Helsinki, ennen, tänään ja aivan varmasti myös tuonnempana…
Omasta mielestään kansan parhaat – joskaan
ei varsinaisesti työssäkäyvät – voimat olivat jälleen kokoontuneet Helsinkiin
osoittamaan mieltään. Tarkemmin sanoen kevyttaistelemaan natseja vastaan. Paikalla
oli parisataa kevyttaistelijaa mutta media löisi tietysti lukuun nollan perään
ja ottaisi porukasta sopivia kuvakulmia. Yksi tilaisuuden puuhamiesoletetuista
eli aktivisti Leevi Piimäläinen tarttui mikrofoniin, kohotti nyrkkinsä ja alkoi
puhua:
- Hyvät toverit! Kommunistit! Sosialistit!
Stalinistit! Maolaiset! Anarkistit! Elatuskapinalliset! Pirinistit! Liimatilhit!
Vaikkukorvat! Nenärenkaiset! Rapalan mannekiinit! Sukkahousukoppelot! Olemme
jälleen valmistautuneita kevyttaisteluun natseja vastaan!
- Emmehän me varsinaisesti tiedä, että
mikä noista natseja tekee! Tai edes että mitä natsismi tarkoittaa! Mutta sillä
ei ole mitään merkitystä! Koska kevyttaistelumme periaate on toinen, ja paljon,
paljon tärkeämpi! Veronmaksajat ehkä ruokkivat vatsamme! Mutta kuka tai mikä
ruokkii egomme? Se meidän on ruokittava itse! Ja tällä kevyttaistelulla me
ruokimme sen! Tästä me saamme tunteen siitä, että olemme taistelijoita! Että
olemme sankareita! Että olemme sen työläiskansan edustajia jota sinänsä emme
oikein tunne emmekä oikein välitäkään tuntea! Mutta meillä on oikeus puhua
heidän äänellään! Jos he eivät siihen suostu, niin hekin ovat joitain vitun
natseja!
- Tämä kevyttaistelu antaa meille myös
mahdollisuuden uhriutua! Olla marttyyreita! Me tiedämme, että valtion
väkivaltakoneisto eli poliisi tulee estämään kevyttaistelumme. Sinänsä se myös suojaa
meitä, sillä se tekee estämisen sen verran nätisti ettei meidän hipiäämme ota
kipeää ja se kohteemme ei välttämättä olisi yhtä helläkätinen jos pääsisimme
sen iholle kiinni.
- Mutta kun poliisi kohdistaa meihin
kevytvoimankäyttöä niin muistakaa toverit uhriutua jälkikäteen! Pankaa alaleuka
väpättämään ja kertokaa hirvittävästä traumatisoitumisesta. Kas kun se palvelee
meitä ja meidän egoamme sillä valtamediapuolue VMP julkaisee valituksemme
suodattamatta ja tutkimatta! Me voimme olla melkein kuin Bolivian armeijan
ampuma Che Guevara! Ehkä kasvomme ovat joskus mustavalkoisina t-paidoissa! Ehkä
meistäkin tulee idoleita!
Siis hyvät toverit! Kommunistit!
Sosialistit! Stalinistit! Maolaiset! Anarkistit! Elatuskapinalliset!
Pirinistit! Liimatilhit! Vaikkukorvat! Nenärenkaiset! Rapalan mannekiinit!
Sukkahousukoppelot! Menkäämme kohti turvallista ja suojattua kevyttaistelua! Ja
sen jälkeistä äärimmäisen raskasta uhriutumista.
Eteenpäin!
