Eli ilmavoimaa eli oikeita proletaareja
Onhan meinaan niin että nuo lintulaudalla pyörivät tirppiäiset ovat niitä todellisia proletaareja. Ei niillä mitään viikonloppua ole vaan työtä on joka ristuksen päivä. Eivätkä ne harrasta liikuntaa huvikseen vaan pelkkää hyötyliikuntaa. Niinpä ajattelin väsätä täysin epäpoliittisen postauksen lintulaudan pienistä ja isommista linnuista. Sinänsä olisi varsin tylsää kaivella Googlesta esiin lista suomalaisista pikkulinnuista joten teen oman listani oman lintulautani pohjalta. Otan mielelläni vastaan lukijoilta kommentteja ja havaintoja omilta lintulaudoiltaan.
Minä itsehän tarjoan tirppiäiselle syöttölaitteeseen kuorittuja auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä. Lisäksi oksalla roikkuu narussa rasvasiemenpötkö joka käy kaupaksi oikein hyvin. Kauroja en ole laittanut aikoihin kun ne tirppiäiset ovat varsin nirsoja. No, saa kai sitä hemmotella. Kaurattomuuden vuoksi ei laudalla tosin keltasirkkuja juuri näy. Mutta käydään hieman läpi oman lautani tirppiäisiä. Ja lukumääräisesti ykkönen on tietysti talitiainen:
Mitä nää siinä möllötät? Oliks sulla jotain asiaa ehkä?
Lintulaudallani pyörii parhaimmillaan tommonen 40-50 lintua ja sanoisin että talitiaisia niistä on ehkä 80 prosenttia. On vaan niin että omat talitinttini ovat aikaa sitten unohtaneet titityyn. Kunhan jotain vitskuttelevat. Se kakkostirppiäinen on sitten mainio hömötiainen:
Hömötiainen on yksi suosikkieläimistäni ja sitä voi sanoa oikeastaan puolikesyksi. Kun käyn viemässä lintulaudalle uutta evästä niin muut meikäläiseen tottuneet linnut lennähtävät viereiseen puuhun odottamaan mutta hömötiainen saattaa olla oksalla metrin päässä ja se katselee pää kallellaan kun Ykä täyttää työmaaruokalan varastoa. Sanotaan, että hömötiainen on Suomessa uhanalainen ja voihan näin olla mutta omalla manttaalillani sitä esiintyy onneksi kyllä varsin mukavasti.
Ja näitten kahden lisäksi niihin lintulaudan päävierailijoihin kuuluu sinitiainen:
Nämä kolme ovat oikeastaan ainoita jotka syövät itse lintulaudalta. Jaa, tikat tekevät poikkeuksen. Kaikki muut noukkivat pääosin eväänsä maasta lintulaudan alta. Ja yksi niistä on mainio punatulkku:
Jos rehellisiä ollaan niin en ole nähnyt punatulkkuja juurikaan edes sen lintulaudan alla. Niitä vaan näkyy ajoittain siinä puussa jossa lintulauta on. Ihan kuin ne olisivat vain tulleet kysymään kavereilta kuulumisia. Mutta mukaviahan ne ovat siinä puussa katsella. Ovat kuin joulupalloja.
Mustarastason sinänsä osittain muuttolintu mutta omalla manttaalillani se on talvellakin varsin yleinen:
Sekään ei tule varsinaiselle lintulaudalle mutta sen alla niitä saattaa olla parhaimmillaan puolen tusinaa kappaletta. Sitten voi esitellä erään linnun jota voi sanoa on/off-linnuksi eli niitä on joko kymmeniä tai sitten ei yhtään. Eli varpunen:
Varpusia oli manttaalillani vielä pari vuotta sitten useitten kymmenien yksilöiden parvia. Ne kävivät laudalla aina parvena. Eivät koskaan yksinään. Nyt niitä ei ole näkynyt. Mikähän hitto ne on hävittänyt?
Käyhän laudallani myös tikkoja. Eli käpytikka:
Käpytikkoja saattaa olla laudalla kolmekin kappaletta kerrallaan. Se taiteilee laudalla mutta erityisesti se tykkää siitä rasvasiemenpötköstä. Tänä talvena on tullut myös uusi tuttavuus eli harmaapäätikka:
Harmaapäätikalla on aivan samanlaiset ruokailutottumukset kuin käpytikalla ja niitä ei ole näkynyt laudalla kuin yksi kerrallaan. Voi olla, että niitä ei manttaaleillani enempää olekaan. Kas kun olen asunut Huitsinnevadan Örnätjärvellä parikymmentä vuotta enkä aikaisemmin ole kyseistä lintua nähnyt.
Joo, käyhän tirppiäisten työmaaruokalassa myös varislintuja eli närhi ja harakka:
Varislintuja sanotaan älykkäiksi ja sitähän ne epäilemättä ovat. Väitän omasta kokemuksestani että närhi on älykkäämpi kuin harakka. Peruste: Aina alkutalvesta kun laitan lintulaudan niin sekä närhet että harakat ottavat ritolat heti kun aukaisen oven. Talven aikana harakat ottavat jatkuvasti ritolat mutta närhet oppivat että ei toi tupakille tuleva jätkä heitä ampua joten ne jäävät paikalleen. Ja joo, vastoin aikaisempaa ilmoittamaani myös närhi syö suoraan lintulaudalta vaikka se onkin sille kokonsa vuoksi varsin haasteellista.
Ja joo, käyhän meikäläisen lintulaudalla myös oravia:
En minä niitä viitsi hätistellä. Kas kun ne eivät häiritse tirppiäisiä. Lintulaudalla ollaan aika lailla sulassa sovussa. Ja siks toiseks niitä oravia on aika mukava katsella kun ne ovat melkoisia akrobaatteja ottaessaan evästä syöttölaitteesta joka on suunniteltu vain linnuille ja joka roikkuu oksalta narun jatkona. Ja siks kolmanneks nämä paikalliset oravat ovat sellaisia oikeita oravia eikä suinkaan sellaisia röyhkeitä pirulaisia mihin aikanaan Helsingissä tuli totuttua.
Ja tässähän näitä oli. Tältä omalta lintulaudaltani. Ja tulee muistaa, että nämä kaikki olivat niitä oikeita proletaareja. Ruumiillisen työn tekijöitä. Ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa ja turvaverkostoa. Kunnia heille. Maa heidän on eikä laiskain lurjusten.