Muuan korkea-arvoinen ministeri istui toimistossaan, kohenteli hieman jakkupukuaan ja istahti jälleen mukavalle tuolilleen. Hän odotti tärkeää vierasta. Vierasta, jolla olisi ehkä – jälleen kerran – ratkaisuja hallituksen ongelmiin. Täsmälleen sovittuna aikana ovisummeri soi ja vieras astui sisään. Hän oli saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Vallan keskipisteessä oleva nainen jota harva tunsi mutta he jotka tunsivat yleensä pelkäsivät. Nainen kulissien takana. Nainen, joka päätti asioista vaikka joku toinen löikin leiman paperiin. Ministerin ei tarvinnut pyytää Lennipirkittaa istumaan. Hän teki sen muutenkin. Ministeri totesi:
- Niin. Meillähän hallituksessa on paljon monikulttuurisia ja ilmastollisia projekteja. Välttämättömiä sellaisia. Kalliita sellaisia. Niistä ei voi tinkiä. Ei niin tippaakaan. Jos tingittäisiin niin sehän itsessään osoittaisi että olemme olleet koko ajan väärässä. Jopa typeryksiä. Ja sitähän me emme kestä emmekä voi tunnustaa. Lisäksi on ainakin satatuhatta oikeaoppista akateemista suojatyöläistäkin jotka tarvitsisi elättää ja elättää vielä hyvällä palkalla. Velkaraha ei riitä loputtomiin ja valtionvarainministeriössä jotkut pahan ilman linnut väittävät että velka jouduttaisiin joskus maksamaan takaisin ja vielä kasvavalla korolla. Ihanteistamme ja kasvojemme säilyttämisestä me emme kuitenkaan luovu, sehän on selvä, joten tarvitsemme neuvoja. Kuinka kiristää kansalaisten veroruuvia vielä lisää? Kuinka repiä vielä lisää euroja välttämättömään?
Korkea-arvoinen ministeri oli muutaman kerran törmännyt Epäilyksen Piruun. Olihan hän toki onnistunut karkoittamaan kyseisen demonin mutta hän muisti että sen pirun ilme oli jotenkin inhimillisempi kuin Lennipirkitan. Se ei ministeriä haitannut. Päinvastoin. Ei hän tässä enkeliä kaivannut eikä empatiaa vaan pyöveliä ja armottomuutta. Eikä Lennipirkitta koskaan pettäisi luottamusta. Hän sanoi:
- Mitäpäs jos ei tällä kerralla kiristetäkään veroruuvia? Normaalien bensaveron korotusten lisäksi. Nehän ovat jo luonnonlaki. Meidän määrittelemä sellainen. Vaan jospas poistettaisiinkin tällä kertaa etuja?
- Olen pelkkänä korvana.
- Viedään ihmisiltä kertapaukauksella pois työmatkojen verovähennys.
Ministeri tuumaili hetken.
- Niin, se on kyllä houkutteleva ehdotus. Mutta millä ihmeellä se perusteltaisiin?
- No tietenkin sillä että työ, ja sen myötä tuleva palkka on etuoikeus. Kas kun maassa on paljon työttömiäkin. Eihän etuoikeudesta tule erikseen palkita kun se etuoikeus on palkkio jo itsessään. Ihmisen tulisi olla tyytyväinen siitä että se etuoikeus yleensä on olemassa. Ja työ on muutenkin vanhanaikainen patriarkaalisen sorron muoto sillä se asettaa ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. Jokaiselle kuuluisi sama palkka ja elintaso täysin riippumatta siitä, mitä hän tekee tai on tekemättä. Onhan se kumminkin äärimmäistä vääryyttä että yksityisen sektorin persvakoäijät tienaavat enemmän kuin julkisen sektorin naiset.
Ministeri totesi että ideahan on loistava ja perustelu varsinkin. Sitten hän katsoi Lennipirkitan kirskuvan pirullista ilmettä ja sanoi:
- Mutta et ole tainnut kertoa ideaasi loppuun?
- En olekaan. Nyt kun sovittiin että oikeus käydä töissä on etuoikeus niin siitähän herää kysymys.
- Ja mikä kysymys?
- Tietenkin se, että kuinkas Suomessa suhtaudutaan etuoikeuksiin?
- No hemmetti, niitähän verotetaan. Ei etuoikeuksista saa nauttia ilman verotusta.
- Jep. Eli tehdään työssäkäynnin etuoikeusvero. Pannaan se voimaan progressiivisena. Tuloista riippuen. Viidestäkympistä viiteensataan kuussa. Ja markkinoidaan se vielä työsolidaarisuusverona.
- Täsmennätkö tuota?
- Jopa vain täsmennän. Suomessahan on valtava määrä ammattitaitoiseksi tulkittua etnisesti edistyksellistä väestöä joka ei työllisty. Ei työllisty, johtuen suomalaisten avoimesta, piilo- ja rakenteellisesta rasismista jota perustellaan kieli- ja ammattitaidottomuudella. Tämä työssäkäynnin etuoikeusvero korvamerkitään siihen, että juuri ja vain etnisesti edistyksellisten elintasoa aletaan kohentaa. Koska he eivät pääse suomalaisten rasististen asenteiden takia töihin. Se on ihan oikein suomalaisille, koska he eivät suostu ottamaan käyttöön tätä valtavaa osaamispotentiaalia joka on Suomelle ehdottoman välttämätön.
- Niin… tietysti jos ollaan rehellisiä niin kyllähän ne ovat kieli- ja ammattitaidottomia… ja sen työhalukkuudenkin kanssa on vähän niin ja näin…
- Hei! Sinä olet ministeri ja puhut rehellisyydestä! Palaapas heti takaisin reaalimaailmasta poliittiseen reaalimaailmaan. Ja muista, että mitä on sanottu suuresta valheesta ja sen jatkuvasta toistamisesta. Sitä me, ja sinä meidän mukana tulet toistamaan edelleenkin. Jos et tee niin, niin tunnustat valheen valheeksi.
Korkea-arvoinen ministeri oli hetken hiljaa ja sanoi sitten:
- Niin… kyllähän sinä olet oikeassa… eikä siinä, kyllä minun moraali valehtelun kestää…ja nuo ovat kyllä aivan loistavia ehdotuksia. Mutta… tulee mieleen että entäs jos muurahaiskansalaiset vittuuntuvat tästä niin paljon että ne kaivavat talikot esiin ja tulevat Helsinkiin?
Lennipirkitta päästi röhönaurun:
- Ja paskat tulevat. Metelöivät netissä niin kuin ennenkin. Ehkä muutama heistä järjestää jonkun uuden Finland Convoy-tapahtuman vähän paremmin suunniteltuna kuin se aikaisempi. Mutta valtamedia tuomitsee sen demokratian vastaisena huliganismina ja selkeänä äärioikeistolaisena toimintana. Ettei jopa Venäjän hybridivaikuttamisena. Ja mitäs se muurahaiskansalainen lukee, katsoo ja kuuntelee? Ja ennen kaikkea uskoo? Ja sen mukaan äänestää?
- Joo… valtamediaa. Kyllä joo… minä välitän ehdotuksesi eteenpäin niin saadaan jälleen välttämättömiä veroeuroja välttämättömään toimintaan. Hyväksi tulkituilla perusteilla.
Saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen poistui ministerin huoneesta ja ministeri tuumi että onneksi hänellä oli sentään käytössä ammattitaitoista ja ennen kaikkea häikäilemätöntä henkilökuntaa.
Löytyihän se lopulta tuolta interwebin ihmeellisestä maailmasta se sopiva valokuva Lennipirkitasta. Ja samasta maailmasta ikävä uutinen. Mainio uutiskanava PT-media on ilmoittanut lopettavan toimintansa. Se on suuri menetys. Meitä Järjestelmäpuoluetta vastustavia ääniä kun ei ole todellakaan liikaa.
Ja heti perään tulikin sitten ilmoitus että lopettaminen on peruttu. Ainakin toistaiseksi. Hyvä näin.