Jopa valtakoneistossamme on – ainakin pätkien – havahduttu asiaan että maanpuolustukseen voisi satsata hieman enemmän. Onhan se meinaten niin kuin henkivakuutus. Ikävää maksaa mutta tiukan paikan tullen oikein hyvä olla olemassa. Tällä voiman pimeällä puolella on aika ajoin muistutettu siitä valtavasta rahamäärästä mikä poltetaan suvaitsevais-tiedoston anekauppaan ja hyvän mielen tuottamiseen. Mietitäänpä hieman, mitä vuosittaisella kehitysapuun törsätyllä 1,2 miljardilla eurolla saataisiin hankittua puolustusvoimille. Otan vain yksittäisiä esimerkkejä mutta eiköhän asia sillä hahmotu.
- Vuosittaisella kehitysavulla saataisiin hankittua 60.000 NLAW-panssarintorjuntaohjusta. Nyt niitä on ostettu 60 miljoonalla eurolla eli arviolta niitä on kolmisen tuhatta kappaletta.
- Vuosittaisella kehitysavulla saataisiin hankittua n. 400 155 mm: K9 Moukari-panssarihaupitsia. Nyt niitä on 48 kappaletta ja kymmenen on tilauksessa.
- Äkkikatsomalla Suomella on vajaa 400 Stinger-ilmatorjuntaohjusta. Kauppahinta oli 90 miljoonaa joten yksikköhinta olisi ollut noin 240.000 euroa. Vuosittaisen kehitysavun hinnalla saataisiin hankittua noin 5.000 Stingeriä.
Tässä vain muutama esimerkki. Luvut eivät varmaankaan ole pennilleen oikeat mutta kyllä niistä asia käy selville. Ja tässä oli kyse vain kehitysavusta. Vielä suurempi lukema eli 3,2 miljardia vuodessa poltetaan maahanmuuttoteolliseen kompleksiin. Siitä riittäisi tietysti sotavaltion lisäksi tolkullisiin siviilikohteisiin. Tai ainakaan sitä velkaa ei tarvittaisi ottaa niin tolkuttomasti. Jos vielä älyttäisiin alkaa vähentää julkisen sektorin hallintohimmelissä olevia lukemattomia suojatyöpaikkoja.
Tietysti suvaitsevais-tiedostolle – johon valitettavasti suurin osa valtakoneistosta kuuluu – ehdotus sekä maahanmuuttoteollisen kompleksin ja kehitysavun lopettamisesta aiheuttaisi välittömän verisuonen katkeamisen. Ja ehdotukseen todettaisiin että eihän niin voi tehdä. Se olisi rasismia, natsismia, ääri-, laita- ja vinkkelioikeistolaisuutta sekä muita rumia ja karvaisia sanoja. Mutta järkensä palauttaneessa maailmassa voitaisiin todeta näin:
Me suomalaiset olemme nyt uhranneet kymmeniä vuosia suvaitsevais-tiedostavaiston hyvän mielen anekaupan Baalin jumalalle. Meille suomalaisille siitä ei ole seurannut kuin konttikaupalla poltettua rahaa ja aina lisääntyvää suomalaisiin kohdistuvaa tuontiväkivaltaa. Olemme nyt tehneet uhrauksia tarpeeksi, lopetamme anekaupan ja meillä on jatkossa oma maa ja kansa johon keskittyä.
Tietysti tämä vaatisi sitä että valtakoneisto tunnustaisi tehneensä viimeisten kolmekymmenen vuoden aikana yhden Suomen historian suurimmista hölmön tölväyksistä. Ja sitähän ei tule tapahtumaan. Mutta kai tällaisella köyhällä ja yksinkertaisellakin on oikeus huomauttaa asiasta.
