Siirrytään taas hetkeksi äärimmäisen masentavasta nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Aikaisemmassa jotain ihan muuta-jutussa käytiin läpi kekkoslovakialaisen mahdollisuuksista nauttia audioviihteestä. Mutta olihan sitä kuvallistakin viihdettä eli televisio. Ensimmäiset kokeelliset tv-lähetykset aloitti vuonna 1956 Tekniikan Radioinsinööriseuran perustama Tesvisio:
Aluksi kanava oli nimeltään TES-TV. Tesvisio toimi mainosrahoitteisena, esitti uutislähetyksiä, jonkin verran ulkomaisia sarjoja sekä omia viihdeohjelmia kuten Hyvää Iltaa ja Laiva On Lastattu jota veti muuan Lenita Airisto. Lopulta Yle osti kanavan vuonna 1965 ja perusti TV 2:n. Ylehän oli hieman jäljessä Tesvisiota mutta aloitti TV 1:n toiminnan koelähetyksillä vuonna 1957. Heti Ylen toiminnan alettua Suomeen saatiin ensimmäinen tv-tähti eli kuuluttaja Teija Sopanen:
1950 – 1960-luvun televisiot – mustavalkoiset tietysti – olivat aika lailla huonekaluja nykyisiin verrattuina. Kuvassa suomalainen Celeston-televisio joskus 1950-luvun loppupuolelta:
Silloin aikanaanhan televisiota katsottiin vähän niin kuin oltaisiin oltu elokuvissa eli olohuone pimennettiin tyystin ja katseltiin sitten pimeässä lähetystä. Kekkoslovakialaiselle tuli tutuksi Ylen joutsentunnus joka sekä aloitti että lopetti päivittäisen lähetyksen:
Ja pannaanpa se sama vielä videona:
Ja laitetaan muistin virkistämiseksi myös kekkoslovakialaiselle hyvin tuttu biisi eli Ylen radiopuolen väliaikamerkki:
Kun joutsentunnus oli illalla näkynyt, niin varsinainen ohjelma päättyi. Mitään ympärivuorokautisia lähetyksiä ei ollut edes radion puolella. Rinnakkaisohjelmassa sellaista kokeiltiin ensimmäisen kerran Los Angelesin olympiakisojen aikana vuonna 1984. Mutta kun telkkarissa ohjelma päättyi, niin sen jälkeen alkoi Kekkoslovakian tv:n yleisin lähetys eli kohina jota tässä esittää 1970-luvun mustavalkoinen matka-tv:
Ennen kuin varsinainen päivittäinen lähetys alkoi, niin sitä ennen televisio alkoi lähettää testikuvaa:
Oikeastaan kun asiaa miettii niin tuo kohina ja testikuva ovat tainneet olla parasta ohjelmaa kautta aikojen.
Mainostelevisio aloitti toimintansa suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin Ylekin ja se näkyi Ylen kanavilla. MTV:n lähetykset erotettiin Ylen lähetyksistä omilla tunnuksilla joilla kerrottiin kansalaisille että nyt alkavat mainosrahoitteiset lähetykset:
MTV:n mainoksissa oli siihen maailman aikaan varmasti paljon sellaista josta nykyinen suvaitsevais-tiedostavaisto saisi äärimmäisen henkisen pipin. Laitetaanpa esimerkkinä se klassikko eli Halvan lakritsimainos jossa esiintyy mainio lauluyhtye Delta Rhythm Boys:
Perskeleillä oli televisio sieltä saakka kuin pikku-Ykä muistaa eli jonnekin 1960-luvun lopulle. Masiina lämpesi hiljakseen ja kuva tuppasi väpättämään aika ajoin varsin pahasti. Kyllä sillä pärjättiin kunnes tuli kesä 1972 ja Münchenin olympialaiset jolloin isä-Perskeles hankki olohuoneeseen upouuden Saloran mustavalko-tv:n:
Siitä tuli sitten nöösipoikana katsottua Lasse Virenin ja Pekka Vasalan uskomattomat suoritukset. Ja niistä – piru vie – tulee ensi kesänä kuluneeksi 50 vuotta. Mihin ihmeeseen se aika oikein katoaa?
Kekkoslovakiassahan televisio pysäytti ajan iltaisin klo 21.00 jolloin molemmilla kanavilla tuli pääuutislähetys jossa Heikki Kahila kertoi, kuinka maailma makaa:
Väritelevisiota ei tullut Perskeleille ennen kuin 1970-luvun loppupuolella mutta naapuriin sellainen ostettiin jo 1976 joten siinä oli Ykälläkin mahdollisuus seurata väreissä Montrealin olympialaisten kymppiä jossa Lasse Viren näytti närhin värkit koko porukalle. Se 5.000 metriä tuli sitten kuunneltua Oy Firma Ab:n kesämökillä matkaradiosta. Itse asiassa radioselostuksessa selvisi vähemmillä sydämentykytyksillä kun siinä ei nähnyt sitä kuinka se vittumaisen näköinen uusseelantilainen Dick Quax alkoi rynniä ohi Lassen:
Vaan onneksi Lassen kiri piti. Vaikka Perskeleillä ei ollut vielä väri-tv:tä niin pikku-Ykä saattoi nauttia visuaalisesta väriviihteestä View-Master-masiinan avulla:
Sillähän saattoi katsella kaikenlaisia kuvia väreissä ja kolmiulotteisena. Ennen kaikkea sillä pääsi pikkuinen poikakin matkalle kaukaisiin maihin ja hienoihin maisemiin.
Sen ajan televisiot – niin kuin pitkälle 2000-luvulle – olivat tietysti painavia kuvaputkitelkkareita joita ei siirrelty paikasta toiseen kuin aikamiehen voimalla. Suomen valtio päätti 1970-luvun puolessa välissä että meilläkin täytyy turvata kuvaputkien valmistus joten erityisesti Kalevi Sorsan kannustamana perustettiin valtiojohtoinen Valco. Valcossa meni suurinpiirtein kaikki perseelleen heti alusta saakka ja siitä seurasi pankrotti ja 800 miljoonan markan persnetto:
Asiasta nousi hemmetillinen älämölö. Tuo 800 miljoonaa markkaa muuten on nykyeuroina 416 miljoonaa euroa ja hallituksen törsäämisissä se ei aiheuta nykyisin edes olan kohauttamista. Kehitys kehittyy, törsäämisessäkin, you know.
Omanlaisensa visuaalinen viihde Kekkoslovakiassa olivat tietysti kaitafilmikamerat. En tiedä, kuinka paljon tuota loppujen lopuksi harrastettiin mutta yksi naapureitten kanssa tehty Lapin reissu on kuvattu sellaiselle. Liekö materiaali enää tallessa? Onhan siitä yli neljäkymmentä vuotta.
Tuo mainoksessa mainittu Anttila on sekin jäänyt jo historiaan. Anttilan postimyyntiluettelohan oli monelle kekkoslovakialaiselle nuorelle miehelle se ensimmäinen pehmopornojulkaisu:
Sittenhän se vuosikymmen vaihtui, Kekkoslovakiakin alkoi vedellä viimeisiään ja kansalaisille tuli pari uutuutta lisää. Ensimmäisenä teksti-tv:
Eihän se nykyisin tunnu paljon miltään mutta kyllä se tuolloin varsin iso uudistus oli. Siitä kun saattoi katsoa uutisia, urheilutuloksia ja säätietoja aivan koska tahansa. Tai ainakin silloin kun kanavan varsinainen lähetys oli päällä. Toinen uutuus mikä muutti katsomistottumuksia oli tietysti video:
Video eli VHS-nauhuri. Sille oli kilpailijoina Beta, joka oli pitkään ammattikäytössä parempilaatuisena mutta kalliimpana sekä V2000 joka hävisi melko nopeasti pois markkinoilta. Se, mikä oli videonauhureissa merkittävintä oli tietysti ajastin. Tätä ennen ohjelma piti katsoa silloin, kun se tuli mutta nyt sen saattoi nauhoittaa. Minkä seurauksena koteihin alkoi ajan myötä kertyä huomattava määrä täyteen nauhoitettuja videokasetteja joita ei koskaan ehditty katsoa. Videoitten myötä tuli markkinoille tietysti videovuokraamot ja jos ihmisillä ei ollut omaa videolaitetta niin he saattoivat vuokrata vuorokaudeksi Movieboxin:
Siinähän se Kekkoslovakian aika suurin piirtein oli. Sittenhän tulivat DVD:t ja sen jälkeen tämä suoratoisto josta minä olen tippunut kärryiltä aika lailla. Niin kuin älykännyköistäkin. Muistan vaan että ennustin sen aikanaan. Joskus 1990-luvun alkuvuosina saunottiin ja törpöteltiin muutaman kaverin kanssa. Yhdellä kaverilla – jonka kotona me oltiin – oli se ihmekeksintö eli internet. Sellainen hidas höyrymodeemi mutta sitähän porukalla ihmeteltiin.
Minä silloin totesin että jos tuo homma kehittyy ja nopeutuu niin videovuokraamot siirtyvät historiaan ja ihmiset alkaa vuokrata videoita tuon internetin kautta. Jätkäthän totesivat että Ykä puhuu paskaa niin kuin yleensäkin. Vaan kuinkas kävi?
Tulipahan kerrankin ennustettua joku asia oikein.