Radanvarsikaupunki, Reunansyrjä, joulukuussa, hieman tuonnempana…
Reunansyrjässä vaimonsa kanssa melko syrjäisessä omakotitalossaan asuva Verneri Lääkkönen meni aamukahvit nautittuaan pihalle röyhyyttämään punaisen Nortin ja katseli samalla että pitikö pikkulinnuille laitella lisää evästä. Maitti oli ollut tirppiäisillä melkoinen ja selvästi tarvittiin sekä siemen- että siemenpötkötäydennystä. No, senhän järjestäisi nopeasti. Hyvähän se vaan oli kun tirppiäisille maistui. Mukavan ja rauhallisen aamupuhteen keskeytti kuitenkin pihaan kurvaavat kaksi autoa. Toinen oli poliisiauto ja toinen – no voi helevetti – oli sellainen sähkömuna minkä Verneri tunsi jo entuudestaan ja tiesi oikein hyvin mitä odottaa.
Poliisiautosta nousi ulos kaksi nuorempaa konstaapelia jotka jäivät seisomaan nolon näköisiä autonsa viereen. Pankaa vaan konsnaapelit tupakiksi jos siltä tuntuu, älkää yhtään ujostelko, sanoi Verneri ja näin kävikin. Tehtävä ei ollut poliiseille varsinaisesti miellyttävä eikä ensimmäinen laatuaan. Siitä kananmunan näköisestä sähköautosta nouseva jakkupukuinen nainen oli Vernerille ennestään tuttu ja hän nousi autontekeleestään tuttuun tapaan itseään täynnä olevan näköisenä. Hänhän oli kärsänsä ihmisten asioihin tunkeva virkahenkilö Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén ympäristömoralisointi- ja yleisjeesusteluministeriöstä. Kyseinen harpyija ei edes yrittänyt kätellä mutta eipä sitä yrittänyt Vernerikään vaan kysyi vihaisena:
- Ja mitähän maan tulen helvettiä te täällä taas teette? Minä olen tehnyt sen kaiken, minkä ympäristömoralisointi- ja yleisjeesusteluministeriö on vaatinut. Varaava takka on poistettu. Vanha liesi on poistettu. Öljylämmitys on poistettu. Saunan puukiuaskin on poistettu ja tilalle on lyöty sähkökiuas. Talo lämpiää sillä helvetin maalämmöllä. Joka kustansi 32.000 euroa joka vei meiltä kaikki säästöt ja jäätiin vielä velkaakin. Niin joo, antoihan valtio meille pakollisen muutoksen tukea ihan 2.000 euroa. Meinasi päästä itku ilosta kun valtio muisti muurahaiskansalaista. Autothan meillä on kyllä polttomoottorilla mutta kun me maksetaan ilmastopaneelin vaatimuksen mukaisesti bensasta kolme euroa litra niin ei pitäis valittaa. Ei me paljon huviajeluja ajella.
Anni-Inkreetta Läärälä-Nälven katsoi Verneriä ilmeellä ”etpä jätkä pääse virkakoneiston keksimästä kusesta eroon” ja sanoi:
- Eihän teidän talonne ole ilmastovelvollisuudeltaan läheskään täydellinen. Katsokaapas katolle.
- No mitä ihmeellistä siellä on?
- Savupiippuja. Neljä kappaletta.
- No mitä hittoa niistä? Tyhjät hormit. Ei siellä ole mitään tulisijaa alla.
- Mistäs me sen tiedämme? Teillähän on mahdollisuus kuskata sinne kamiinat ja lyödä ne hormeihin kiinni. Tai tiedä vaikka Porin Matin. Ei se nykyinen malli paina kahtasataa kiloakaan. Nehän voisivat lykätä ilmaan aivan järkyttävän määrän pienhiukkasia ja hiilidioksidia. Nuo teidän horminne mahdollistavat ympäristö- ja ilmastorikoksen joten jos ette hankkiudu niistä eroon niin teidän on maksettava savupiippuvero. Pelkkä mahdollisuus ilmastorikokseen on raskauttavaa ja se on ankarilla maksuilla kompensoitava.
- Ja paljonkos se maksu on?
- Tuhat euroa per hormi. Per vuosi.
- Mutta sehän alkaa olla sellainen summa että se saattaa huushollimme lopulliseen pankrottiin.
- Ympäristömoralisointi- ja yleisjeesusteluministeriössä ei katsottaisi sitä asiaa sinänsä millään muotoa pahalla. Meillähän on tarjolla Radanvarsikaupungissa mukavia kahdentoista neliön ilmastovastuullisia soluasuntoja. Ette te näin isoa taloa tarvitse muutenkaan ja tällainen asuminen on vastenmielistä kerskakulutusta. Ja valtiohan tarvitsee aina vain enemmän verotuloja äärimmäisen välttämättömän toiminnan turvaamiseen.
- Joo, siitä välttämättömästä toiminnasta mulla on varsin hyvä käsitys. Se kun on muuttunut näin ajan myötä. Mutta hei! Voinhan minä ostaa laastia ja lyödä nuo hormit tukkoon. Enhän minä silloin joudu maksamaan savupiippuveroa.
- No eihän se sellainen käy. Savupiippuverosta voi toki päästä eroon muuraamalla hormit tukkoon mutta se täytyy tehdä ympäristömoralisointi- ja yleisjeesusteluministeriön hyväksymien ja valvomien yritysten toimesta. Eli jos te muuraatte itse horminne tukkoon niin hyväksytyn yrityksen täytyy ensin piikata horminne auki ja sen jälkeen muurata se hyväksytysti tukkoon. Ja se on kallista evästä meinaan se. Kas tässä teille lista Radanvarsimaakunnan hyväksytyistä yrittäjistä.
- Jaa, eihän tässä listassa ole kuin etnisesti edistyksellisiä nimiä. Olettekos te nyt ihan varma että tää ei ole pizza- ja veronkiertoyrittäjien ´Hläm´Shläm-yhteenliittymän jäsenlista?
- Älkääpäs irvailko. Kai te ymmärrätte että me ikääntyvässä Suomessa tarvitsemme ehdottomasti etnisesti edistyksellistä osaamista. Ja tilanteen huomioon ottaen on luonnollista että näitä yrityksiä suositaan valtion taholta. Välttämätön tarve täytyy todistaa. Ja ettekä te muutenkaan ehdi säästyä savupiippuverolta. Ainakaan kahteen vuoteen. Muutokset on tehtävä ennen kuluvaa joulukuuta. Jos niitä ei ole tehty, niin vero on maksettava kuluvalta vuodelta ja vielä seuraavalta.
- Hä? Ihan niin kuin kirkollisvero jos eroaa kirkosta? Tai no joo, uskonnostahan tässä on kysymys ja niin kuin oikeudessakin on jo aikaa sitten todettu, ei uskonnollisia asioita voi, eikä saa käsitellä järki- ja loogisilla perusteilla.
- En ymmärrä tuota asennettanne. Se ei ole ollenkaan rakentava. Täytyyhän teidän ymmärtää että meillä on enää kymmenen vuotta aikaa pelastaa maailma. Kyllä teidän täytyy olla mukana siinä projektissa. Ja sen projektin myötä teille on tulossa laskua. Neljä tonnia per vuosi. Se on velvollisuutenne.
- Mitenkäs muuten, jos valtio nyhtää muutenkin persaukisilta kansalaisilta olemassaolostaan rangaistuksena neljä tonnia ja laittaa ne tyhjän paskan hiertämiseen jolla ei sen ilmaston kanssa ole mitään tekemistä niin milläs lailla se maailmanloppu saadaan lykättyä? Ja eiks sen pitänyt tulla jo parikymmentä vuotta sitten?
- En jatka tällaista hedelmätöntä keskustelua. Lasku seuraa perästä. Hyvästi.
Kärsänsä ihmisten asioihin tunkeva virkahenkilö Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén ympäristömoralisointi- ja yleisjeesusteluministeriöstä poistui paikalta ihmetellen, että kuinka tuollaisia sivistymättömiä ihmisiä vielä oli olemassa. Hänen täytyisi tämän jälkeen viettää ainakin tunti viraston suojahuoneessa pehmonallejen, muovailuvahan ja rauhoittavan musiikin parissa. Hänen mukanaan poistuivat kasvoiltaan pahasti punoittavat poliisit jotka olivat keskustelun aikana katselleet älyhärpäkkeiltään työvoimatoimiston sivuja.
Verneri palasi sisälle, kertoi vaimolleen uudet ilmastotietoiset uutiset ja kävi sitten pihalla lisäämässä tirppiäisille evästä. Hän totesi niille:
- Maailmaa pelastetaan mutta muurahaiskansalaiset jyrätään. Vaan eiköhän me jonkin aikaa vielä saada teitä ruokittua. Mutta koettakaa olla pahemmin piereksimättä. Eihän sitä tiedä, vaikka se talitiaisen pieru olisi se viimeinen tekijä joka laukaisee maailmanlopun…
