleisin se on etelä-Suomessa
mutta sitä löytyy Lapistakin satunnaisesti. Olen itse kuullut huuhkajan
huhuilua useasti mutta nähnyt sen varmasti lennossa vain yhden ainoan kerran. Arvion
mukaan Suomessa pesii 1.200 huuhkajaparia. Huitsinnevadan paikallisdemokraatti
haastatteli muutamaa huuhkajaa ja kysyi, että mitä mieltä ne ovat siitä, että
ovat Suomen jalkapallomaajoukkueen maskotteja. Huuhkajat totesivat että yks
lysti, koska ne eivät ymmärrä sitä että ihmiset juoksevat kieli vyön alla
jonkin sellaisen perässä jota ei voi syödä. Villieläimet eivät tunne kuin
hyötyliikunnan.
Seuraavana
vuorossa helmipöllö:
Helmipöllö
on Suomessa yleinen pöllölaji, joskin se on jonkin verran kärsinyt vanhojen
kuusikoiden häviämisestä. Sen siipien kärkiväli on puolen metrin paikkeilla ja
sitä esiintyy Suomessa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Seuraavaksi vuorossa
lehtopöllö:
Lehtopöllö
elää eteläisessä Suomessa Joensuu – Oulu-akselin eteläpuolella ja se viihtyy
viljely- ja asutusseuduilla. Sen siipien kärkiväli on noin metrin. Lehtopöllö
on suhteellisen uusi tulokas Suomen luonnossa sillä se on saapunut tänne vasta
1800-luvun loppupuolella. Pesimäkanta Suomessa on noin 2.000 paria. Seuraavana viirupöllö:
Viirupöllön
siipien kärkiväli on noin 130 senttiä. Naaraat ovat huomattavasti uroksia
kookkaampia ja ne voivat pesimäaikaan olla hyvin aggressiivisia hyökäten
ihmistenkin kimppuun. Viirupöllöä on Suomessa muutama tuhat paria ja se elää
pääosin maan etelä- ja keskiosissa. Seuraavaksi sarvipöllö:
Sarvipöllö
muistuttaa huuhkajaa mutta on sitä selkeästi pienempi, sen siipien kärkiväli on
noin 95 senttiä. Sarvipöllö esiintyy Suomessa Tornio – Kuusamo linjalle saakka
ja se metsästää mielellään viljelysmailla. Kannan koko vaihtelee myyrävuosista
riippuen välillä 2.000 – 10.000 paria. Seuraavaksi vuorossa suopöllö:
Suopöllö
asustaa lähinnä Pohjanmaalla ja Lapissa. Se on Suomen yleisin pöllölaji, pareja
on keskimäärin 7.000 mutta parhaimmillaan jopa 17.000. Sen siipien kärkiväli on
metrin kieppeillä. Eniten suopöllöä on Pohojammaan lakeuksilla ja soilla joten
blogin pohojammaalaiset lukijat ovat voineet törmätä siihen. Itse en muista
suopöllöä koskaan nähneeni.
Suomen
pienin pöllö on sitten varpuspöllö:
Varpuspöllö ja eväs
Varpuspöllön
siipien kärkiväli on vain noin 35 senttiä. Se asustaa Suomessa aina
Etelä-Lappia myöten ja maassa on n. 3.500-6.000 pesivää paria. Esitellään
sitten hieman haukan näköinen hiiripöllö:
Myös hiiripöllö on saanut evästä
Hiiripöllön
siipien kärkiväli on noin 77 senttiä ja se asustelee koko Suomessa mutta
pääosin Lapissa. Kanta vaihtelee 500 – 6.000 pesivän parin välillä.
Esitellään
vielä sitten Suomessa ikävän harvinainen tunturipöllö:
Tämän
suurikokoisen pöllön siipien kärkiväli on keskimäärin puolitoista metriä ja sitä
ei esiinny Suomessa kuin aivan pohjoisimmassa Lapissa jossa se on sielläkin
harvinainen. Nuoremmat yksilöt saattavat vaeltaa joskus etelämmäksi.
Noin
yleensä pöllöissä on jotain mystisen kiehtovaa. Liekö kyseessä se, että niitä
kyllä saattaa kuulla mutta harvemmin näkee vai onko kyseessä niiden mainio”mitä
nää tuijotat”-ilme? Näihin pöllöihin ei kuulu ihmisten sisätiloihin pyrkivä
MTV-pöllö enkä pilaa postausta sen kuvalla.
Se siitä tällä kertaa. Pöllöt osaavat pöllöillä asiallisesti mutta eletään me ihmiset pahemmin pöllöilemättä.
