Olipa muuan mies. Sellainen tavallinen suomalainen mies. Ja miestä otti päähän. Otti työasiat. Otti maailman meni ja no, mies oli tilassa jossa voi sanoa että vallalla oli ankara yleisvitutus. Sellaisia päiviä ja hetkiä aika ajoin oli. Mies tuumasi että ei auta muu kuin hakea apua korkeammilta voimilta jotka tosin sijaitsevat varsin matalalla. Hän laittoi sarkatakin päälleen, karvahatun päähän, ruojut jalkaan ja otti kouraansa halkotelineen. Siinä lähtiessään hän otti vielä sarkatakin taskuun pullapalan.
Mies taapersi kohti liiteriä. Liiterin vieressä oli naapurin tontti ja siinä koiratarhassa naapurin harmaa pystykorva Kössi. Kössi tervehti muuan miestä iloisesti haukkumalla ja häntää heiluttamalla. Tuttuja kun oltiin.
- No, mitäs Kössi?
- Hau hau hau!
- Mitäpäs Kössi tuumit maailman menosta?
- Örgglgörg hau wörllg!
Hyvin sanottu. Kössillä oli aina vain ja ainoastaan painavaa sanottavaa. Muuan mies laittoi halkotelineen maahan ja kävi antamassa Kössille pullapalan. Kössi haukkasi sen kiitollisena ja heilutti häntäänsä. Sitten mies otti telineen taas kantoon ja jatkoi liiterille. Alettiin olla paikassa jossa vaikuttivat matalalla sijaitsevat korkeammat voimat.
Liiterin salpa.
Klink.
Molemmat ovet.
Kniirsk.
Ja sitten itse liiteri. Siellä oleva tuoksu joka tuli sekapuista. Oli koivua, oli leppää, oli mäntyä ja oli närettä. Se tuoksu itsessään jo rauhoitti. Muuan mies otti pinosta halkoja, kopsautti niitä niin että hyvin kuivuneet puut päästivät tutun kuivan kopauksen, laittoi niitä hakkuupölkylle ja alkoi pilkkoa. Pilkkominen kävi vanhasta tottumuksesta mutta luonnollisesti muutamia oksaisempia halkoja piti kannustaa tietyillä motivoivilla kirosanoilla. Niin kuin asiaan joka kerta kuului. Ja liiterin henki rauhoitti miehen mieltä. Jotain sieltä mukaan joka kerta tarttui. Hän otti vielä liiterin nurkasta tervaspuuta jota alkoi pilkkoa syttypuuksi.
Teline tuli täyteen, mies sulki liiterin ovet ja tallusteli kotiaan kohti. Kössi vielä kiitti pullasta iloisesti haukkumalla ja örisemällä. Oli se vaan mainio heppu se Kössi. Mies saapui sisälle ja meni halkotelineen kanssa saunaan. Joskus saunan pesän saattoi sytyttää yksinkertaisemmin mutta nyt oli vitutusterapiasta kyse joten mies haki puukon ja alkoi veistää tervaspuista kiehisiä. Sekin sujui hyvin teroitetulla puukolla vanhasta tottumuksesta. Sitten vaan kiehiset alle, muita syttypuita päälle ja raapaisu tulitikkuaskista.
Tuli kiitti hyvästä ruuasta ja alkoi levitä ahneesti. Liiterin henki oli antanut halkotelineen mukana viestikapulan ja siirsi sen saunan hengelle. Mies sulki kiukaan luukun ja tuumasi että eiköhän tässä jaksa kuitenkin elää seuraavaankin päivään. Tuumasi vielä siinä että kuinkahan kauan tätäkin herkkua saa harrastaa? Koska tulee joku virastospede ja toteaa että muuan miehen sauna lykkää ilmoille liikaa pienhiukkasia ja hiilidioksidia? Ja liiterikin on uusien säännöstten mukaan viisi metriä liian lähellä taloa. Pura se jätkä, ja rakenna uusi. Omalla kustannuksellasi tietysti.
Mies tunsi kuinka v-käyrä uhkasi jälleen kohota. Mutta liiterin ja saunan henget ottivat miehestä kiinni ja palauttivat hänet rauhoittunein mielin kuuntelemaan tulen rätinää.
Ei siihen terapeuttia tarvittu.
