Siitä on varsin pitkä aika kun olen postauksissani sivunnut omaa alaani eli lastensuojelua ja siihen olennaisesti liittyviä huumeita. Laitanpa nyt muutaman rivin kun tällä hetkellä on noussut kovasti tapetille tämä vaatimus käyttöhuoneista huumeidenkäyttäjille. Syy siihen, miksi se on noussut tapetille on tietysti se, että se on yhtä-äkkiä hypännyt tiedostavien ihmisten muodiksi niin kuin moni asia ennen sitä ja siinä muodissahan pitää olla mukana mahdollisimman julkisesti että todistaa kaikille olevansa tiedostava ihminen.
Näitä käyttöhuoneita perustellaan nimenomaan huumeidenkäyttäjien turvallisuudella ja huumekuolemien vähentämisellä. Olisipa neulojakin ympäristössä vähemmän, mikä sinänsä on hyvä. Mutta tässä muodissa unohtuu tavallisten, huumeita käyttämättömien ihmisten turvallisuus, niin kuin se yleensäkin tuppaa unohtumaan.
Kas kun tavallisille ihmisille vaaran aiheuttajia ovat nimenomaan sekä amfetamiinin että sen erilaisten johdannaisten ynnä useitten väärinkäytettyjen lääkevalmisteiden esim. bentsodiatsepiinien ja buprenorfiinin käyttäjät. Ja he tuskin noihin käyttöhuoneisiin edes tulevat ja mikäli tulevat niin eivät siellä pysy. Idea noissa aineissa on olla ihmisten ilmoilla mahdollisimman sekaisin. He ovat vaarallisia. Tavallisille ihmisille.
Valtamedia tietysti mielellään haastattelee niin nykyisiä kuin entisiä narkomaaneja ja uskoo ilman muuta kaiken mitä he sanovat. Itselläni kun on sattumoisin asiasta kymmenien vuosien kokemus niin voisin sanoa että joku sinisilmäinen toimittaja ei tajua sitä minkä me alallani olemme oikein hyvin oppineet. Eli: kun puhut narkomaanin kanssa, niin:
a) Hän valehtelee sinulle. Hän on erittäin hyvä valehtelemaan.
b) Varsinkin hän valehtelee sinulle silloin jos puhutaan hänen huumeiden käytöstään ja sen syistä. Ellei hän pysty narkkariuttaan kokonaan kiistämään, mitä hän yrittää, niin hän löytää aina syyn jostain muusta kuin itsestään. Hän on uhri, hän on ahdistunut, hän on ajautunut, hänellä on traumaattisia kokemuksia jne.
c) Eritoten hän jättää kertomatta sen hyvin yleisen kaavan jolla narkkariksi tullaan:
Eli:
1. Olin kiinnostunut huumeista vaikka olin saanut tonnikaupalla valistusta niiden vaarallisuudesta. Kukaan ei pakottanut.
2. Kokeilin huumeita ja huomasin, että näistähän saa ihan pirun hyvät kicksit. Tämä on minun juttuni.
3. Aloin käyttämään huumeita.
4. Jatkan huumeiden käyttämistä eikä minulla ole aikomustakaan lopettaa.
5. Kun huumeitten käyttö jatkuu niin välillä saatan mennä romuksi, menen katkolle, tulen vähän parempaan kuntoon ja sitten jatkan käyttämistä.
Mitä tulee noihin käyttöhuoneisiin niin itse pelkään sen olevan vain yksi askel matkalla siihen että kaikki kovatkin huumeet sallitaan. Toki sen asian puolustajia löytyy ja he sanovat että asiasta löytyy hyviä kokemuksia sieltä & sieltä. Mutta – omaan asiasta hieman ammatillista kokemusta – voin todeta että ei huumerikollisuus sillä mihinkään häviä. Sen pääkohteeksi tulevat vain alaikäiset. Ja sillä on oikein hyvä markkinarako sillä narkkaamisen alaikäraja tässä maassa laskee koko ajan. Eivätkä huumeiden käyttäjät muutu yhtään sen vaarattomammaksi jos huumeet laillistetaan.
Eli yleensä ja erikseen voin sanoa että minua ei kiinnosta pätkääkään narkomaanien kuolema. Se tulee joka tapauksessa. Se on väistämätöntä. Suurimmalla osalla. Minua kiinnostaa tavallisten ihmisten turvallisuus ja sitä narkomaanit uhkaavat. En ole työssäni vastuussa narkomaaneille vaan tavallisille suomalaisille ihmisille. Jotka saattavat tietysti – varsin aiheellisesti – kysyä, että mitäs lastensuojelu tekee huumeongelman ratkaisemiseksi?
Johon minä vastaan että ei mitään. Ei yhtään mitään. Se keskittyy pitämään kulisseja yllä. Niissä laitoksissa joissa nuorten huumeongelmiin pitäisi puuttua on itsessään valtava huumeongelma. Jolle ei tehdä mitään, koska työntekijöillä ei ole enää valtuuksia tehdä käytännössä mitään. Kiitos lakimiesten. Laitokset ovat nykyisin nuorisorikollisuutta ja huumeiden käyttöä ylläpitäviä ja edistäviä täyden palvelun hotelleja.
Joku voi todeta, että olipa kyynisen jätkän tekstiä. Siinähän toteaa. Mutta kun on tarpeeksi pitkään ollut tekemisissä narkomaanien kanssa niin siinä tulee kyyniseksi. Ennen kaikkea realistiksi.
Ja vielä niistä narkkareitten käyttöhuoneista. Nehän ovat siis nyt tapetilla koska ne ovat tiedostavien ihmisten tiedostavaa muotia. Kolmen kuukauden päästä niistä ei puhu enää kukaan mitään koska tiedostavat ihmiset ovat löytäneet itselleen jonkun uuden muodin jolla he voivat todistaa itselleen ja muille olevansa tiedostavia ihmisiä. Ajan hengessä ja muodissa mukana.
