Onhan selvää, että tässä blogissa on todettu varmaan ärsyttävänkin usein, että kyllä tässä maassa on sentään paljon mälsää, ei sitä tartte edes kavereilta kysellä. Mutta jos tulee esille asioita, joista voi antaa kiitosta, niin tuleehan niistäkin toki mainita. Eli tuleva hallituksemme suunnittelee ammattikoulutuksen lyhentämistä kahteen vuoteen ja hotellin respan näkemyksen mukaan tämä vaihtoehto kannattaa oikeasti selvittää, varsinkin jos se avaa tien siihen, että ammattipätevyyksiä yleensäkin määritellään uudestaan ja nimenomaan sen kautta, mitä työ itsessään vaatii.
Omalla alallanihan on standardina sosionomi-AMK. Kuitenkin töissä on myös täysin kouluttamattomia ihmisiä, jotka suoriutuvat työstä aivan yhtä mallikkaasti kuin ns. virallisesti pätevät, joka aika hyvin kertoo että koulutuksessa on ilmaa. Eräs hyvä tuttuni taas luki hiljattain itsensä aikamiehenä amk-sairaanhoitajaksi ja totesi, että kyseisestä koulutuksesta noin puolet liittyi varsinaiseen sairaanhoitajan työhön ja se toinen puoli oli lähinnä jonkunlaista valmentavaa kurssitusta yliopisto-opiskeluihin.
Yliopistopuolella hallituksen suunnitelma on luonnollisesti herättänyt kiukkua, ja kiukun myötä näyttää siltä, että yliopisto on se harppikymppi, joka olemassaolollaan vaikuttaa asioihin, joihin sen ei tulisi vaikuttaa. Ammattioppilaitos Sataedun palvelutoimialan rehtori Anne Laine on pahalla päällä ja toteaa, että kyseinen suunnitelma estää hakeutumisen ammattikoulusta yliopistoon, eikä välttämättä ymmärrä, että aina suurempi yliopisto-opiskelijoiden määrä ei ole se tekijä, joka takaa kansallisen hyvinvoinnin. Tarvitaan niitä, jotka tekevät varsinaiset työtkin. Toteutumaton yliopistollinen ura ei ole henkilökohtainen eikä kansallinen katastrofi.
Rehtori laine osoittaa myös elitistisen asenteensa toteamalla, että opintojen lyhentäminen on elinikäisen oppimisen ajatusta vastaan. Tästähän voi suoraan lukea, että oppiminen on mahdollista ainoastaan oppilaitoksessa virallisesti pätevien opettajien johdolla, vaikka varsinainen työ opitaan edelleenkin luonnollisesti työtä tekemällä. Nähtävästi Laineen kaltaiselle ihmiselle työkokemus ei ole merkittävä asia, ainoastaan oppiarvo on.
Koulutuskeskus Hyrian yksikönvastaavaa Sami Silvennoinen taas toteaa, että:
Ammattiin valmistuneen pitää olla itsenäinen, kielitaitoinen ja mieluusti myös kansainvälinen. Tätä ei nuori kahdessa vuodessa opi.
Johon hotellin respassa mietitään, että tarvitseeko sanotaanko vaikka hitsaaja ensisijaisesti hyvää hitsaustaitoa, vaiko jonkun toisen määrittelemää kansainvälisyyttä? Hitsaaja voi olla hyvä hitsaaja, vaikka hän olisi mykkä. Riittää, kun hän hitsaa hyvää saumaa. Tämä kyseinen Silvennoinen ei ole samaa mieltä, vaan toteaa, että ei hyvältä kuulosta. Samalla siirryttäisiin ajassa 30 vuotta taaksepäin.
Niin. 30 vuotta taaksepäin. Silloin tuottavaa työtä tekevien nettoveronmaksajien osuus oli nykyistä selvästi suurempi ja yliopistollisesti koulutettujen akateemisten suojatyöläisten määrä taas selvästi pienempi, eikä heitä varten vielä tarvittu yliturvotettua hallintohimmeliä. Olisiko paluu 30 vuotta takaisin loppujen lopuksi niin kauhea ajatus? Ainakin tulevalle hallitukselle voisi antaa mahdollisuuden.
Selväähän on, että oppilaitokset vastustavat ehdotusta sillä palkkansa ja rahoituksensa puolestahan ne räksyttävät. Jos oppilaitoksilta kysyttäisiin, vaadittaisiin siivoojan työhön kuusivuotinen dustonomin tutkinto, assanvessankassan hommiin samoin kuusivuotinen merdenomin tutkinto ja kioskin jäätelömyyjälle kahdeksanvuotinen yhdistetty talous- ja terveysalan jätskimaisterintutkinto.
![]()
