Kun Valtamediapuolue VMP jaksaa pitää yllä noitavainojaan väkivallasta fantasioivista perussuomalaisista niin itsellä juolahtaa mieleen eräs kysymys. Mutta sitä ennen pari hyvää ja muistuttavaa kommenttia aikaisemmasta postauksestani:
Trilisser:
Arhinmäki myös herjasi
jalkapallo-ottelussa serbejä "murhaajiksi" ja ylisti 2 poliisia
murhannutta Steen Christenseniä.
(Kirjoittajan välihuomautus: Tämä oli se ”kannustushuuto”
jalkapallo-ottelussa eli ”Missä on Holsti, Missä on Palo? Steen Steen Christensen!”.
kt:
Dan Koivulaakso, hulinoimassa saksan
maalla, Li nimitti hallitukseensa valtiosihteeriksi.
(asiasta hieman muistuttava video)
Kysymys: Nostiko Valtamediapuolue VMP noita asioita
millään tavalla esille? No ei nostanut. Tuliko lööppiskandaali? No ei tullut? Palataanko
noihin vielä vuosien jälkeen? No ei palata. Ja miksiköhän? No, kas siksi kun
vasemmisto on niinqu oikeessa. Ei heitä koske samat vaatimukset kuin muita.
Ja sitten se varsinainen kysymys. Ei liity itse
asiassa noitavainojen kohteena oleviin perussuomalaisiin vaan yleensä ajatteluun
ja kirjoittamiseen:
Kun luette jatkuvasti uutisia kehitysmaalaisten
suomalaisiin kohdistamista – ja lisääntyvistä – seksuaali-, väkivalta- ja
alistusrikoksista niin eikö ole aivan normaalia että itselläkin mieleen nousee
väkivaltafantasioita? Kas kun millään muulla tavalla sitä touhua ei enää lopeteta.
Se porukka ei usko kuin voimaa. Ja se on oppinut että suomalaisilla ei sitä
ole. Tai vaikka olisi, niin ne eivät uskalla eivätkä ennen kaikkea saa sitä
käyttää.
Ne suomalaiset tarjoavat lääkkeeksi väkivaltaan terapiaa
ja puhumista jolla voidaan auttaa ”nuorison” pahoinvoinnissa. Ei se porukka voi
pahoin. Päinvastoin, se voi oikein hyvin. Suomalaisten kustannuksella.
Jos ihmiselle tulee tästä jatkuvasti kasvavasta
suomalaisiin kohdistuvasta väkivallasta mieleen väkivalta niin ei hän ole
väärässä. Eikä millään muotoa sairas. Ennen kaikkea hänen ei tarvitse pyytää
anteeksi mitään. Väärässä ja sairaita ovat ne, jotka edelleenkin haluavat
kieltää kyseisen tuontiväkivallan olemassaolon ja jos he joskus harvoin
tunnustavat sen olemassaolon niin he väittävät sen johtuvan siitä, etteivät
suomalaiset ole vieläkään oppineet aidosti rakastamaan toiseutta
vihervasemmiston vaatimalla tavalla.
Elämme edelleenkin tilanteessa jossa suomalaisen
sanoma sana on vakavampi asia kuin tuontitavaran tekemä väkivallan teko. Mikä
voisi olla sairaampaa? Mikä voisi olla tuomittavampaa? Ja vihervasemmisto
haluaa säilyttää sen tilan täältä ikuisuuteen.
