Näinä päivinä Huitsinnevadan Örnätjärvellä muuan Ykä seisoi omakotitalonsa rappusilla, tupakoi voimasavuke Bostonia ja noitui lumen määrää. Kuulemma oli ilmastonmuutoksen myötä tulossa lumettomia talvia. Niitähän oli jo kauan ennustettu. Hitto vie, nyt elettiin huhtikuuta ja lunta oli pihalla melkein metri. Tirppiäisiä lumi ei sinänsä häirinnyt ja ne pistelivät evästä poskeensa pihlajassa roikkuvassa työmaaruokalassa. Siinä oli tarjolla auringonkukan siementä, maapähkinöitä sekä roikkuva rasvasiemenpötkö joka oli erityisen suosittu. Ykää vähän ihmetytti se, että mustarastaita oli ilmestynyt ruokalaan paljon. Niitä oli melkein yhtä paljon kuin talitiaisia.
Tieltä alkoi kuulua ääntä. Jyrinää. Äänen lähde tuli näkyville ja Ykä muisti että joo, nythän on se parillinen viikko. Tietä pitkin tuli enkeli. Ei sillä tosin siipiä ollut vaan vahva dieselmoottori ja sen kyljessä luki Huitsinnevadan Jäte & Ryönä. Auto pysähtyi roskapöntön luo, tuttu mies nousi komuutista ja moikkasi Ykälle. Sitten hän löi roskapöntön nostimeen ja sinne meni taas lajittelematon sekajäte. Niin kuin oli sovittu ja maksettu.
Ykä tuumaili että suomalaiset ympäristöhysteerikot metelöivät siitä Tyynenmeren muovilautasta ja vaativat suomalaistenkin muovinkulutuksen vähentämistä. Sen Tyynenmeren muovilautan perusteella. Vaikka yksikään suomalainen muovipussi ei siellä Tyynessä meressä uiskennellut. Nuo jäte-enkelit pitivät siitä huolen että suomalainen jäte meni muutenkin sinne minne kuului. Samoin asiasta pitivät huolen varsin vastuulliset suomalaiset jotka eivät viskoneet jätteitään sinnetänne. Niin kuin jossain eksoottisemmissa maissa. Suomessa jätehuolto oli kohdallaan. Ja sekös hysteerikkoja vitutti. Kun ei ollut mitään mistä syyttää, niin piti keksiä että sai nälkäiselle egolleen ruokaa.
Jaa… sieltä tulee toinen enkeli. Menee naapurin tontille. Ei silläkään siipiä ollut vaan se kulki tankkiautolla. Eikä siinä tankissa ollut öljyä vaan ihan sitä itteensä. Haalariasuinen enkeli nousi autostaan ja alkoi tyjentää naapurin paskakaivoa. Mitenkäs se meni se Turo´s Hevi Geen kappale… joo…
Koukulla aukaisen, mä kannen limaisen
ja kokkareet pois imaisen
Ykä tuumasi keskenään että vaikka ulkohuusissa saattaa olla lämpimässä kesäillassa ihan mukava tunnelma niin sisävessa kuitenkin oli talvipakkasilla huomattavasti mukavampi. Ja tuo tankkiautonsa kanssa ajava enkeli mahdollisti osaltaan sen sisävessan käytön.
Joku yliopiston toimistossa jakkupuvussaan istuva poliittisesti oikeaoppisen valituksen ja nillityksen yhteiskuntateologinen tutkija ei varmasti pitänyt noita miehiä yhtään minään. Muurahaiskansalaisia. Persvakoäijiä. Se jakkupukuinen ei tajunnut, että nuo miehet olivat enkeleitä jotka olivat yhteiskunnalle välttämättömiä. Sen sijaan se jakkupukuinen tutkija ei ollut. Itse asiassa hän oli yhteiskunnan turhake joka piti itseään jonain, vaikkei ollut mitään.
Ykä sneppasi tupakkansa ja aukaisi autotallin oven. Tarvitsi käydä Lötjösen tykönä. Örnätjärven Erämiesten asioita. Kun Ykä käynnisti moottorin, näytti kojelauta että huoltoa tarvitaan. Mailit ovat tulleet taas kerran täyteen. Jaahah, tarttee soittaa niille kolmansille enkeleille. Örnätjärven Autohuollon pojille. Jos autoa käytti suuren kaupungin merkkiliikkeessä niin kädenpuristuskin maksoi jo sata euroa. Mutta nuo tutut heput laskuttivat puolta vähemmän ja työn laatu oli aina priimaa.
Ykä pakitti pois autotallista, nousi autosta, sulki autotallin oven ja tuumasi että onneksi olemassa oli oikeita enkeleitä.
Vanhan Testamentin mukaan enkelit näyttävät tällaisilta.
Tosiasiassa ne näyttävät tällaisilta. Jälleen kerran kunniaa tavallisille ihmisille. Heille, jotka pyörittävät tätä yhteiskuntaa.