Radanvarsikaupungin itäisen uudistetun totuuden lukio, lähitulevaisuudessa…
Historianopettaja Jouko Jöös käveli miettiväisenä lukion rehtorin kansliaan johon rehtori Pertti Hersnääk oli hänet kutsunut. Ja oli puhelussaan myös suoraan sanonut että kyse oli puhuttelusta. Mistähän helvetistä nyt oli kyse? Olihan hänen luokallaan hyvät numerot eivätkä ne olleet mitään säälinumeroita niin kuin peruskoulussa oli ollut jo pitkän aikaa. Ei opetuksessa voinut olla vikaa. Jouko koputti ovea ja astui sisään. Rehtori Hersnääk totesi että istu, ole hyvä johon Jouko totesi:
- Kuulusteltava seisoo.
- Jaa… no… ihan miten… vaan… totanoin, tämä puhuttelu ei tule siitä että minä olisin huomannut työssäsi mitään valitettavaa. Sinä olet erittäin hyvä historian opettaja hyvillä oppimistuloksilla. Pääosa oppilaista pitää sinusta kovin. Mutta sinusta on oppilaitten… no, tiettyjen oppilaitten taholta esitetty valituksia.
- Jaa. No, minkälaisia valituksia? Käydään ne läpi ja katsotaan voiko asialle tehdä jotakin.
- Tuota noin… ei nyt takerruta yksityiskohtiin… kun ei voi takertua… kas kun kyse ei ole oikeastaan siitä, että mistä valitetaan vaan siitä, ketkä valittavat.
- Hä? Meinaatko että…
- Joo. Sinusta on tehty valitus woke-valvojien toimesta.
Niin. Woke-valvojat. Joka hemmetin luokalla niitä oli vähintään kaksi. Pahimmilla viisi. Lähes kaikki tyttöjä. Jotka oli koulutettu kesällä kuukauden mittaisella Feminiitta-järjestön pitämällä kurssilla. Huomaamaan, löytämään ja ilmiantamaan intersektionaalisen feminismin vastaista puhetta. Niillä oli rinnassaan woke-valvojan pinssi. Ja niillä perkeleillä oli virallinen asema. Jokainen valitus, jonka ne tekivät tuli käsitellä lukion toimesta. Käsitellä vakavasti.
Jouko totesi vielä:
- Mutta pitäähän minun sentään saada tietää, mistä minua syytetään.
Rehtori ryki vähän vaivautunutta virkayskää ja vastasi:
- No kun ei. Katsos kun ideana on se, että jos sinä et itse hoksaa, mitä olet tehnyt väärin ja kuinka ynnä ketä olet loukannut niin silloin sinä et myöskään voi aidosti katua ja parantaa tapojasi.
- Naisellista. Perin naisellista, etten sanoisi. Mutta katua silti pitäisi? Eli tämähän menee sitten tuolle intersektionaalisen telepatian puolelle mitä minä en valitettavasti hallitse. No mitäs sitten nyt tehdään ja mitä tapahtuu?
- Minä annan sinulle suullisen huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä. Olen pakotettu siihen.
- No, eihän siinä mitään. Huomautellaan sitten vaan. Vaikka ei tiedetä, että mistä huomautellaan. Jumala siunakkoon intersektionaalista nykypäiväämme. Voinko poistua?
- Ole ystävällinen. Ja… tota noin… olen pahoillani.
- Epäilemättä joo. Mutta heität minut susille siitä huolimatta.
Historianopettaja Jouko Jöös poistui rehtorin kansliasta ja mietti että mistähän merkeleestä ne nuoret wokenoidat olivat suivaantuneet? Voisiko se olla sitä kun hän mainitsi sen, mitä maahanmuuttoteollinen kompleksi veronmaksajille kokonaisuudessaan kustantaa? Vai olisiko se ollut sitä kun hän totesi erään wokenoidan fanittamasta Handmaids Tale-sarjasta että islamilaisissa maissahan se ei ole fiktiota vaan dokumentti? Voisiko se olla sitä että hän oli kyseenalaistanut miehen kuukautiset ja tuuminut vielä että mistähän aukosta ne mahtavat valua? Vai voisiko… äh, perkele, täytyy vaan vissiin olla kieli keskellä suuta jatkossa.
*
Viikkoa myöhemmin, jälleen rehtorin kansliassa…
- No taasko ne hermoherkät henkilöoletetut ovat valittaneet?
- Tota noin… taas… mutta kun ne ovat wokevalvojia niin minun on otettava asia vakavasti… ei ole muuta mahdollisuutta… katsos kun onhan mulla tässä omakin ura vaakalaudalla… en minä voi katsoa sormien läpi intersektionaalisuuden vastaista toimintaa… tai muuten ne ilmoittavat minusta Feminiitoille.
- Ja mulle ei taaskaan kerrota, että mistä actually on kysymys?
- Niin no… ei niin… mutta sen minä saatan sanoa, että ongelmasi on se, että sinulla on huumorintajua… ja noilla wokevalvojilla ei. Niin että niitä vitsejä ei paranis kertoa. Ei niin minkäänlaisia.
- Niin. Huumori on totalitarismin pahin vihollinen. Ja totalitarismin parhaita liittolaisia ovat aivopestyt nulikat jotka eivät tajua mitä tekevät mutta kylläkin nauttivat siitä, mitä tekevät.
- Sovitaan etten kuullut tuota. Vaikka kyllähän se… no joo… minun on nyt annettava sinulle ensimmäinen kirjallinen varoitus. Ja jospa ottaisit tämän mukaasi. Oppisit ja omaksuisit.
Rehtori antoi Joukolle Feminiittajärjestön tekemän ja Opetushallituksen julkaiseman kirjasen ”Opettajalle: Kuinka opetat intersektionaalisen oikein ja loukkaamatta”. Jouko otti kirjasen ja tuumasi kansliasta poistuessaan että siinä meni saatana viikonloppu ihan vituralleen. Tarkoitus kun olisi ollut lähteä kavereitten kanssa pilkille ja sitten saunoa mökillä sen jälkeen. Nyt viikonloppu menisi tutustuessa intersektionaaliseen totuuteen ja sitä päntätessä. Voihan oletettu sukupuolielin ja sen terävähampaiset ikenet.
*
Jälleen viikkoa myöhemmin, rehtorin kansliassa…
Jostain syystä Jouko Jöös ei ollut millään muotoa yllättynyt saadessaan taas kutsun puhutteluun. Vaikka hän oli viimeisen viikon toiminut sataprosenttisen varmasti opettelemansa intersektionaalisen protokollan mukaisesti. Pilkulleen. Tosin opetuksen taso siinä oli alkanut kärsiä. Hän sanoi rehtorille:
- No, kerropas. Mikä mättää tällä kertaa? Vai tartteeko minun hoksata tämä keskenäni tälläkin kertaa?
- No ei tarvitse. Tällä kertaa. Katsos kun woke-valvojat ovat kiinnittäneet huomionsa siihen että sinä opetat korostetun kirjaimellisesti Feminiittajärjestön ohjeitten mukaisesti. He painottavat sanaa korostetun. He mieltävät että kirjaimellisen oikeaoppinen opetuksesi ei ole aidosti intersektionaalista eikä osoita aitoa katumusta vaan se on nimenomaan heihin kohdistuvaa passiivis-aggressiivista mielenosoitusta ja mikroaggressiota joten he ovat loukkaantuneet. Loukkaantuneet syvästi.
- Eli tein minä niin tai näin niin aina menee vituralleen?
- No suurinpiirtein näin. He ovat ottaneet sinut hampaisiinsa ja niistä on kyllä vaikeaa päästä pois.
- Mitä minä sitten voin tehdä? Lepyttääkseni tuota, no, ansaitsemattomasta vallastaan juopunutta pikkupimperolaumaa?
- En minä vaan tiedä. Sinut on leimattu ja vaikeaa minun on siihen puuttua. Käteni ovat sidotut. Ja he haluavat sen paunan veristä lihaa. Joten joudun antamaan sinulle toisen kirjallisen varoituksen. Niin kuin tiedät, niin kolmattahan ei enää tule vaan sitten seuraa potkut. Olen todella pahoillani.
- Onko siis näin että hysteeristen feministien aivopesemät hysteeriset teinit määräävät että mitä tässä lukiossa tehdään?
- Valitettavasti juuri näin on.
- No mitäs minä sitten teen? Kun teen väärin joka tapauksessa.
- Ala etsimään jotain muuta työpaikkaa.
Lähiaikoina mitä varmimmin irtisanottava historianopettaja Jouko Jöös poistui rehtorin kansliasta tuumien että oliskohan niitä postinkantajien paikkoja vapaana. Rehtori Pertti Hersnääk taas puolestaan tuumi että huoran hommia on monenlaisia mutta ne, jotka tekivät sitä pelkästään jalkovälillään olivat kaikkein rehellisimpiä sellaisia. Tässä intersektuaalisessa nykypäivässä. Joskus aikanaan todellisuutta muokkasivat ideologian mukaiseksi vain raskaan sarjan poliitikot mutta nykyisin sitä saattoi tehdä hysteeriset pikkutytötkin. Sitä rehtori Hersnääk vielä mietti että kuka kehitti aikakoneen ja vei Suomen Kiinan kulttuurivallankumoukseen?
