Radanvarsikaupunki, hieman tuonnempana…
Muuan mies asteli varsin pahantuulisena Radanvarsikaupungin suuren hallintokompleksin rappusia. Hän oli nimeltään Tuomas Lettuse joka asusteli Naakkamossa ja joka toimi Teuvo Työmanin Teuvon Tärppi & Temmellys-yhtiön palveluksessa maakylmyysimureitten asentajana ja huoltajana. Nyt hänet oli kutsuttu, tai no, oikeastaan käsketty tänne hallintokompleksiin tapaamaan vastuullisen rahankäytön valvojaa.
Kyseisten valvojien virathan oltiin perustettu edellisenä vuonna samalla kun Suomen federaatiomaakunta kielsi kaiken käteisen rahan käytön ja siirtyi kokonaan sähköiseen rahaan. Sähköiseen, ja siis täysin valvottuun. Niinpä Radanvarsikaupungissakin oli tällä hetkellä kaikkiaan kahdeksantoista vastuullisen rahankäytön valvojaa ja kuulemma haussa oli vielä kahdeksan lisää. Sehän kertoi siitä, että kansalaisia täytyi entistä ahkerammin ja ankarammin opettaa vastuulliseen rahankäyttöön.
Se valvoja, jonka luo Tuomas oli käsketty oli hänelle entuudestaan tuttu. Katkeriina Revander, jonka kanssa Tuomas oli ollut aikanaan yläasteella samalla luokalla. Tuomas muisti Katkeriinan varsin tiukkapipoisena ja mielikuvituksettomana tyttönä joka oli innolla osallistunut kaikkiin mahdollisiin tiedostaviin muotivirtauksiin. Myöhemmin hän oli mennyt Tampereen yliopistoon yhteiskuntateologiselle linjalle, opetellut ulkoa tarpeelliset epistolat, valmistunut maisteriksi ja erilaisten akateemisten suojatyöpaikkojen jälkeen päässyt vakituiseen toimeen vastuullisen rahankäytön valvojana. Työhän oli kyseiselle Katkeriinalle täysi lottovoitto. Varsinaisen työn teki tietokonealgoritmi ja valvojan tehtäväksi jäi lähinnä ihmisille vittuilu ja rankaiseminen.
Tuomas käveli sisään hallintokompleksin aulaan ja näki vihamielisiä katseita. Hänellä kun ei ollut kasvomaskia. Itse koronaepidemiahan oli loppunut jo pari vuotta aikaisemmin mutta kasvomaskin käyttäminen oli merkki hyvästä hallintoalamaisesta. Eräänlainen symboli joka nosti maskin käyttäjän hieman tavallisen muurahaiskansalaisen yläpuolelle. Tai ainakin se antoi hänelle sen mielikuvan.
Jaahah… kuudes kerros, huone 612 ja mukaan annettu jonotusnumero B37… no, odotellaan. Aikanaan summeri pärähti ja Tuomas meni määrätylle ovelle soittamaan ovisummeria. Hän sai odottaa kymmenen sekuntia ennen kuin valo muuttui vihreäksi. Katkeriina Revander istui työpöytänsä takana katsellen tietokoneensa näyttöä osoittamatta minkäänlaista mielenkiintoa Tuomakseen. Ymmärsihän Tuomas että se oli tietty näyttö siitä kuka tässä sanelee ja kuka anelee. Lopulta Katkeriina nosti katseensa jossa ei ollut minkäänlaista tunnistamisen merkkiä ja totesi:
- Istukaa.
Tuomas teki työtä käskettyä ja Katkeriinan katse palasi tietokoneen näytölle. Sitä aikansa katseltuaan hän kysyi:
- Olettehan kansalainen Tuomas Lettuse? Henkilötunnus 78KPT94TiiTyy82Tsyi?
- Sama mies.
- Niin. Nythän on niin, että tietokonealgoritmi on osoittanut että teidän henkilökohtainen rahankäyttönne on äärimmäisen vastuutonta.
- Eikös henkilökohtainen rahankäyttö tarkoita että se on henkilökohtaista eli se ei kuulu kenellekään?
Katkeriina katsoi Tuomasta hetken aikaa kuin jotain pahasti kehityksessään jälkeenjäänyttä ja totesi sitten opettajan äänellä:
- Teidän täytyy ymmärtää se, että henkilökohtainen rahanne ja henkilökohtainen omaisuutenne ei ole teidän. Se on yhteiskunnan, joka on suuressa armeliaisuudessaan antanut teille sen käyttöoikeuden. Käyttöoikeuden mukana tulee ilman muuta käyttövastuu. Ja teidän kohdallanne rahojenne käyttö viimeisen kuukauden aikana on täysin vastuutonta. Aletaanpa käymään sitä läpi. Ensinnäkin te olette ajaneet bensamoottorisella autollanne huomattavasti pidempiä matkoja kuin mitä matkat kotoanne työpaikalle ovat. Ja miksi ette ole käyttäneet julkista liikennettä?
- Julkista liikennettä ei Naakkamossa juurikaan ole. Koulukyydit. Ja kesällä on sitten hiukka hiljaisempaa. Mitä tulee tuohon ylimääräiseen ajamiseen niin minä olen kahtena viikonloppuna käynyt Tyrellissä Veervorttenin kylässä kaverini mökillä pilkkimässä. Kai minulla on siihen sentään oikeus?
- Tuo ei ole mikään lieventävä asianhaara. Olette siis käyttäneet ympäristövastuutonta autoanne harrastukseen joka perustuu elävän olennon murhaamiseen. Kalastuksen kieltämisestähän on lakialoite käsittelyssä. Miksi muuten ajatte polttomoottoriautolla? Miksi ette ole siirtyneet sähköautoon?
- Ostin tuon autoni hintaan 1.800 euroa. Käteisellä. Silloin kun käteistä sai vielä käyttää. Millä minä kymppitonnien autoja hankin?
- Se on teidän ongelma. Ei minun. Mutta jatketaanpa. Kun katsoo teidän rahankäyttöänne paikallisessa FED-Marketissa niin käy ilmi että tehän herra nähköön syötte joka ainoa päivä joko liha- tai makkaratuotteita. Ei yhtä ainoaa ostosta jossa olisi vain kasvisruokaa. Ettekö te ajattele ilmastonmuutosta ollenkaan?
- Nääh, kyllä nykyisessä lenkkimakkarassa on niin vähän lihaa että sen voi ihan rauhassa luokitella kasvisruuaksi tai leivonnaistuotteeksi. Ja mitä ilmastonmuutokseen tulee niin eikös se Suomen biokapasiteetti ole suurempi kuin Suomen hiilijalanjälki? Mikä tässä on ongelma?
- Älkääpäs jaaritelko joutavia. Tässä ei ole kysymys Suomen biokapasiteetista josta muuten itse en ole saanut minkäänlaista viranomaisohjeistusta joten sitä ei ole olemassakaan. Kysymys on teidän vastuuttomasta rahankäytöstänne. Mitä kuvaa myös se, että ette ole viimeisen kuukauden aikana lahjoittanut latiakaan edistyksellisille organisaatioille niin kuin SPersR:lle, SETAlle, LGBTQTiiTyy-yhdistykselle tai Takkutukka ry:lle.
- Mistäs te tiedätte ovatko moiset kusip… totanoin yhdistykset minulta rahaa edes pyytäneet?
- Totta kai tiedämme koska kyseiset yhdistykset ilmoittavat meille ne kaikki henkilöt joille avustuspyyntöjä on lähetetty. Ja sitten vielä. Ehkä se pahin. Tehän olette ostaneet viimeisen kuukauden aikana tuhat kappaletta pienoiskiväärin patruunoita.
- No niin olen. Kas kun minä harrastan metsästystä ja ampumista. Näin talviaikaan ammun sisäradalla ja ilmakivääriin verrattuna pienoiskiväärissä on kuitenkin tuliaseen tuntu ja sen patruunat ovat huomattavasti halvempia kuin metsästyskiväärini ja haulikkoni patruunat. Mikä ongelma tässä on?
- Onhan siinä ongelma. Iso ongelma onkin. Te olette varmasti hyvin tietoisia siitä että eduskunnassa on käsittelyssä lakiesitys jonka mukaan kaikki lyijyä sisältävät ampumatarvikkeet kielletään. Ja tehän olette selvästi varastoimassa pian laittomaksi tulevia ampumatarvikkeita. Se on kuulkaa paha rikos. Ettei suorastaan terroristitoiminnan valmistelua.
Katkeriina Revander huokasi, katsoi ensiksi näyttöruutua ja sitten Tuomas Lettusea. Sitten hän sanoi:
- Saamani aineiston perusteella ja valtuuksieni oikeuttamana olen pakotettu sulkemaan tilinne viikoksi. Ette pysty ostamaan kaupasta mitään ettekä maksamaan laskujanne. Ja lisäksi – koska toimintanne on niin epäilyttävää – olen pakotettu suorittamaan tarkistustoimenpiteen.
- Minkä ihmeen tarkistustoimenpiteen?
Katkeriina painoi työpöydällään olevaa nappia ja toimistoon astui kaksi R-Kioskin kokoista vartijaa.
- Olkaa hyvä, ja luovuttakaa lompakkonne tarkistettavaksi.
- Millä helvetin oikeudella te sellaista vaaditte?
- Viranomaisoikeudella. Tarkistus voidaan tehdä joko hyvällä tai väkisin. Jos mennään siihen väkisin tehtävään vaihtoehtoon niin sitten on kyseessä täysi ruumiintarkastus. Niin että lämiskä pöytään ja heti.
Tuomas kaivoi lompakkonsa ja antoi sen Katkeriinalle. Tämä tutki lompakkoa, löysi sieltä seteleitä ja laski ne ilmeellä jonka saattoi suomentaa että nyt sinä jätkä vasta kusessa oletkin.
- Jaahah. Kolmesataakaksikymmentä dollaria viiden ja kymmenen dollarin seteleinä. Pimeää taloustoimintaa. Käteisvaluuttarikos. Joudun muuttamaan tilisulkunne kahteen viikkoon ja valuuttarikostanne tullaan käsittelemään poliisin toimesta. Se ottaa kyllä teihin yhteyttä. Vartijat, saattakaa kansalainen Tuomas Lettuse ulos tästä rakennuksesta.
Vartijat saattoivat Tuomaksen ulos niin etteivät jalat maata tavanneet. Katkeriina tuumasi itsekseen että hän oli päässyt itselleen ja luonteelleen täydellisesti sopivaan työpaikkaan. Hän nautti elämästään. Hallintokompleksin rappusista alas heitetty Tuomas taas tuumasi että on se sentään hienoa että kansalaista suojeltiin vääriltä toimilta ja ajattelulta. Sitten hän soitti työnantajalleen Teuvo Työmanille ja kertoi että nyt tarvittais hieman apua ainakin bensiinin saamiseen seuraavan kahden viikon aikana. Muuten saattaisi olla hieman hankalaa päästä töihin. Teuvo totesi että hän tuo bensaa ja jumala siunakkoon byrokratiaa ja interperspirationaalisten poliitikkojen viisaita päätöksiä. Kuinka me ilman niitä pärjättäisiin?
