Naakkamo, Radanvarsikaupunki, hieman tuonnempana…
Naakkamon Autokatsastuksen pihalle ajoi muuan
pakettiauto. Siitä nousi 55-vuotias härveli-, hilavitkutin- ja
härspediräättöriasentaja Arvertti Hörtömurto joka hieman ihmetteli että kuinka katsatushallin
vieressä sijaitsevalla kentällä oli niin paljon kilvettömiä autoja. Asia ei
häntä sinänsä huolettanut sillä hänen viisitoistavuotias pakettiautonsa oli
hyvin huollettu ja menisi varmasti katsastuksesta läpi.
Kun hän oli saapumassa katsastuskonttoriin
niin ovesta astui ulos hänen vanha tuttavansa, lyömäsoitinopettaja Pumpat Tsäk
Naakkamon kansalaisopistosta. Miehet olivat tutustuneet metsästyshommissa. Saman
seuran miehiä. Hirvijahdista tuttu. Normaalisti Tsäk oli hymyileväinen ja
hyväntuulinen mies mutta nyt hän oli kuin myrskyn merkki. Moikkasi vaan
ohimennen musta pilvi päänsä yläpuolella ja poistui paikalta ilman tahtia.
Arvertti astui asiaa hieman ihmetellen
konttorin sisälle, antoi avaimet sekä tarvittavat paperit kassaneidille ja
maksoi laskun. Tuttu katsastusmies Seppo Sapusko kävi hetken päästä hakemassa avaimet.
Katsastukseen ei menisi kuin varttitunti joten Arvertti kävi pihalla
polttamassa savukkeen. Norttimiehiähän hän oli mutta kaupan kassa oli
vahingossa antanut hänelle punaista Marlboroa kun ne askit olivat nykyisin samanlaisia
mustia kaikki. No, kerrankos se vahinko sattuu. Eiväthän ne sitä tahallaan…
vaikka aika typerää oli kuvitella että sillä askimuutoksella se kärheeminen
mihinkään loppuisi…
Poltettuaan tupakin Arvertti siirtyi
sisätiloihin ja hetken kuluttua Seppo saapuikin paikalle. Yleensä hän antoi
aina avaimet ja paperit mutta nyt Arvertti saikin vain paperin. Jossa oli
hylsy. Seppo totesi nolona ja varsin kyllästyneellä äänellä selityksen hylsystä.
Arvertti alkoi aavistaa, että mikäs se Pumpat Tsäkkiä niin jurppi.
- Tota noin… kuule… auto on täysin
kunnossa… mutta se menee välittömään käyttökieltoon… siihen ei saa edes
siirtokilpiä vaan se jää tänne…
- Hä? Ja minkähän helvetin takia?
- No katos… se uusi direktiivi… sun
ajotietokoneen lukemat menee reaaliajassa Brysseliin ja sieltä tuli
automaattinen ilmoitus että sun henkilökohtaiset ajopäästösi tältä vuodelta
ovat ylitetty. Eli autollasi ei saa ajaa ennen kuin ensi vuonna tammikuun ensimmäinen
päivä. Tää direktiivi koskee kaikkia polttomoottoriautoja. Jos sulla olis
sähköauto niin ei olis mitään ongelmaa.
- Ja helvetilläkö minä kymppitonnien
sähköauton hankin? Minä olen pienyrittäjä ja joka kuukausi täytyy kylmä rinki
persesilmän ympärillä laskea ettei viivan alle jää pelkkää punaista. Etkö nyt
perkele voi antaa vähän armoa? Kun auto on muuten täysin kunnossa.
- No en. Valitettavasti. Kas kun jos minä
jään siitä kiinni niin minä olen samantien Jalkasen Kivihiomolla ja firman luvat
lähtee samantien. Ja minä jään siitä ilman muuta kiinni kun tieto meni
Brysseliin välittömästi. En voi ottaa riskiä. Perheellinen olen minäkin.
Arvertti Hörtömurto totesi että jumala siunakkoon
EU:ta sen suuressa ilmastoviisaudessaan, käveli pihalle ja soitti tutulle
taksiyrittäjälle joka vastasi tilaukseen:
- Morjens. Kyyti tulee mutta se kestää
kaksi tuntia. Kas kun multa on kolme autoa jäänyt katsastuksessa kiinni vuosittaisten
ajopäästöjen takia. Kalusto on vähissä. Kotiinko sut pitäisi heittää?
- Ei kun sosiaalitoimistoon. Minä rupean
tässä totuttelemaan pitkäaikaistyöttömän elämään.
Arvertti jäi odottelemaan taksia. Pihalle
ajoi auto josta nousi Lauri Länkmakk. Hän morjesti pihalla olevaa tuttavaansa
Arvertti Hörtömurtoa ja ihmetteli kun normaalisti mukava ja hyväntuulinen mies
oli kuin myrskyn merkki. Moikkasi vaan ohimennen musta pilvi päänsä yläpuolella
ja poistui paikalta ilman tahtia.
Mikähän sitä Arverttia niin jurppi? No,
pianhan se Laurille selviäisi…
Lukijalle: Ei tää ihan fiktiota ollut. Tähän suuntaan
ollaan jo menossa. Suomen Uutiset kertovat. Katsastustiedot menevät Brysseliin.
Ja niistähän tehdään ilman muuta johtopäätöksiä.