Hallitus on aloittanut työnsä ja poskensoitto on tietysti hirveä, erityisesti vihervasemmiston suunnalta. Sehän ei ole yllätys. Yhtä lailla ennustettavaa on ollut että täältä voiman pimeältä puolelta on arvosteltu persuja että ne ovat myyneet periaatteensa koska toivottua ihmettä ei ole hetkessä tapahtunut. En minäkään sinänsä ole tyytyväinen. Mutta muistanpa vaan kumminkin että ei sillä vaaleissa saadulla äänimäärällä lähdetä pahemmin sanelemaan ja kompromisseihin on ollut pakko suostua. Se on sinänsä toinen kysymys että kannattiko tuohon hallitukseen yleensä vielä lähteä.
Mutta itselläni pyörii mielessä ne kaksi tabua joihin
tämäkään hallitus ei uskalla puuttua edes puheen tasolla. Varmaankin peläten
siitä pelkästä puheestakin seuraavaa haisunäädän kusimyrskyä. Ja mitäs ne tabut
olivatkaan?
1. Maahanmuuttoteollinen kompleksi
Pauli Vahtera laski jo useita vuosia sitten että
maahanmuuton, siis haittamaahanmuuton hinta on ainakin 3,2 miljardia vuodessa.
Siis ainakin. Luku on varovainen. Kukaan ei ole vielä osoittanut lukemia
vääräksi. Ja mitä tuolla järkyttävällä luvulla per vuosi saadaan aikaiseksi?
- Saadaan maahan aina lisää ihmisiä, joilla ei ole
mitään asiaa tänne. He ovat tulleet vain suomalaisten kustantaman
elatusautomaatin piiriin. Ihmisiä, jotka ovat saaneet turvapaikkastatuksen ja
lomailevat siinä maassa, jossa heillä oman väittämänsä mukaan oli turvatonta.
- Saadaan maahan jatkuvasti kasvava kyseisen –
nimenomaan islamilaisen – väestöryhmän aikaansaama väkivalta- ja
seksuaalirikollisuus joka on muuttumassa koko ajan sadistisemmaksi.
Eli suomalaisten rahojen totaalista tuhlaamista ja
suomalaisiin siitä kiitoksena kohdistuvaa miehittäjäväkivaltaa. Jos hallitus
uskaltaisi ottaa riskin vihervasemmiston ja valtamediapuolue VMP:n haisunäädän
kusimyrskystä se asettaisi aikatolpan vuoteen 1990 ja aloittaisi toimenpiteet. Kas
kun pelkkä uuden haittamaahanmuuton rajoittaminen ei riitä. Eli:
- Kaikki tuon vuoden 1990 jälkeen tulleet otettaisiin
erityistarkasteluun.
- Jos tänne tulleet afrikkalaiset, lähi-itäläiset ja
keski-itäläiset elävät edelleenkin suomalaisten elättäminä joko
sosiaalitoimiston taholta tai täysin tarpeettomassa monikulttuurisuuden
mannekiinityössä heidän elatuksensa lopetetaan ja väärin perustein annetut
oleskeluluvat sekä erityisesti kansalaisuudet perutaan. Matkalippu maasta
maksetaan, mutta sillä edellytyksellä, että he antavat biotunnisteet. Etteivät
he enää koskaan voisi palata.
- Kyseisen väestöryhmän em. rikoksiin syyllistyneitä
tämä koskee tietysti kovennettuna eli ennen karkoitusta vankilatuomioina jotka
ovat oikeasti vankila- eikä pehmovankilatuomioita.
Jos näihin toimenpiteisiin ryhdyttäisiin, niin säästö
sekä rahassa että inhimillisessä kärsimyksessä olisi huomattava. Tietysti välittömästi
alkaisi vihervasemmistolainen rääkyminen että tuo on epäinhimillistä ja
rasistista mutta siihen voisi todeta että me olemme uhranneet kansakuntamme
tuolle mielettömällä monikulttuurisuuden alttarille jo yli kolmekymmentä vuotta
joten nyt on aika keskittyä omaan kansaamme.
Sinänsä ystävämme EU tekee asian aina vain
vaikeammaksi sillä se on päättänyt tuoreeltaan että sisärajoilla tehtävät
laittomien siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden käännytykset ovat laittomia.
Ja meillähän ei olla totuttu sanomaan EU:lle ei.
Ja entäs se toinen tabu? No tietysti:
2. Akateemiset suojatyöläiset
Silloin hyvin kauan sitten kun itse kirjoitin
ylioppilaaksi oli maassa jo asenne, että mitä enemmän maistereita koulutetaan,
niin sen paremmin maa voi. Valitettavasti se lisääntyvä maistereiden määrä oli aina
vain enemmän yhteiskuntatanhuamisen maistereita eikä silloin tullut ajatelluksi
että mihinkäs niitä oikeastaan tarvitaan. Vielä tuolloin jollain joutomaisterin
tutkinnolla saattoi saada kunnasta jonkin varman pikkupomon paikan jonka joku
toinen olisi ehkä hoitanut paremmin mutta nythän tilanne on räjähtänyt käsistä.
Kas siinä kun työtön duunari on vain tilastoluku niin
työtön maisteri on murhenäytelmä ja julkinen sektorimme on täynnä näitä
akateemisia suojatyöläisiä. Yliopistoissa tyhjäntutkijoina sekä valtion ja
kuntien hallintohimmeleissä tehtävissä joille ei ole mitään tarvetta.
Parhaimmillaan näiden himmelityyppien vaikutus suorittavan tason työhön on
nolla ja pahimmillaan – jos kyseessä ovat ihmiset joilla on visio ja idea –
erittäin haitalliset.
Tähän kuuluu tietysti mukaan myös tolkuton määrä
NGO-organisaatioiden akateemisia suojatyöläisiä joita elätetään yhtä lailla
veronmaksajien rahoilla ja yhtä lailla täysin tarpeettomissa tehtävissä.
Nämähän menevät osittain päällekkäin maahanmuuttoteollisen kompleksin kanssa.
Väitän, että tällaisia turhia akateemisia suojatyöläisiä
on hyvinkin 100.000. Ja laskekaapas piruuttanne niiden palkat yhteen. Työttöminä
nämä tulisivat huomattavasti vähemmän kalliiksi ja huomattavasti vähemmän
haitallisiksi.
Totta kai tästäkin siivouksesta alkaisi
vihervasemmistolainen joukkorääkyminen jossa todettaisiin että fil toht Hanna
Hukkapeen tutkimus feminismin voimauttavasta vaikutuksesta queer-silakan sukupuolielämään
on inhimillisen tiedon kannalta ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä. Mutta
siihen hallitus voisi todeta että julkinen sektori on perustettu antamaan
kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja, ei toimimaan akateemisena
suojatyöpaikkana eikä utopistien haaveiden kustantajana.
Onhan tietysti selvää, että ei nykyinen hallitus
uskalla koskea noihin kahteen tabuun. Mutta kyllä asiaa kannattaa pitää esillä.
Jos ei sitten muualla niin tällaisissa marginaaliblogeissa. Jos se sitten
joskus leviäisi laajemmallekin.
Ja jos se teeskentely loppuisi. Ja ehkä käppäukkojakin
kuunneltaisiin.
