Kumpula, Helsinki, interperspirationaalinen nykypäivä…
Katon rajassa leijaileva Epäilyksen Piru katseli kun viihtyisässä kerrostalokaksiossaan iltaa viettävä 38-vuotias Unnukka Riipetti naukkaili tiesmonetta punaviinilasiaan, katsoi tietokoneensa näyttöruutua jota hän oli selannut punkun avustuksella jo toista tuntia ja huokaisi kaivosyvään tiesmonennenko kerran. Unnukka oli Helsingin yliopistosta valmistunut yhteiskuntateologian, selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan tutkijatohtori joka oli hiljattain julkaissut tutkimuksensa ”piilotettu rasismi ja misogynia vaniljapohjaisessa jäätelömainonnassa” ja sehän oli saanut varsin ylistävää arvostelua niin akateemisissa piireissä kuin valtamediassa. Molemmilla tahoilla kehuttiin että Unnukka kaatoi vaiettuja tabuja ja toi esille tuoreita interperspirationaalisia näkökulmia.
Mutta se ei Unnukkaa lohduttanut. Hän oli nimittäin jo hyvän aikaa tehnyt sitä, mitä hänen kaltaisensa ei pitäisi koskaan tehdä. Hän oli tutustunut interwebin ihmeellisessä maailmassa Voiman Pimeän Puolen ajatuksiin. Ja koska yksi virhe johti helposti toiseen, hän oli tehnyt sen ratkaisevan virheen että hän oli alkanut ajatella. Ajatella uraansa, sen tarpeellisuutta ja koko siihen astista maailmankuvaansa.
Ja niin ei missään nimessä olisi saanut tehdä. Että ihminen voisi olla onnellinen suvaitsevais-tiedostava yksilö, se vaatisi nimenomaan sitä, että ei koskaan ajatellut. Ainoastaan hyväksyi mitään kyseenalaistamatta sen, mitä piti hyväksyä ja minkä toiset samanlaiset yksilöt hyväksyivät. Absoluuttinen ja lopullinen totuus ei vaatinut ajattelemista. Se vaati vain hyväksyntää. Se oli ajattelun yläpuolella.
Jaahah, ajatteli Epäilyksen Piru joka oli tarkkaaillut Unnukkaa. Oli aika alkaa duunit. Mutta koska yksilöllä on normaalista kohderyhmästä poiketen selvää kuplan ulkopuolista ajattelua niin jätetäänpä kaikenlainen pirunkuri tällä kertaa sikseen ja diskuteerataan, sano, diskuteerataan. Se lehahti Unnukan kirjoituspöydälle eikä Unnukka edes hätkähtänyt. Se oli hyvä merkki.
- Olet sitten selvästi alkanut fundeeraamaan?
- Joo… onhan tässä tullut fundeerattua… ja sondeerattua… ja tehtyä, piru vie, johtopäätöksiä… vaikka kovillehan ne ovat ottaneet…
- No, miltäs se monikultturismi maistuu tällä hetkellä. Vieläkö se on rikkaus? Ja välttämättömyys? Ja väistämättömyys?
- Ei ole niin… on toisilleen sopimattomien kansojen ja kulttuurien pakkosekoittamista… joka saa aikaan yhteiskunnan rapautumista… niin taloudellisesti kuin henkisestikin… ja joka johtaa aina vain kiihtyvään väkivaltaan… ja josta perkele soikoon on tullut minun piireissäni muoti josta ei saa olla toista mieltä… äläkä viitsi vittuilla minulle siitä että minä just väitöskirjassani julistin aivan toista totuutta…
- No enhän minä. Vaan mitenkäs se ilmastohysteria? Pelastaako Suomi maailman ja saa siitä kaikkien kansakuntien laakerinlehdet päähänsä?
- Eipä pelasta… tuhoaapaa vain oman taloutensa… koko elinkeinorakenteensa… aiheuttaa ihmisille tarpeetonta kärsimystä… ja kaikki turhaan… eihän ne tilastot valehtele… Suomi on jo hiilinegatiivinen… kaikki tämä vain sen takia että ruokitaan vihervasemmistolaista egoa… joka menee tässäkin asiassa muodin perässä… hitto vie, minä tunnen itseni Bay City Rollers-faniksi joskus 1970-luvulla… olisin ostanut risaiset Hai-saappaat jos niihin joku vaan olisi teipannut skottiruutuja…
- Mutta sinä Unnukka olet kuitenkin ahkerasti jaksanut vaatia koko Suomen kattavaa ilmastohätätilaa.
- Mmmhh… niin… kun ne muutkin vaati… en minä ensimmäisenä… joukon jatkona tietysti…kukas se aplodit ensimmäisenä uskaltaa lopettaa… ja minä muuten arvaan että seuraavaksi kysyt LGBTQTiiTyystä… no muotihan sekin on… ensimmäinen muoti joka vaatii mielenterveysongelmaisia silvotuttamaan itseään… samalla kun me muodin mukaiset aplodeerataan sille silpomiselle… miettimättä että mitä me oikeastaan saadaan aikaiseksi…
- No, mitenkäs se feminismi? Varsinkin se interperspiraationaalinen feminismi?
Unnukka huokaisi, otti pitkän huikan punkkua, huokaisi taas ja sanoi sitten:
- Kai tuohon tiedät itsekin vastauksen? Kun katsot meitä misogyniasta kirkuvia feministejä. Itseään täynnä olevia toimistossa istuvia turhantärkeitä ämmiä jotka tuottavat putipuhtain käsin aina vain samanlaista ruikutusta joka on olemassa pelkän ruikutuksen vuoksi. Ja siksi, että me pyrimme nostamaan itsemme ruikutuksellamme kaiken arvostelun yläpuolelle. Ja myös siksi, että se ruikutus tuo meille elannon. Elannon, jonka kustantavat ne meidän halveksimamme persvakoäijät. Jotka pitävät yhteiskunnan pystyssä. Meistä yksikään ei ole koskaan maksanut ensimmästäkään veropenniä. Me olemme yliarvostettuja loisia. Riittikö vastaukseksi? Tuliko mielipide selville?
Epäilyksen Piru katsoi Unnukkaa varsin inhimillisen lämpimällä katseella ja sanoi sitten:
- Sinut kuule otetaan siellä Voiman Pimeällä Puolella lämpimästi vastaan.
Unnukka puolestaan katsoi Epäilyksen Pirua katseella jossa oli paljon vähemmän inhimillisyyttä kuin Epäilyksen Pirulla. Sitten hän sanoi kylmällä äänellä:
- Mikä sai sinut kuvittelemaan että minä siirtyisin julkisesti Voiman Pimeälle Puolelle? Kansallismieliseksi? Konservatiiviksi? Käppäakaksi?
- Et sitten aio siirtyä. Kaikki ajattelusi menee hukkaan. Miksi?
- Minähän vastasin jo. Olen loinen. Yliarvostettu ja ylipalkattu loinen. Mutta minä olen virallinen loinen maassa jossa minun kaltaiset loiset ovat aatelisia. En minä osaa tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa täysin tarpeetonta ruikutusta ongelmista jotka eivät ole ongelmia. Luuletko että minusta olisi tekemään jotain varsinaista työtä? Minä olen liiaksi turvonneen yhteiskuntaruumiin oheistuote. Kun se kasvoi liian suureksi niin se alkoi kasvattaa loisia. Ja loisellahan on hyvä olla. Ei se pärjää ilman isäntäruumista.
Epäilyksen Piru raapi leukansa parransänkeä saaden aikaan äänen joka muistutti kahden teräsharjan kirskuttamista vastakkain. Sitten se totesi:
- Vaan oletkos koskaan ajatellut että jos ne persvakomiehet jotka elättävät sinut ja kaltaisesti rupeavatkin yleislakkoon? Te kuolisitte nälkään. Saattaisi olla hyvä olla julkisesti heidän puolellaan. Ennen kuin sellainen tapahtuu.
Unnukka joi lasinsa tyhjäksi, kaatoi lisää ja otti itselleen katseen jossa näkyi ns. pelottava ymmärrys:
- Niinpä kuolisimme. Mutta sitä yleislakkoa ei koskaan tapahdu. Katsos kun ne persvakomiehet ja käppäukot ovat erilaisia kuin me. He ovat vastuuntuntoisia ihmisiä. He kantavat vastuuta muistakin kuin itsestään. Samalla he kantavat vastuun meidänkin elatuksestamme ja me taas emme ole vastuuntuntoisia. Me olemme härskejä hyväksikäyttäjiä. Jos kerran ne persvakomiehet mahdollistavat sen että me olemme hyvin ruokittuja ja jalustalle aateliasemaan nostettuja loisia niin mikä minä olen sitä asiantilaa muuttamaan? Minä puhun ja kirjoitan edelleenkin monikultturismin, ilmastohysterian. LGBTQTiiTyyn ja ennen kaikkea feminismin nimessä ja syytän misogyyneiksi kaikkia jotka ovat edes desimaalin verran eri mieltä minun kanssani. Ja teen sen toisten elättämänä.
- Vaikka tiedät olevasi väärässä ja kannatat jotain joka on Suomelle ja suomalaisille tuhoisaa? Eikö sinua yhtään omatunto soimaa?
- Omatunto?
- Niinpä niin. Sinuun voitaisiin asentaa omatunto mutta se vaatisi henkisen selkärangan johon se voisi kiinnittyä. No, mutta vaikka oletkin häpeämätön huora joka tosin huoraa korviensa eikä jalkojensa välillä niin olethan sinä kumminkin rehellinen. Ainakin minulle. Siksi minä annan sinulle lahjan. En kyllä alun perin ajatellut antaa sitä sinulle mutta olet sen selvästi ansainnut. Huomaat sen kyllä. Ehkä me tapaamme vielä. Som´helvetillinen moro.
Epäilyksen Piru katosi keltaiseen, rikinkatkuiseen pilveen ja Unnukka mietti että mikähän se lahja mahtoi olla. Sitten hän katsoi peiliin. Jaahah… no, kai sitä käsikopelollakin pystyy meikkaamaan…
Lämmin kiitos kommentoija Mito Islamille inspiraatiosta.