Lopetellaanpa tämä kuluva elokuu ja samalla taas yksi eletty kesä näillä sotilaallisilla jutuilla. Kakkosrähinän rähinävälineistöä on tullut käsiteltyä varsin paljon mutta laitetaanpa tällä kertaa kyseisestä kahinasta muutamia hieman erikoisempia ja ei välttämättä kovin onnistuneita aseita. Tyyliin että tämmösiäkin on keksitty. Esitellään ensimmäisenä Panjandrum:
Kyseisen häkkyrän idea oli tuhota saksalaisten linnoitteita Ranskaan tehtävässä maihinnousussa. Sen kahdessa pyörässä oli raketteja jotka kuljettivat sitä eteenpäin ja niiden välissä voimakas räjähde. Testausvaiheessa vaan jo huomattiin että häkkyrä meni minne halusi ja aiheutti yhtä suuren vaaran käyttäjilleen kuin suunnitellulle kohteelle joten sitää ei koskaan käytetty tositoimissa.
Amerikkalaiset kehittivät sodan aikana lepakkopommin.
Pommin idea oli lentokoneesta laskuvarjolla pudotettavat kanisterit jotka aukesivat ilmassa ja laskivat lentoon suuren määrän lepakoita joihin oli kiinnitetty hyvin pieni ajastettu napalm-räjähde. Ideahan oli että lepakot lentäisivät paloherkkien japanilaisrakennusten sisään ja sytyttäisivät suuren määrän tulipaloja. Idea meni jo kokeiluvaiheessa mönkään kun osa ”ladatuista” lepakoista pääsi karkuun ja sytytti testirakennuksen tuleen.
Japanilaiset puolestaan yrittelivät jonkinlaista mannertenvälistä tuhoasetta jolla kiusata amerikkalaisia eli Fu-Go-ilmapalloja:
Kyseiset pallot kantoivat kaksi viiden kilon palopommia ja yhden 15 kilon sirpalepommin. Japanilaiset laittoivat näitä tuulen vietämänä kohti Yhdysvaltain länsirannikkoa useita tuhansia joista vain pieni osa päätyi perille. Vuonna 1945 sai kuusi siviiliä surmansa mennessään tutkimaan tällaista maahan pudonnutta palloa jonka lasti sitten räjähti.
Saksalaiset eivät jääneet pekkaa pahemmiksi omituisten aseitten kehittämisessä. He kehittivät tuulikanuunan:
Aseen ideana oli ampua ylöspäin voimakkaasti kompressoitua ilmaa joka sitten olisi pudottanut matalalla lentäviä vihollisen lentokoneita. Aseen merkitys jäi olemattomaksi.
Saksalaiset kehittivät myös Krummlaufin eli eräänlaisen periskooppikiväärin:
Sturmgewehr 44-rynnäkkökivääriin pohjautuva käyrällä piipulla varustettu ase oli kehitetty nimenomaan kaupunkisodankäyntiin mutta sen ongelmana oli se, ettei aseen piippu kestänyt kuin muutaman sataa laukausta.
Järeämpää saksalaiskalustoa edustaa sitten V-3-kanuuna:
Kyseinen 120 metriä pitkä hirviö koostui kanuunan pääputkesta ja lukuisasta määrästä sivuputkia joissa laukaistavat panokset antoivat kranaatille lisävauhtia ja kantomatkaa. Tykkiä ei voinut suunnata ja se olikin suunniteltu Lontoon terroripommitukseen. Liittoutuneet kuitenkin pommittivat valmisteilla olleet tykit möhjöksi ennen kuin ne ehtivät käyttöön. Aseesta tehtiin kaksi pienempää (50 metriä) versiota joilla saksalaiset ampuivat kaikkiaan 183 kranaattia liittoutuneiden jo valtaamaan Luxemburgiin.
Osattiin itänaapurissakin. Venäläinen PPSh-41-konepistooli ei suinkaan ollut epäonnistunut ase vaan yksi kakkosrähinän toimivimmista konepistooleista. Mutta venäläiset keksivät laittaa niitä pommikoneen kuiluun kaikkiaan 88 kappaletta:
Teoreettinen tulinopeus tällä aseella oli melkein 80.000 laukausta minuutissa. Tietysti tässä viritelmässä oli vain 6.160 patruunaa ja tuskin niitä lippaita lentäessä sai vaihdettua. Tämäkin ase jäi kokeiluvaiheeseen.
Briteissä pantiin sitten iso vaihde päälle ja suunniteltiin lentotukialus HMS Habakkuk:
Taiteilijan näkemys kyseisestä aluksesta
Kyseessä olisi ollut pykriitistä eli jään ja sahanpurun sekoituksesta rakennettu peräti 600 metriä pitkä lentotukialus jossa olisi ollut tilaa 300:lle lentokoneelle. Ilmiselvien rakentamiseen liittyvien ongelmien ja sotatekniikan yleisen kehittymisen myötä suunnitelmasta luovuttiin.
Suomalaisilla ei ollut ihan yhtä mielikuvituksellisia ideoita mutta epäonnistuneita projekteja kylläkin. Niistä voi esitellä BT-42 panssarivaunun:
Kyseinen tankkihan on tehty venäläisen BT-7-vaunun pohjalle johon on laitettu uusi torni ja 114-millinen brittiläinen tykki. Vaikka tykin kaliiberi oli aikaansa nähden varsin vaikuttava, siitä ei ollut vastusta neuvostopanssareille johtuen lähinnä siitä että saksalaisilta kopioitu ampumatarvike ei tahtonut toimia ollenkaan tässä brittiläisessä tykkimallissa. Näitä tankkeja oli mukana Viipurissa 1944 ja pian sen jälkeen ne vedettiin palveluksesta pois. Tosin kyseinen tankki jatkaa edelleenkin palvelustaan japanilaisessa animessa jossa se on jostain syystä saavuttanut suosiota:
Ja siinähän heitä vähemmän onnistuneita oli muutama. Siirrytään syksyyn. Taas on saatu yksi kesä lusittua. Edessä syksyn jälkeen taas talvi. Jota sattuneesta syystä odotetaankin tänä vuonna pelolla. Kun niitä epäonnistumisia voidaan tehdä aseteknologian lisäksi myös energiapolitiikassa.