Lähetän vilpittömät osanottoni Pohjolakodissa murhatun työntekijän läheisille ja kyseisessä laitoksessa työskenteleville kollegoilleni.
Tapauksen yksityiskohtia en tässä vaiheessa tiedä, mutta yleisellä tasolla voin kertoa, että valitettavasti tällaista tapausta (jälleen) on alallamme osattu odottaa. Tapauksen tiimoilta on jo ehditty aloittaa hieman keskustelua siitä, onko lastensuojeluyksikkö oikea paikka nuorisorikolliselle, tosin sekin keskustelu melko varmasti vaiennetaan alkumetreilleen.
Toimin itse alalla suorittavalla tasolla, eli siellä syvimmällä pohjalla. Olen useampaan kertaan todennut, että laitokseen sijoitettu nuori saa automaattisesti päälleen niin sanotun lastensuojelun oikeussateenvarjon, jonka seurauksena hän saa kerta toisensa jälkeen toistuvista rikoksista pelkästään ehdollista ehdollisen perään. Oikeusjärjestelmämme tulkitsee asian niin, että kun nuori on sijoitettu lastensuojelulaitokseen, hän on jo toimenpiteitten kohteena, eikä vankeustuomion tarvetta ole.
Ne toimenpiteet, mitkä nykyisillä lastensuojelulaitoksilla enää ovat jäljellä, eivät ole enää paljon muuta kuin painokkaasti pyytäminen, eikä tarvita ns. ammattilaista tajutakseen, mikä vaikutus tällä on urallaan jo huomattavasti edenneelle ammatti- ja taparikolliselle. Nuorta ikää on tässä tapauksessa aivan turha tuijottaa. Ei, kaikki laitoksiin sijoitetut nuoret eivät toki kuulu tähän kategoriaan. En minä sellaista väitä. Mutta laitoksissa on hyvin paljon sellaisia tyyppejä, joitten oikea paikka on vankila.
Tapaus osoitti hyvin myös sen, kuinka alani niin sanotut yläkerta ja alakerta ovat täysin eri maailmoissa. Asiasta kommentoi Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen näin:
– Traaginen tapahtuma. En muista mitään vastaavaa.
Heinosta tituleerataan Ilta-Sanomien uutisessa ”asiantuntijaksi”. Kyseinen asiantuntija ei tiedä, että viimeksi murhattiin laitoksen työntekijä Ojantakasen perhekodissa vuonna 2002. Kyseinen asiantuntija ei myöskään ollut kuullut siitä, kuinka samaisessa Pohjolakodissa kolme vuotta sitten hakattiin kaksi työntekijää sairaalakuntoon. Kyseinen asiantuntija on siis, toistan, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja. Ja kyseisen asiantuntijan mielestä nykyinen järjestelmä, jossa rikolliset siirretään säilytettäväksi lastensuojelulaitoksiin on edelleenkin se oikea.
Alani johtoporras elää aivan eri maailmassa kuin suorittava porras. Se elää teoriaa, me elämme käytäntöä. Ja jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa, syy on aina käytännössä. Ja sen seurauksena alani ohjaajan pahoinpitely ei yleensä ylitä edes uutiskynnystä. Se ei kiinnosta niin toimistoporrasta kuin mediaa. Alalla jatkuva väkivallan uhka ei herätä kiinnostusta kuin räikeimmissä tapauksissa. Ja jos alani työntekijä saa virantoimituksessa kuonoonsa, on hänellä hyvin suuri kynnys tehdä asiasta rikosilmoitus. Hän kun tietää sen, että vaikka häntä lyötiin työntekijänä, hän joutuu käymään käräjiä yksityishenkilönä, ja systeemi itsessään pesee kätensä tapauksesta. Sen sijaan häntä lyönyt tyyppi saa huostaanotettuna ja sijoitettuna henkilönä tuekseen koko oikeusjärjestelmän.
Jos tätä blogia lukevalla nuorella henkilöllä on kiinnostusta alaani kohtaan, niin muistuttaisin, että olet menossa alalle, jossa niin käytössä olevat keinot kuin työntekijän turvallisuus ja oikeusturva ovat likimain olemattomat. Olet myös menossa alalle, joka tekee väärin, jos se reagoi ja toimii ja joka tekee väärin, jos se ei reagoi eikä toimi. Kannattaa ehkä harkita muita ammattivaihtoehtoja.
![]()
