Edellisen postauksen kommenttiosiossa nostettiin esille näitä Suomen Akatemian jakamia varsin runsaskätisiä tutkimusrahoja ja kieltämättä asian tiimoilta voi ihmetellä eräänkin verran. Esille nostettiin tämä tuore ”Transitiopolkuja naisten osallisuuteen Nepalin muuttuvassa musiikkikulttuurissa” johon pätkäytettiin rahaa komeat 600.000 euroa. Laitetaanpa hieman esimerkkejä muista rahoitetuista tutkimuksista joita osaa on esitelty tässäkin blogissa:
- Afroeurooppalaisen liikkuvuuden
poetiikka ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa. 438.874 euroa.
- Kokemuksellinen kipu ja kehollisuus
brittiläisessä maailmassa, 1600-1900: 499 497 €
- Kansalaisuuden uudelleenmäärittely
epävarmuuden aikoina: Hybriditeetti Covid-19 toiminnassa Saharan
eteläpuolisessa Afrikassa: 499 958 €
- Sukupuoli renessanssin ja
varhaismodernin ajan filosofiassa: 496 202 €
- Ilmastopakolaisuus kriittisen
kansalaisuuden edistäjänä: 499 261 €
- Rodun ilmeneminen kaupunkitilassa:
Paikallisten asukkaiden kokemuksia Bordeauxista, Helsingistä ja Rotterdamista:
447 650 €
- Rasismi yläkoulussa: 484 990 €
- Verkon affektiiviset käytännöt:
Vihapuheen tuottaminen, kokemus ja hallinta digitaalisella aikakaudella: 279
953 €
- Affektiivinen aktivismi: queer- ja
transmaailmojen luomisen paikat: 500 000 €
- Kehollisten kohtaamisten politiikka
turvapaikan hakemisessa: 497 044 €
Ja sitten tietysti se legendaarinen:
- Julkitehdyn ulosteen politiikka
kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa. 254.465 euroa.
Näitä tällaisiahan on arvosteltu ankarasti ja sehän on
herättänyt akateemisen painetilan jossa varsinkin kysymys ”onko näistä
tällaisista ihan oikeasti yhtään mitään hyötyä yhtään kenellekään” on täysin
haram. Painetilan myötä tietysti vedotaan tieteeseen arvona itsessään ja
tieteen vapauteen johon toki voi vedota. Sinänsä sillä perusteella voi tehdä
tutkimuksen aiheesta ”Kukkuun ja kaukanakukkuun akustisten eroavaisuuksien
vaikutukset etätyöläisten yhteisöllisiin kokemuksiin” josta saisi sinänsä ihan
kelpo tutkimuksen mutta täysin hyödytön nollatutkimus se siitä huolimatta
olisi.
Tuossa akateemisessa painetilassa olen havainnut
ajatuksen jonka mukaan yliopistoa käymättömät muurahaiskansalaiset eivät saisi
arvostella asiaa, josta eivät mitään ymmärrä. No, se muurahaiskansalainen
ymmärtää kuitenkin sen että ilman häneltä nyhdettyjä veroja ei yhtään noita
tutkimuksia olisi rahoitettu.
Paljonko Make Metallimies tai Rane Raudoittaja joutuu
tekemään työtä että saa kustannettua yhden tuollaisen tutkimuksen?
Ehkä muurahaiskansalaisilla on kuitenkin oikeus
kritisoida nollatutkimukseen upotettuja rahoja?
