Niin, siinähän elettiin tuota männäkesää. Muuan Ykä oli pistäytymässä vanhoilla lapsuuden kotikulmillaan. Pitihän siinä tietysti käydä kaupallakin. Siinä S-Marketissa. Mutta tällä kertaa kauppareissuun tuli yllättävä mutka sillä Ykälle oli taas tarjolla aikamatka. Kyn Ykä nousi Nissanistaan, niin yhtä-äkkiä se S-Market oli hävinnyt. Tilalle oli tullut se vanha Osuuskaupan rakennus. Ja Nissan oli muuttunut Tunturin pitkäsatulaiseksi polkupyöräksi. Eihän sitä fillariksi tuolloin kauan sitten vielä kukaan kutsunut. Muuta kuin Helsingissä ehkä mutta mitäs möllit jostain Reuna-Suomen kaupungista välittivät.
Jaa milloin? Missäs ajassa sitä tällä
kertaa ollaan? Ykä vilkaisi Osuuskaupan näyteikkunan heijastusta ja sieltä
katseli vastaan pikkupoika jolla oli leveälahkeiset farkut, farkkutakki ja
pitkälippainen lippis päässä. Ja tukka reilusti yli korvien. Jaahah, taidetaan
elää jotain vuotta 1974. Ohi ajoi pari uunituoretta Corollaa jotka olivat
silloin yleisiä. Myös yksi Mosse ja hei, sen yhden puolituttavan ikivanha
Volga. Luonnollisesti myös pari Pappa-Tunturia. Suomihan oli silloin Kekkoslovakian
aikana täynnä niitä.
Kadun tällä puolella näkyi uusi hotelli-
ja ravintolarakennus mutta toisella puolella oli paljon vanhoja puisia
liikerakennuksia jotka antoivat pienelle keskustalle aivan omanlaisensa ilmeen
ja sielun. Sielun, jonka sitten se myöhempi elementtirakentaminen hävitti ja
teki keskustasta aivan samanlaisen harmaan möhkäleen kuin niin monessa muussakin
paikassa.
Mutta hei, näin kun kerran on… niin
silloinhan… joo, Ykä käveli kulman ympäri ja siellähän se oli. Se vanha kioski.
Joka lopetti toimintansa joskus 1980-luvun alussa. Sitähän piti pariskunta.
Ikivanhoja. Tosin taas kerran pikku-Ykäksi muuttunut Ykä saattoi olla jo
vanhempi kuin mitä he silloin. Se mies oli aina vähän äkäinen. Mutta se nainen
oli aina hyvällä tuulella ja herttainen.
Ykän suuvärkki kertoi että pikkusen pojan makuaisti
ei nyt kaivannut Tsuhnan Kostoa eikä voimasavuke Bostonia. Vaan ihan muita
makuja. Makuja menneestä. Hetkonen, kädet taskuun… ja sieltähän löytyi ihan
kohtuullisesti Kekkoslovakian kolikkovaluuttaa. Ei muuta kuin rohkeasti asiaan
ja kioskin tiskille. Myyjänä oli se nainen joka tunnisti pikku-Ykän.
- Moi, Ykä mitäs sais olla?
- No tota… ainakin kymmenen merkkaria,
kiitos.
Myyjä laittoi merirosvorahat paperipussiin.
Ykälle juolahti mieleen se, että täällähän myytiin jotain joka saattoi olla
rahanarvoista tavaraa joskus vuonna 2023. Jotain, jota Ykällä ei ollut enää
kymmeniin vuosiin.
- Joo, ja sitten tuo uusin Shokki-lehti ja
nuo pari Korkeajännitystä kanssa.
Lehdet ja kolikot vaihtoivat omistajaa. Kioskin
ikkunasta katseli iltapäivälehden kannessa hallintoalamaistaan Urho Kekkonen. Sitten
Ykä osti vielä pötkön Jenkki-purkkaa. Kas kun Jenkki-purkka venyy ja paukkuu
niin kuin mainos silloin sanoi. Sitten Ykä tunnusteli taskujaan ja siellä oli jäljellä
vielä markka.
- Ja hei, sit vielä päärynätötterö,
kiitos.
Joskus kai pari vuotta myöhemmin ne
kioskitötteröt kiellettiin. Joku hygieniasyy kai. Mutta siitä ei välittänyt
niin silloinen pikku-Ykä kuin nyt pikku-Ykän vartalossa elävä iso-Ykä. Kai se
oli sitä virkakoneiston ylireagoimista joka alkoi jo silloin Kekkoslovakian
aikaan vaikkei niistä tötteröistä kenellekään mitään ripulia tullut. Ykä kiitti
ja alkoi maiskuttaa päärynätötteröä. Sitä lapsuusajan suosikkia. Ohitse ajoi
sellainen vanhan maailman postiauto. Niitäkin kulki silloin säännöllisesti.
Kaikilla syrjäkylilläkin.
Eihän mennyt hetki kun Tunturin polkupyörä
oli muuttunut taas Nissaniksi, vanha Osuuskaupan talo S-marketiksi, puiset
talot rumiksi harmaiksi elementtilaatikoiksi ja näyteikkunan heijastuksesta
katsoi taas vanha, ruma, kalju ja partainen käppäukko. Ykä pisti merirosvorahan
suuhunsa, meni nykypäivän ostoksille ja tuumi että kuinka vähästä sitä ihminen
aikanaan olikaan tyytyväinen.
Ykä tuumasi vielä että hän oli ollut
onnekas kun oli saanut elää sitä pikkusen pojan kesää tuolloin, niinä yksinkertaisempina,
selkeämpinä ja turvallisempina aikoina. Aikoina jolloin merkkarit maistuivat ja
ihmisillä oli tulevaisuuden toivo.
