Baikonurin avaruuskeskus, Kazakstan, Neuvostoliitto, 3. marraskuuta 1957…
Sputnik 2-raketin laukaisu oli viittä vaille valmis. Valvomossa osa miehistöstä seurasi mittaristoa silmä kovana, osa itse rakettia ja osa ympäristöä. Luonnollisesti aluetta oli valvomassa suuri määrä neuvostoarmeijan sotilaita. Kaikki näytti hyvältä mutta pari rakettia itsessään valvovaa insinööriä totesi:
- Aivan raketin huipulla, avaruuskapselin ympärillä näkyy outoa väreilyä.
Myös muut valvojat huomasivat tämän. Koko Sputnik-projektin pääjohtaja Vladimir Barmin näki myös asian ja kysyi mittaristoa valvovalta henkilökunnalta:
- Näkyykö mittareissa mitään, siis yhtään mitään poikkeuksellista.
- Ei. Kaikki lukemat ovat kunnossa.
Barmin mietti hetken ja sanoi sitten:
- Väreilyn täytyy olla alapuolella käynnistettävän raketin lämmön aiheuttamaa. Jatketaan lähtölaskentaa.
Väreily ei ollut raketista peräisin. Sen sai aikaan Kalevi Keihäsen Aikamatkojen aikaansaama aikavääristymä joka näytti valvomoon raketin huipulla olevan avaruuskapselin tilan kymmenen minuuttia aikaisemmin. Vääristymän sisältä aukeavasta aikapyörteestä astui raketin huipulle kaksi hikinauttia, tarkemmin sanoen Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Molemmilla oli vyöllään tähän tarkoitukseen suunnitellut huippuluokan Jäkitän työkalut. Lötjönen aukaisi omallaan avaruuskapselin oven ja sanoi sisällä olevalle koiralle:
- No niin, Laika. Hyppääs kyytiin.
Ykä puolestaan aukaisi toisella työkalullaan Laikan ympärillä olevan avaruuspuvun ja sanoi:
- Onhan se meinaan aivan varma että me ei anneta noitten kommuunoitten tappaa sinua kauhuun ja kuumuuteen.
Laika oli viisas koira. Se ei tuntenut noita miehiä mutta ymmärsi heidän lämpimän äänensävyn ja tajusi että miesten tarjoama kyyti oli todennäköisesti paljon miellyttävämpi kuin Neuvostoliiton avaruushallinnon tarjoama. Avaruuspuvustaan vapautuneena se hyppäsi Lötjösen pitämään koirien kuljetuslaatikkoon. Lötjönen löi laatikosta ritiläluukun kiinni, heitti Laikalle vielä pari palaa kuivattua hirvenlihaa jota Laika alkoi antaumuksella järsiä ja sen jälkeen hikinautit ja yksi pelastettu koira hyppäsivät takaisin aikapyörteeseen joka sulkeutui heidän takanaan lopettaen myös vääristymän. Se huomattiin myös Baikonurin valvontakeskuksessa:
- Väreilykin on loppunut. Kaikki lukemat kunnossa.
- Jatkakaa lähtölaskentaa.
- 10… 9… 8… 7… 6… 5… 4… 3… 2… 1… зажигание!
Raketti nousi taivaalle suunnitelman mukaisesti. Neuvostoliiton avaruushallinto saisi jälleen suuren voiton. Tai niin se ainakin kuvitteli. Aikapyörteessä hikinautit olivat tottuneet säätämään aika-asetuksia mutta nyt pysyttiin edelleenkin marraskuussa 1957 ja muutettiin paikka-asetuksia. Aikapyörre laskeutui Pinnanmaalle, Härnävän kuntaan marraskuussa 1957 jossa Aikamatkojen kanssa muutenkin yhteistyössä olevat Kernauskiksen kennelin omistajat odottivat. Ykä, Lötjönen ja Laika astuivat pyörteestä kennelin pihalle:
- Tässä me nyt ollaan. Aikataulun ja suunnitelman mukaisesti. Ja tässä on Laika.
Kennelin omistajilla oli Laikaa varten varattuna ruokaa ja vettä jota tekemättä jääneestä avaruuslennosta luonnollisesti stressaantunut koira alkoi mielellään pistellä ääntä kohti. Kennelin omistajat kysyivät hikinauteilta:
- Niin mitenkäs, huomasivatko ne neuv… venäl… no, ryssät mitään?
- Eivät. Ne luulevat että Laika on kapselissa. Aikapyörre antoi kapseliin muutamaksi tunniksi lukemia koirasta joka kuolee kuumuuteen. Kyllä ne sen tiesivät. Etukäteen. Paskiaiset. Mutta se on selvää, että kapselin painohan muuttui. Siksi saattaa olla, että se palaa vielä takaisin maan pinnalle. Ja sitä varten me jätettiin sinne jäynä.
- Minkälainen jäynä.
- Tulenkestävään kapseliin laitettu venäläinen pornolehti vuodelta 1997. Jos Neuvostoliiton avaruushallinto saa sen haltuunsa niin siinä on tovereilla ihmettelemistä. Mutta meidän on aika lähteä takaisin. Tiedämme, että Laikasta pidetään hyvä huoli. Morjens, Laika. Ja mukavaa sekä turvallista elämää.
Hau, sanoi Laika ja heilutti häntäänsä. Se tajusi, että se ei ollut enää kulkukoira Moskovassa. Eikä avaruuteen kuolemaan lähetettävä painolasti. Vaan koira, jolla oli koti. Koti, jossa oli hyvä olla. Hyvien isäntien huomassa.
Muutama päivä myöhemmin, vuonna 2023…
Härnävän kunnassa sijaitsevan Kernauskiksen kennelin pihalle ajoi punainen Nissanin pick up ja autosta astui ulos kaksi rumaa käppäukkoa jotka olivat käyneet kennelissä hikinauttien tehtävää suorittamassa jo ennen syntymäänsä. Kenneliä pitivät silloisten omistajien jälkeläiset jotka osasivat odottaa tapaamista. Käppäukot kysyivät:
- No, mites Laika elämässään pärjäsi?
- Voi kuulkaa, Laika eli arviolta kaksikymmenvuotiaaksi. Onnellisen elämän. Ja kun edeltäjämme saivat Aikamatkoilta DNA-tutkimusapua niin saatiin selville että Laika oli huskyn ja terrierin sekoitus. Laikalle etsittiin sopivia puolisoja ja tämä kennel aloitti jälkeläisten kasvatuksen. Laika on suositun Pinnanmaan pystykorvan kantaemo.
Käppäukot katselivat tarhassa leikkiviä Laikan jälkeläisiä. Kennelin omistaja kysyi:
- Meillä on tuolla kolme viikkoa vanhoja. Haluatteko tulla katsomaan?
- Ei taideta uskaltaa. Kennelhypnoosin pelko.
- Joo, ymmärrän.
Kennelhypnoosihan oli se transsinomainen tila joka saattoi iskeä ihmiseen joka katsoi kennelissä pieniä pentuja. Hän vajosi transsiin ja heräsi tuntia myöhemmin autostaan ihmetellen että mistäs nuo kuusi koiranpentua ovat tuonne takapenkille ilmestyneet.
Käppäukot hyvästelivät kennelin omistajat ja läksivät Nissanilla takaisin Huitsinnevadaan.
Tehtävä suoritettu onnistuneesti.
